Pyöräilyonnettomuudet vähentyneet

Pyöräilijöiden liikennekuolemien määrä on hieman korkeammalla tasolla kuin kymmenen vuotta sitten. Loukkaantumisten määrä on vähentynyt viidenneksellä viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Pyöräilyonnettomuuksien vähentymiseen ovat vaikuttaneet erityisesti taajamanopeuksien alentaminen, pyöräilyväylien kehittäminen sekä kypärän käytön lisääntyminen.

Keskimäärin 28 pyöräilijää kuolee ja lähes 800 loukkaantuu vuosittain. Vakavasti loukkaantuneita on vuosittain yli 50. Kuolemaan johtaneista pyöräilyonnettomuuksista yli puolet tapahtuu auton kanssa. Pyöräilijöiden kuolemantapauksista 70 prosenttia ja loukkaantumisista yhdeksän kymmenestä tapahtuu taajamissa.

Lähes kolmessa tapauksessa neljästä menehtynyt on mies. Loukkaantumisia tapahtuu yhtä paljon miehille ja naisille. Kaikista kuolleista pyöräilijöistä puolet on yli 64-vuotiaita.

Puutteet tilastoinnissa vaikeuttavat loukkaantuneiden pyöräilijöiden määrän arviointia. Sairaalatilastojen ja väestöhaastatteluiden perusteella on arvioitu, että vuosittain loukkaantuu noin 30 000 pyöräilijää. Suurin osa poliisin tilastoista puuttuvista onnettomuuksista on pyöräilijöiden yksittäisiä kaatumisia tai suistumisia.

Henkilövahingoista valtaosa tapahtuu risteyksissä

Yli 70 % pyöräilijöiden henkilövahingoista tapahtuu risteyksissä – erityisesti kärkikolmiollisissa risteyksissä. Näkemäesteet lisäävät huomattavasti onnettomuuden riskiä pyörätien ja ajoradan risteyksessä.

Väistämissäännöt herättävät monesti keskustelua. Esimerkiksi: pyörätieltä tuleva pyöräilijä saa ajaa tien yli pyörätien jatketta pitkin, mutta hänen on väistettävä sekä oikealta että vasemmalta tulevia autoilijoita. Autoilija väistää silloin, kun hänelle on liikennemerkillä osoitettu väistämisvelvollisuus tai hän on kääntymässä pyörätien jatkeen yli.

Osallisten toiminta ennen onnettomuutta eroaa selvästi onnettomuustyypin mukaan:

  • Autoilijoilla korostuvat havaintovirheet heidän ajaessaan sivutietä pitkin kohti päätietä. Arviointivirheet puolestaan korostuvat autoilijoiden ajaessa päätietä pitkin.
  • Pyöräilijät usein havaitsevat auton ylittäessään sivutien tai tontin liittymää, mutta olettavat sen väistävän. Päätien ylityksissä pyöräilijät ehtivät harvoin tehdä mitään onnettomuuden estämiseksi.

Kypärä suojaa päävammalta

Pyörällä kaadutaan ja kolaroidaan paljon useammin kuin tilastot kertovat. Ja vaikka seuraukset eivät ole kohtalokkaita, päänvammat voivat silti olla vakavia, kivuliaita ja hitaita paranemaan. 

Valtaosa pyöräilyonnettomuuksista on yksittäisiä kaatumisia. Vakavampia on joka kymmenes onnettomuus. Aikuisilla päävammat syntyvät useimmiten tiehen iskeytymisestä, lapsilla taas autoon iskeytymisestä. Päätäkin yleisemmin vammautuvat raajat, mutta päävammat ovat usein laadultaan vakavimpia.

Pää- ja aivovammojen riski pienenee eri tutkimusten perusteella kypärää käyttävillä.

Vuonna 2015 liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnat tutkivat 29 polkupyöräilijän kuolemaa. Pyöräilijäonnettomuuksista 34% (n= 10) oli pyöräilijän yksittäisonnettomuuksia ja onnettomuuksissa kuolleista pyöräilijöistä kuudella oli kypärä käytössä. Kypärä olisi eri todennäköisyyksillä voinut pelastaa 9 hengen. Kypärän käytön suojaavuusvaikutusta arvioitaessa täytyy ottaa huomioon, että tähän aineistoon eivät tule mukaan ne pyöräilijät, jotka ovat pelastuneet kypärän käytön ansiosta.

Aihepiirit: