Liikennekasvatus on paljon laajempi kokonaisuus kuin vain nippu sääntöjä. Siihen liittyy ennakointi, turvallisuus, terveysriskien tunnistaminen ja niiden välttäminen, vastuullisuuteen kasvaminen, sosiaalinen ja eettinen näkökulma, muiden huomioiminen ja kulkutapojen valinnat. Liikennekasvatus voi olla osa mitä tahansa oppiainetta, onhan liikenne osa jokapäiväistä arkea!
Liikennekasvatuksessa on keskeistä paikallisuus, toiminnallisuus, tavoitteellisuus, ongelmanratkaisu, jatkuvuus ja yhteistyö kotien kanssa. Tuloksellisinta liikennekasvatus on silloin, kun sitä toteutetaan yhteistyössä koko ympäröivän yhteisön kanssa. Opetuksen suunnittelussa otetaan huomioon oman paikkakunnan olosuhteet sekä omaan ympäristöön liittyvät ajankohtaiset asiat.
Opettaja on koulun paras liikennekasvattaja. Hän tuntee oppilaansa ja ympäristön, jossa nämä liikkuvat. Lisäksi opettaja pystyy hyödyntämään koulun arjessa eteen tulevia liikenteeseen liittyviä tilanteita. Liikennekasvatukselle ei aina tarvitse varata kokonaista oppituntia: usein muutama hetki tunnin alussa tai lopussa riittää. Tärkeintä on, että liikenneturvallisuus nostetaan esille säännöllisesti.
Liikennekasvatuksen menetelmissä korostuu oppilaiden oma toiminnallisuus, ongelmanratkaisu ja yhteistyö.
Oppilaiden turvallisuuteen tienkäyttäjänä vaikuttavat erilaiset osatekijät: oppilas itse, ympäristö ja olosuhteet, ajoneuvot kuljettajineen, kevyt liikenne, säännöt, normit ja tavat. Liikennekasvatus on tehokkaimmillaan silloin, kun se kytketään kiinteästi oppilaiden jokapäiväiseen liikkumisympäristöön – näin siitä tulee käytännönläheistä ja mielekästä. Opetuksen aluksi opettajan onkin hyödyllistä selvittää oppilaiden liikkumistottumuksia ja ennakkotietoja ja -käsityksiä liikenteestä.
Kotien kanssa tehtävän yhteistyön merkitys on suuri ja pelisäännöistä kannattaa sopia esimerkiksi vanhempainilloissa. Vanhempien kanssa voi myös sopia konkreettisista asioista kuten turvalaitteiden käytöstä, koulumatkan kulkutavoista tai lapsen kuljettamisesta kouluun.
