Näin se tehdään

Jokaiselle oppilaalle annetaan lappu, jossa lukee joku tienkäyttäjä. Lappua ei näytetä muille. Luokan eteen tulee vuorollaan yksi oppilas, jolta muut oppilaat yrittävät selvittää kyllä-ei-kysymyksillä, minkälainen tienkäyttäjä on kyseessä. Kysymykset voivat liittyä esimerkiksi turvalaitteisiin, varusteisiin tai liikenteen sääntöihin.

Esimerkkikysymyksiä:

• Näytänkö kääntyessä suuntamerkkiä vilkulla?
• Onko huippunopeuteni alle 30km/h
• Saanko kulkea jalkakäytävällä?

Kysymyskierroksen päätteeksi ryhmä tekee yhdessä arvauksen, minkälainen tienkäyttäjä on kyseessä.

Sovellutuksia:

• Harjoitus voidaan toteuttaa perinteisen ”kuka minä olen” -leikin tavoin, jolloin tienkäyttäjästä kertova lappu voidaan kiinnittää esimerkiksi selkään, ja jokaisen tehtävänä on saada selville, mikä tienkäyttäjä minä itse olen, kysymällä muilta osallistujilta kyllä-ei-kysymyksiä.

Loppukeskustelu

Harjoituksen purkukeskustelussa keskitytään kahteen erityisesti kahteen näkökulmaan.

Ensin pohditaan samaa kulkumuotoa edustavien kanssa ryhmässä sitä, minkälaiset ominaisuudet tekevät tienkäyttäjästä turvallisen ja minkälaisilla asioilla voidaan edistää tämän kulkumuodon turvallisuutta.

• Millainen on turvallisesti liikkuva jalankulkija? Pyöräilijä? Potkulautailija?
• Miten näiden tienkäyttäjien turvallisuutta voidaan edistää?

Lopuksi keskustellaan yleisesti liikennesääntöjen merkityksestä eri tienkäyttäjien osalta. Esimerkiksi seuraavien kysymyksien avulla:

• Miksi liikenteessä on sääntöjä?
• Miksi liikennesääntöjä pitää noudattaa?
• Miten liikennesääntöjä voidaan harjoitella?
• Miten minä suhtaudun sääntöihin?
• Minkälaisia eroja säännöissä on eri tienkäyttäjien osalta?