Pyöräilyonnettomuudet vähentyneet

Pyöräilijöiden liikennekuolemien määrä on lähes kymmenen vuoden takaisella tasollaan. Loukkaantumisten määrä on vähentynyt kolmanneksella viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Pyöräilyonnettomuuksien vähentymiseen ovat vaikuttaneet erityisesti taajamanopeuksien alentaminen, pyöräilyväylien kehittäminen sekä kypärän käytön lisääntyminen.

Keskimäärin 25 pyöräilijää kuolee ja yli 700 loukkaantuu vuosittain. Vakavasti loukkaantuneita on vuosittain yli 250. Kuolemaan johtaneista pyöräilyonnettomuuksista noin 60 prosentissa onnettomuuksista osallisena on auto. Pyöräilijöiden kuolemantapauksista kaksi kolmesta ja loukkaantumisista yhdeksän kymmenestä tapahtuu taajamissa.

Tapauksista 70 prosentissa menehtynyt on mies. Loukkaantunesita miehiä on hieman yli puolet. Kaikista kuolleista pyöräilijöistä puolet on yli 64-vuotiaita.

Puutteet tilastoinnissa vaikeuttavat loukkaantuneiden pyöräilijöiden määrän arviointia. Vuosittain loukkaantuneiden määräksi on arvioitu noin 24 000. Suurin osa poliisin tilastoista puuttuvista onnettomuuksista on pyöräilijöiden yksittäisiä kaatumisia tai suistumisia.

Liikenneturvan kyselytutkimuksessa 2017 hieman useampi kuin joka kymmenes kertoi joutuneensa onnettomuuteen tai kaatuneensa pyörällä. Kolmessa tapauksessa neljästä kyseessä oli yksittäinen kaatuminen ilman toisia osallisia.

Henkilövahingoista valtaosa tapahtuu risteyksissä

Kaksi kolmesta pyöräilijöiden henkilövahingoista tapahtuu risteyksissä – erityisesti kärkikolmiollisissa risteyksissä. Näkemäesteet lisäävät huomattavasti onnettomuuden riskiä pyörätien ja ajoradan risteyksessä.

Väistämissäännöt herättävät monesti keskustelua. Esimerkiksi: pyörätieltä tuleva pyöräilijä saa ajaa tien yli pyörätien jatketta pitkin, mutta hänen on väistettävä sekä oikealta että vasemmalta tulevia autoilijoita. Autoilija väistää silloin, kun hänelle on liikennemerkillä osoitettu väistämisvelvollisuus tai hän on kääntymässä pyörätien jatkeen yli.

Osallisten toiminta ennen onnettomuutta eroaa selvästi onnettomuustyypin mukaan:

  • Autoilijoilla korostuvat havaintovirheet heidän ajaessaan sivutietä pitkin kohti päätietä. Arviointivirheet puolestaan korostuvat autoilijoiden ajaessa päätietä pitkin.
  • Pyöräilijät usein havaitsevat auton ylittäessään sivutien tai tontin liittymää, mutta olettavat sen väistävän. Päätien ylityksissä pyöräilijät ehtivät harvoin tehdä mitään onnettomuuden estämiseksi.

Kypärä suojaa päävammalta

Pyörällä kaadutaan ja kolaroidaan paljon useammin kuin tilastot kertovat. Ja vaikka seuraukset eivät ole kohtalokkaita, päänvammat voivat silti olla vakavia, kivuliaita ja hitaita paranemaan. 

Valtaosa pyöräilyonnettomuuksista on yksittäisiä kaatumisia. Vakavampia on joka kymmenes onnettomuus. Aikuisilla päävammat syntyvät useimmiten tiehen iskeytymisestä, lapsilla taas autoon iskeytymisestä. Päätäkin yleisemmin vammautuvat raajat, mutta päävammat ovat usein laadultaan vakavimpia.

Pää- ja aivovammojen riski pienenee eri tutkimusten perusteella kypärää käyttävillä.

Onnettomuustietoinstituutin mukaan vuosien 2014-2016 onnettomuuksissa kuolleista pyöräilijöistä kypärää ei käyttänyt 61 pyöräilijää. Kypärä olisi eri todennäköisyyksillä voinut pelastaa heistä joka kolmannen (22). Kypärän käytön suojaavuusvaikutusta arvioitaessa täytyy ottaa huomioon, että tähän aineistoon eivät tule mukaan ne pyöräilijät, jotka ovat pelastuneet kypärän käytön ansiosta.

Aihepiirit: