Siirry sisältöön

Auton turvatekniikan tehtävä on tukea kuljettajaa ja tarvittaessa korjata tämän tekemiä virheitä. Suuri osa kuljettajaa avustavista järjestelmistä perustuu kamera- ja tutkatekniikkaan.

Säädä turvatekniikka itsellesi sopivaksi

Monissa järjestelmissä on nappi, josta turvatekniikkan saa pois päältä. Harkitse kuitenkin vielä: jos jokin järjestelmä tuntuu häiritsevän, sen saattaa pystyä säätämään vähemmän herkäksi. Turhat varoitukset poistuvat ja tositilanteissa toiminta säilyy.

Säädöt tehdään valikosta, joka autosta riippuen löytyy joko mittaristonäytön keskeltä tai keskinäytöstä. Päävalikko on yleensä ”Asetukset/Settings” tai ”Auto/Car” ja siellä ”Kuljettajaa avustavat järjestelmät/Driver Assist” -valikon kautta löytyvät yleensä tarkemmat valinnat.

Joissain järjestelmissä voi olla vain mahdollisuus laittaa järjestelmä ”päälle” tai ”pois” (on-off), mutta kannattaa rohkeasti kokeilla, mitä kaikkea voi säätää. Usein ainakin kaistavahdin ja törmäysvaroituksen herkkyyden voi asettaa itselleen sopivan tuntuiseksi.

Poikkeuksellisesti mukautuvan vakionopeussäätimen turvaväli säädetään vakionopeussäätimen yhteydessä olevista etäisyysviivanäppäimistä. Sitä varten ei tarvitse mennä valikoihin.

Laitteiden käyttö ajon aikana

Kännykän käyttö ilman hands free -laitetta ei ole sallittua moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettajalle. Häiritsevän käytön kielto koskee myös pyöräilijöitä. Navigaattori tulee sijoittaa autoon niin, ettei se peitä kuljettajan näkyvyyttä.

Vaaratilanteisiin joutuu puhelimen käytön takia Suomessa noin joka seitsemäs sitä ajaessaan käyttäneistä kuljettajista. Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien mukaan matkapuhelimen käyttö on ollut mukana keskimäärin 3-5 kuolemaan johtaneessa liikenneonnettomuudessa joka vuosi.

Lähes puolet on lähettänyt tai kirjoittanut viestejä tai käyttänyt sosiaalista mediaa ajon aikana (Liikenteen ilmapiiri 2018).

Laki kieltää viestintälaitteen käytön ajon aikana

Lain mukaan moottoriajoneuvon kuljettaja ei saan ajon aikana käyttää viestintävälinettä siten, että pitää sitä kädessään. Tämän lisäksi ajoneuvossa ei saa käyttää teknistä laitetta siten, että sen käyttäminen haittaa tai vaarantaa ajoneuvolla ajamista. Häiritsevän käytön kielto koskee siten kaikkien ajoneuvojen kuljettajia, myös pyöräilijöitä.

Puhelimen käytön vaikutus ajamiseen

Puhelimen ajonaikaisen käytön ongelmat liittyvät sekä laitteen käsittelyyn että puheluihin, sillä molemmat heikentävät kuljettajan tarkkaavaisuutta ja koordinaatiokykyä. Aina kannattaa harkita, onko puhelimen käyttö ajon aikana lainkaan tarpeen. Joskus puhelu voi parantaa vireystilaa, mutta joskus taas häiritä erityisesti puhelun sisällön vuoksi.

Puhelimen käyttö on erityisen vaarallista liukkaalla, ruuhkassa ja huonoissa näkyvyysoloissa, jolloin onnettomuusriski on muutenkin keskimääräistä suurempi. Missä tahansa olosuhteessa kännykän käyttäminen vie huomiota pois liikenteen seuraamisesta, mikä lisää onnettomuusalttiutta.

Liikenneturvan suositus – Kun ajat, et soita. Kun soi, et vastaa.

Selvitysten mukaan sekä puhelimen että viestin käsittely aiheuttivat molemmat samansuuruisen 0,5 sekunnin reaktioajan pidennyksen. Liikennetutkijoiden mukaan puhelimen käsittely

  • vie tarkkaavaisuutta
  • rajoittaa ajohallintalaitteiden käyttöä
  • aiheuttaa vaihteluja ajonopeuteen ja haittaa kaista-ajoa, mikä  häiritsee muuta liikennettä
  • haittaa kaista-ajoa
  • voi synnyttää vaaratilanteita, joissa auto ajautuu keskikaistalle tai tien oikeaan reunaan.

Jos käytät puhelinta ajon aikana:

  • Käytä hands free -laitteita.
  • Sijoita puhelin oikein.
  • Käytä puhelinta vain vähäisessä ja turvallisessa liikenteessä.
  • Käytä numero- ja yhdistämispalveluja.
  • Käytä pika- ja uusintavalintoja.
  • Kerro puhelun alussa ajavasi autoa.
  • Puhu lyhyesti.
  • Vältä stressaavaa keskustelua.

Navigaattori

Navigaattori sijoitetaan autoon niin, ettei se peitä kuljettajan näkyvyyttä. Navigaattorin käytön ei saa antaa haitata ajoneuvon hallintalaitteiden käyttöä tai muuten häiritä kuljettajan keskittymistä liikenteeseen.

Navigaattorin hankinnassa, kannattaa

  • suosia isoa näyttöä ja helppokäyttöistä laitetta
  • varmistaa, että laitteessa on ääniopastus
  • vertailla eri valmistajien karttapohjien kattavuutta ja
  • miettiä kiinnitysmahdollisuuksia oman automallin kannalta.

Navigaattorin sijoittamisessa oltava huolellinen.

Navigaattori ei saa peittää tai haitata kuljettajan näkyvyyttä. Laitetta tulisi pystyä katsomaan mahdollisimman vähäisellä katseen siirtämisellä. Ajoneuvon kuljettaja on vastuussa navigaattorin käytöstä ajon aikana.

Navigaattorilaitteen on oltava asianmukaisesti kiinnitetty, jotta se ei irtoa ajon aikana tai törmäyksessä. Navigaattoria ei myöskään tule sijoittaa auton turvatyynyjen tielle.

Harjoittelu auttaa navigaattorin käytössä

Navigaattorin ohjelmointi ja käyttötesti on suoritettava ennen ajoon lähtöä. Käytön opetteleminen kannattaa tehdä itselle tutussa ympäristössä, jotta tietää, minne on menossa eikä huomio kiinnity laitteeseen. Testaus on turvallisinta suorittaa aluksi hiljaisessa liikennevirrassa.

Älä käytä laitetta ajon aikana. Pysäytä ajoneuvo, jos joudut tekemään muutoksia reittiin.

Navigaattori ei tunnista liikennetilanteita eikä liikenteen ohjausta. Kuljettaja on vastuussa ajotapahtumasta eikä laitteen antamia ohjeita pidä noudattaa sokeasti.

Häiriötilanteen sattuessa on syytä jatkaa ajamista. Jos navigaattorin opastamalta reitiltä ajaa harhaan, ei pidä hätääntyä, vaan ajaa eteenpäin kunnes laite on etsinyt uuden reitin. Mikäli laite jää pysyvään häiriötilaan, pysähdy liikennetilanteen salliessa esim. levähdyspaikalle.

Vaikka navigaattorin käytöllä on turvallisuutta lisääviä vaikutuksia, väärinkäytettynä kuljettajaa kuormittava laite on aina turvallisuusriski.

Turvatyyny

Auton turvatyyny on etupäätörmäyksessä sekunnin murto-osassa täyttyvä energiavaimennin. Kuljettajan turvatyyny on ohjauspyörässä ja etumatkustajan turvatyyny on etupaneelissa. Kylkikolaria varten on olemassa sivutyynyjä.

Voimakkaassa etupäätörmäyksessä auton pysähtyessä lähes paikoilleen matkustajat jatkavat menoaan sillä nopeudella, joka autolla oli ennen törmäystä. Turvavyöt ja -tyynyt estävät kuljettajaa ja matkustajia törmäämästä auton kovia sisätiloja vasten.

Miksi turvatyyny?

Etupäätörmäykset ovat yleisimpiä ja voimakkaimpia. Turvavyötä käyttävän pää tai rinta saattaa iskeytyä auton koviin sisäosiin sitä todennäköisemmin, mitä voimakkaampi törmäys on, mitä löysemmällä hänen turvavyönsä on tai mitä lähempänä rattia tai etupaneelia hän istuu.

Jos kuljettaja pysyy törmäyksessä ja varsinkin sitä mahdollisesti edeltäneen jarrutuksen aikana paikallaan, hänelle ei ole juurikaan vaaraa turvatyynystä, päinvastoin. Oikein kiinnitetyn turvavyön avulla kuljettaja pysyy paikallaan. Vakavassa vaarassa ovat vain ne kuljettajat, jotka istuvat hyvin lähellä rattia. Heidän loukkaantumisriskinsä on suurempi ilman turvatyynyäkin. Turvallisena etäisyytenä tehtaat suosittelevat vähintään 25 cm ohjauspyörän keskeltä mitattuna.

Turvatyynyn toiminta

Turvatyyny on suunniteltu täyttymään automerkistä riippuen etupäätörmäyksessä 15–25 km tuntinopeudessa. Alemmat törmäysnopeudet (15 km/h) on tarkoitettu suojaamaan turvavyötä käyttämätöntäkin matkustajaa. Eräillä automerkeillä turvavyötä käyttävä tunnistetaan ja laukeamiskynnystä heille on nostettu aina 25 km/h asti.

Turvavyö ja turvatyyny

Kuljettajan ja etumatkustajan edessä olevat turvatyynyt eivät korvaa turvavöitä, vaan ovat turvavöiden antamaa suojaa täydentäviä lisälaitteita. Turvavyön arvioidaan antavan lähes 50 %:n, kuljettajan turvatyynyn noin 30 %:n ja etumatkustajan turvatyynyn noin 20 %:n suojan. Auton käyttöohjekirjasta löytyvät autokohtaiset ohjeet turva-laitteiden käytöstä.

Aiheutuuko turvatyynyistä ongelmia?

Turvatyynyt ovat aiheuttaneet vakavia vammoja ja kuolemia. Useimmat turvatyynyn aiheuttamat kuolemat ovat kohdistuneet henkilöihin, jotka eivät ole käyttäneet turvavyötä tai käyttäneet turvavyötä virheellisesti. Turvavyön käyttämättömyyden ohella yksi yleisimmistä virheistä on se, että etupenkillä matkustava pitää jalkoja kojelaudan päällä pidemmillä matkoilla. Tässä asennossa jalat ovat suoraan räjähtävän turvatyynyn päällä.

Henkilö on usein liikkunut eteenpäin törmäystä edeltävässä jarrutuksessa samalla, kun turvatyyny on lauennut jopa 300 km/h nopeudella häntä vasten.

Turvatyyny on hengenvaarallinen, jos

  • turvavöitä ei käytetä tai turvavöitä käytetään virheellisesti
  • istutaan liian lähellä turvatyynyä,
  • kiinnitetään selkä ajosuuntaan asennettava lasten turvaistuin etupenkin turvatyynypaikalle.

Turvatyynyn riskit lyhyille kuljettajille sekä raskaana oleville

Lyhyet kuljettajat voivat olla vaarassa siksi, että istuvat hyvin lähellä rattia. Joissakin tapauksissa suositellaan polkimien pidentämistä.

Raskauden loppupuolella äidin vatsa tulee niin lähelle rattia, että kuljettajana toimimista ei voida suositella. Istuttaessa turvatyynypaikalla on hyvä siirtää istuin taaimpaan asentoonsa.

Automaattiset kaukovalot / Kaukovaloavustin  

Ajotilanteeseen mukautuvia valoja on monenlaisia. Yksinkertaisimmillaan ne ovat risteyksissä auton etukulmia valaisevia kulmavaloja. Valot syttyvät, kun vilkku laitetaan päälle tai ohjauspyörää käännetään riittävästi. Jonkin verran ovat yleistyneet myös kääntyvät aktiiviset ajovalot, jotka valaisevat mutkaisella tiellä kääntymällä ohjauspyörän liikkeiden mukaan.

Automaattiset kaukovalot eli kaukovaloassistentti on yleistynyt kaikkein vauhdikkaimmin. Se käyttää tuulilasissa olevaa kameraa, joka uusissa autoissa on yleensä jo muutenkin. Järjestelmä havaitsee vastaantulijat, edellä ajavat sekä katuvalot. Näiden mukaan se vaihtaa lähi- ja kaukovalojen välillä automaattisesti.

Automaattiset kaukovalot helpottavat kuljettajan työtä, mutta eivät vaihda valoja yhtä viisaasti kuin hyvä kuljettaja. Ne saattavat vaihtua liian aikaisin tai myöhään tai vaihdella epäselvässä tilanteessa edestakaisin. Jos siis liikenteessä joskus vastaantuleva uudehko auto temppuilee kaukovaloillaan, se ei ehkä ole kuljettaja, vaan auto.

Kehittyneimmät täysin mukautuvat led-valot taas toimivat paremmin kuin kukaan kuljettaja pystyy toimimaan. Niissä voidaan katuvalojen ulkopuolella pitää kaukovaloja vastaavat valot päällä jatkuvasti. Kameralla havaitaan vastaan tulevan tai edellä ajavan auton tarkka sijainti. Tarkasti toimivat moniosaiset led-valot poistavat valon ainoastaan siitä kohdasta. Kaikki muu, kuten tien pientareet, pysyvät jatkuvasti kaukovalon tehoisesti valaistuna.

(mm. Matrix LED, Multibeam LED)

Katso esimerkiksi Opelin video täysin mukautuvista ajovaloista (Avautuu uuteen ikkunaan) tai Audi, BMW ja Mercedes (Avautuu uuteen ikkunaan).

Pimeänäköavustin

Erillinen pimeänäkökamera kuvaa pimeää tietä, ja sen kuva näytetään mittaristossa, kojelaudan keskinäytössä tai tuulilasin alareunassa. Osassa järjestelmiä on valonvahvistin, jolloin kuva on todellista kirkkaampi kuva hämärästä tiestä. Toisissa taas käytetään lämpökameraa, jolloin kuvassa korostuvat lämpimät kohteet.

Vanhempien pimeänäköjärjestelmän näyttö vaatii erillistä seuraamista, joten siihen kannattaa vilkaista lähinnä esimerkiksi vastaantulijan valojen häikäistessä. Uudemmat järjestelmät tunnistavat kuvasta jalankulkijan tai eläimen. Jos ne ovat auton ajolinjalla, niistä varoitetaan näytön kuvassa, varoitusäänellä sekä joissain autoissa myös tuulilasiin heijastettavalla varoituksella.

Pysäköintitutkat

(myös mm. PDC, Parktronic, Park Assist)

Sensorit auton puskureissa tunnistavat esteen ja sen etäisyyden. Autossa merkkiääni kertoo etäisyyden: mitä lyhyempi väli piippauksilla, sen lähempänä este on. Monissa autoissa myös kojelaudan näytössä oleva grafiikka kertoo, missä kohdassa este on.

Peruutuskamera (ja 360-kamerat)

Auton perässä olevan kameran kuvasta näkee takana olevat ihmiset tai esteet. Se on kätevä myös esimerkiksi peräkärryn kiinnittämisessä. Monissa malleissa kuvan päälle tulee ohjauspyörän liikkeiden mukaan grafiikka, joka näyttää, mihin suuntaan auto on menossa. Yleistymässä ovat myös auton joka puolelle kuvaavat kamerat (360 astetta -kamerat). Niiden kuvat yhdistetään kojetaulunäyttöön niin, että autoa katsotaan ylhäältä päin ja kaikki auton ympärillä olevat esteet näkyvät yhtä aikaa.

Pysäköintiavustin

Ohjaa auton parkkiruutuun tai taskuparkkiin kääntämällä rattia oikeissa paikoissa. Kuljettajan tehtävä on käyttää polkimia normaalisti ja noudattaa auton infonäytön ohjeita. Pysäköintiavustimen käyttöä pitää harjoitella rauhallisessa paikassa ja ohjeita noudattaen. Jäiset tai lumiset tunnistimet voivat toimia huonosti. Kuljettajan pitää tarkkailla toimintaa ja pystyä tarvittaessa tekemään taskupysäköinti itse.

Katso esimerkiksi Fordin video pysäköintiavustimen toiminnasta (Avautuu uuteen ikkunaan).

Risteävän liikenteen varoitus peruuttaessa

Parkkiruudusta autojen välistä sokkona peruuttaessa tärkeä turvajärjestelmä. Sivulta lähestyvästä autosta varoitetaan äänellä ja joissain autoissa myös varoitusvalolla. Osa järjestelmistä tunnistaa jalankulkijatkin. Tässä käytetään samoja sensoreita kuin kaistanvaihdoissa avustavassa kuolleen kulman valvonnassa, eli se tunnistaa toisen kohteen liikkeen ja yltää paljon kauemmas kuin pysäköintitutka.

Katso esimerkiksi Opelin kuvitus aiheesta (Avautuu uuteen ikkunaan).

Perävaunun peruutusavustin

(Trailer Assist)

Auttaa peruuttamaan perävaunun haluttuun suuntaan. Kun avustin on kytketty päälle, haluttu suunta näkyy mittaristonäytössä. Sitä käännetään joko taustapeilin pyöreää säädintä tai keskikonsolin pyöreää säädintä käyttämällä. Järjestelmä hoitaa tarvittavat auton käännökset kääntämällä rattia itsekseen.

Lukkiutumaton jarrujärjestelmä

(käytetään myös lyhennettä ABS-jarrut)     

Estää pyörien lukkiutumisen jarruttaessa, jolloin auton ohjattavuus säilyy. Lukituilla pyörillä jarrutusmatka on yleensä pidempi eikä auto ole ohjattavissa. 

Järjestelmä tarkkailee jokaisen pyörän pyörimisnopeutta. Jos pyörä on lukkiutumassa, vähennetään jarrutehoa ja pyörimisnopeuden jälleen kasvaessa jarrutehoa lisätään. Tämä tapahtuu useita kertoja sekunnissa, niin kauan kuin jarrupoljinta painetaan.

Luistonestojärjestelmä

(myös mm. ASC, ASR, TC, TCS)

Estää vetävien pyörien luistamista kiihdyttäessä. Tällöin saadaan mahdollisimman hyvä pito auton vetävien pyörien ja tien pinnan väliin. Pyörien luistamista voidaan estää moottorin tehoa laskemalla tai pyörää jarruttamalla.

Luistonestojärjestelmä tarkkailee antureiden avulla vetävien pyörien pyörimisnopeutta. Jos pyörimisnopeuden ero kasvaa liian suureksi, liian nopeaa pyörää jarrutetaan ja voima siirtyy paremmin pitävälle pyörälle. Eräät järjestelmät vähentävät moottorin tehoa, jolloin pito luistavalle pyörälle alkaa palautua. 

Ajonvakautusjärjestelmä

(virallinen lyhenne ESC, käytetään myös mm. ESP, DSC, DSTC, PSM, VSA, VDC, VSC,)

Estää auton luisuja ja niistä johtuvia hallinnan menetyksiä jarruttamalla oikea-aikaisesti yksittäisiä pyöriä ja vähentämällä moottorin tehoa. Auto pysyy hallinnassa tilanteissa, joissa se voisi ilman järjestelmää lähteä sivuluisuun tai ohjautua huonosti. Liukkaalla kelillä ajonvakautusjärjestelmän merkitys korostuu entisestään.

Ajonvakautusjärjestelmä pystyy estämään huomattavan osan auton hallinnan menetyksestä johtuvista onnettomuuksista. Se ei silti pysty nousemaan fysiikan lakien yläpuolelle, eikä estämään onnettomuuksia, kun nopeutta on liikaa.

Kuljettajan ei tarvitse erityisesti käyttää ajonvakautusjärjestelmää. Järjestelmä auttaa vain hätätilanteissa. Tärkeintä on huomioida se autoa ostettaessa. Ajonvakautusjärjestelmää pidetään tutkimusten valossa toiseksi tärkeimpänä autojen turvavarusteena, heti turvavöiden jälkeen.

Ajonvakautusjärjestelmät alkoivat yleistyä autoissa 2000-luvun alkupuolella, ja sillä varustettuja autoja löytyy paljon käytettynäkin. ESC on ollut pakollinen varuste Euroopassa myytävissä uusissa automalleissa vuodesta 2012 ja kaikissa uusissa autoissa vuodesta 2014 alkaen.

Mukautuva vakionopeudensäädin

(Adaptive Cruise Control, mm. ACC, Distronic)

Toimii kuten nopeuden tasaisena pitävä vakionopeudensäädin, kun tie on edessä tyhjä. Kun edessä omalla kaistalla on hitaampi auto, järjestelmä hiljentää automaattisesti edellä ajavan nopeuteen.

Tutkan avulla pidettävää etäisyyttä edellä ajavaan pystyy säätämään vakionopeussäätimen yhteydessä olevista etäisyysviivanapeista tai katkaisimesta. Pienimmät etäisyydet ovat useimmissa autoissa aivan liian lyhyitä, eivätkä sovellu varsinkaan liukkaille keleille. Yleensä vain etäisyyssäädön pisin vaihtoehto takaa riittävän turvavälin.

Järjestelmä tunnistaa vain edessä olevat, samalla kaistalla samaan suuntaan ajavat autot. Kun esimerkiksi vaihdetaan autojonon takaa tyhjälle hidastuskaistalle, järjestelmä alkaa kiihdyttää aiemmin asetettuun nopeuteen.

Hyvin monissa tilanteissa kuljettajan on jarrutettava itse: esimerkiksi vaihdettaessa liittymässä hidastuskaistalle, tultaessa liikennevaloihin tai risteykseen sekä edellä ajavan jarruttaessa voimakkaasti.

Mukautuvan vakionopeussäätimen toimintaan on tutustuttava rauhassa ja siihen olisi syytä saada opastusta automyyjältä. Se helpottaa kuljettajan jalkatyötä, mutta ei poista kuljettajan vastuuta auton ajamisesta.

Katso esimerkiksi Volvon kuvitus aiheesta (Avautuu uuteen ikkunaan).

Nopeusrajoituksen tunnistus

Auton tuulilasissa oleva kamera lukee tien varressa olevia nopeusrajoitusmerkkejä. Tieto voimassa olevasta rajoituksesta näytetään auton mittaristossa. Joissain autoissa se lisäksi heijastetaan tuulilasiin. Kuljettaja pysyy tietoisena nopeusrajoituksesta, vaikka ei olisi huomannut merkkiä tai olisi unohtanut sen.

Jos autossa on sisäänrakennettu navigaattori, nopeusrajoitusten tunnistus on usein yhdistetty siihen. Mikäli kamera ei huomaa nopeusrajoitusmerkkiä, näytetään sen sijaan navigaattorin kartta-aineistosta saatu nopeusrajoitustieto. Nämä tiedot ovat joskus virheellisiä, eivätkä ota huomioon suomalaisia talvinopeusrajoituksia.

Käytännössä myös kamerat ovat vielä joissain tapauksissa erehtyväisiä ja saattavat lukea merkin väärin. Pimeällä niiden on yleensä vaikeampi tunnistaa liikennemerkkejä, ja muuttuvat nopeusrajoitusnäytöt ovat joidenkin autojen järjestelmille liian vaikeita. Kameralta saattaa myös jäädä merkki havaitsematta, jos nopeusrajoitusmerkin ja auton välissä on yksi tai useampi kaista.

Katso esimerkiksi Opelin kuvitus nopeusrajoituksen tunnistuksesta (Avautuu uuteen ikkunaan).

(mm. Speed Assist)

Nopeusvaroitin

Nopeusrajoituksen tunnistukseen yhdistettynä nopeusvaroitin varoittaa sen hetkisen nopeusrajoituksen ylityksestä. Autosta riippuen varoitus voi olla nopeusrajoitusmerkin vilkkuminen mittaristossa, piippausääni tai navigaattorin opastusäänellä sanottu ”ajat ylinopeutta”.

Monissa tapauksissa auton valikosta voi säätää, minkä suuruiseen ylinopeuteen varoitus reagoi.

Joissain harvoissa autoissa mukautuvan vakionopeussäätimen tai nopeudenrajoittimen voi laittaa toimimaan luettujen nopeusrajoitusten mukaan. Nopeudenrajoittimen tapauksessa nopeus ei nouse ylinopeudelle, ellei kaasua paina pohjaan. Mukautuvan vakionopeussäätimen tapauksessa rajoituksen vaihtuessa auto itsestään jarruttaa tai kiihdyttää vauhdin uuden rajoituksen mukaiseksi.

(mm. Intelligent Speed Assist)

Kaistavahti

(Lane Departure Warning, mm. nimellä LDW)

Kaistavahti varoittaa maantienopeuksissa tahattomasta ajautumisesta kaistaviivalle tai sen yli. Varoitus tulee yleisimmin rattia täristämällä tai äänivaroituksella. Kaistavahti ei toimi kaupunkiajossa, jyrkissä mutkissa, rattia määrätietoisesti käännettäessä, vilkkua käytettäessä tai kaistaviivojen näkyessä huonosti. Osassa autoista kaistavahti pitää laittaa erikseen päälle. Yleensä auton valikosta voi säätää toimintaherkkyyttä: varoitetaanko kaistaviivan lähestyessä vai vasta sitä ylitettäessä.

Kaistavahdin toimintaan ei pidä yksistään luottaa. Se on tarkoitettu hätätilanteista varoittamiseen aina kuin se on mahdollista. Kaistavahti voi, edes osan aikaa toimivanakin, pelastaa monilta vakavilta onnettomuuksilta.

Kaista-avustin

(Lane Keeping Assist / Lane-keeping System, mm. LKA)

Kaistalla pysymisen tuki ennaltaehkäisee kaistalta ajautumista kääntämällä rattia, jos kuljettaja ei itse ohjaa. Varoittavan kaistavahdin tavoin se toimii käyttämällä tuulilasissa olevaa kameraa, joka lukee kaistaviivoja. Se ei toimi kaistaviivojen näkyessä huonosti eikä kaupunkinopeuksissa, jyrkissä mutkissa, rattia määrätietoisesti käännettäessä tai vilkkua käytettäessä.

Kaistalla pysymisen tuki ei ole tarkoitettu tarkoitukselliseen ilman käsiä ajamiseen. Varoitusäänen saattelemana se lakkaa toimimasta, jos kuljettaja itse ei ohjaa reiluun 10 sekuntiin. Varoittavan kaistavahdin tapaan järjestelmän puuttumisen herkkyyttä voi yleensä säätää. Monissa autoissa on nykyään sekä rattia kääntävä kaistalla pysymisen tuki että varoittava kaistavahti. Näistä voi joko valita käyttöön molemmat tai vain toisen järjestelmän.

Kaistanvaihtoavustin / Kuolleen kulman varoitin

(Lane Change Assist / Blind Spot Warning, mm. BLIS, side assist)

Varoittaa viereisellä kaistalla, auton takaviistossa, olevista autoista ja moottoripyöristä. Sivupeiliin syttyy yleensä keltainen varoitusvalo, kun takaviistossa on toinen ajoneuvo. Jos kuljettaja siitä huolimatta laittaa vilkun päälle ja aikoo vaihtaa kaistaa, järjestelmä varoittaa joko keltaisen valon vilkkumisella, punaisella varoitusvalolla tai äänivaroituksella. Jos vielä tästäkin huolimatta kuljettaja aikoo ajaa toisen kylkeen, kehittyneimmät järjestelmät myös kääntävät rattia törmäyksen välttämiseksi. Kuolleen kulman valvonta ei yleensä ole käytössä hitaimmissa kaupunkinopeuksissa.

Kaistallapysymisjärjestelmät & Ruuhka-avustimet

(mm. Pilot Assist / Autopilot / Adaptive Cruise Assist ACA / Traffic Jam Assist)

Automaattisen ajamisen kiinnostaessa ihmisiä yhä useampi autonvalmistaja haluaa tarjota asiakkailleen hetkiä, joina auto tuntuisi ajavan itse. Paketoimalla useita avustavia järjestelmiä yhteen auto voi liikkua kaistallaan suorahkoilla teillä hetken ilman kuljettajan toimintaa.

Auto säilyttää etäisyyden edellä ajavaan ja pyrkii aktiivisesti pysymään kaistansa keskellä. Osa seuraa myös edellä ajavan auton ajolinjaa. Toiminta on ennakoivampaa kuin perinteisemmässä kaista-avustimessa, joka kääntää rattia vasta kaistalta harhautumisen lähestyessä.

Osa järjestelmistä toimii vain hitaissa nopeuksissa (ruuhka-avustin / Traffic Jam Assist) ja osa vain maantienopeuksissa. Yhä useammissa toiminta on kuitenkin kaikilla nopeusalueilla niin kauan kuin kaistan havaitseminen ja liikennetilanne pysyvät helppoina.

Järjestelmät ovat silti vain avustavia: ne eivät tunnista kaikkia yllättäviä tilanteita eivätkä poista kuljettajan vastuuta ajamisesta. Kuskin on oltava yhtä valppaana kuin itse ajaessaan.

Törmäyksen varoitusjärjestelmä

Varoittaa auton edessä olevasta esteestä tai hitaammasta autosta, jota kohti ollaan ajamassa. Varoitus annetaan äänellä, mittaristossa sekä jossain autoissa myös heijastetaan tuulilasiin.

Varoitus tapahtuu nopeudesta riippuen noin 2-5 sekuntia ennen törmäystä, jotta kuljettaja ehtii vielä jarruttaa tai väistää. Joissain tapauksissa järjestelmä saattaa varoittaa väärin, esimerkiksi edessä olevasta autosta, joka on juuri kääntymässä pois. Toisaalta näin toimimalla törmäysvaroitus voi ohjata jättämään enemmän tilaa muihin tielläliikkujiin.

Katso esimerkiksi Euro NCAP:n video(link is external) (Avautuu uuteen ikkunaan) aiheesta

Törmäyksen ennakointijärjestelmä

(mm. Pre-Sense, Pre-Safe)

Ennakointijärjestelmä tunnistaa vaaratilanteen yleensä jonkin muun järjestelmän aktivoitumisesta. Esimerkiksi törmäysvaroittimen, lukkiutumattomien jarrujen tai ajonvakautusjärjestelmän toiminnasta auto päättelee törmäyksen olevan todennäköinen.

Auto voi valmistautua tilanteeseen esimerkiksi esikiristämällä turvavyöt, esipaineistamalla jarrujärjestelmän, sulkemalla ikkunat ja säätämällä sähkösäätöiset penkit kolariturvallisempaan asentoon.

Automaattinen hätäjarrutus

(Automatic Emergency Braking, mm. AEB, Front Assist, City Safety)

Jos törmäys on väistämätön, auto jarruttaa viime hetkellä osuman välttämiseksi tai siinä syntyvien vahinkojen vähentämiseksi. Osassa autoista automaattinen hätäjarrutus toimii kaupunkinopeuksissa, osassa maantienopeuksissa ja osassa sekä kaupunki- että maantienopeuksissa.

Kaupunkiajossa vauhdin ollessa korkeintaan noin 30–40 km/h, auto voi pysähtyä pitävällä pinnalla kokonaan. Hieman suuremmissakin nopeuksissa törmäys on selvästi pienempi kuin se olisi ilman jarrutusta. Maantieajonopeudessa automaattinen hätäjarrutus voi estää törmäyksen hitaammin edellä ajavaan.

Törmäysvaroitus varoittaa ennen automaattista hätäjarrutusta. Tarkoitus on, että sen myötä kuljettaja väistäisi tai jarruttaisi. Automaattinen hätäjarrutus tapahtuu vasta pari sekuntia myöhemmin, eli aivan viime hetkellä, kun kuljettaja ei pysty enää välttämään törmäystä. Näin vältytään turhilta hätäjarrutuksilta.

Automaattisen hätäjarrutuksen laser- ja tutkajärjestelmät tunnistavat vain isoja esteitä. Niiden lisäksi joissain autoissa käytetään kameraa ihmisten tunnistamiseen. Näin voidaan estää törmäyksiä tai vähentää törmäysnopeutta jalankulkijoihin ja pyöräilijöihin.

USA:ssa Insurance Institute for Highway Safety / Highway Loss Data Instituten mukaan automaattisella hätäjarrutuksella varustetuilla autoilla on ajettu peräänajoja 50 % vähemmän kuin autoilla, joissa järjestelmää ei ole.

Euroopassa uusien autojen turvallisuutta testaava EuroNCAP on jo vuosien ajan antanut pisteitä automaattisesta hätäjarrutuksesta. Testien myötä järjestelmät ovat yleistyneet autoissa nopeasti.

Kun automaattisen hätäjarrutuksen tutkat ja jalankulkijan tunnistuksen kamerat tulevat pian lähes kaikkiin autoihin, niihin voi samalla edullisesti liittää muita toimintoja. Esimerkiksi mukautuva vakionopeussäädin käyttää samaa pitkän kantaman tutkaa kuin maantienopeuksien automaattinen hätäjarrutus. Kaistavahti ja nopeusrajoitusten tunnistus taas käyttävät samaa tuulilasikameraa kuin jalankulkijan ja pyöräilijän tunnistus.

Katso myös esimerkiksi Volvon video jalankulkijan tunnistuksesta(link is external) (Avautuu uuteen ikkunaan)

Automaattinen hätäjarrutus risteysavustimella

Automaattinen hätäjarrutusjärjestelmä tunnistaa yleensä vain jo valmiiksi edessä olevia esteitä. Uusimmat järjestelmät ovat varustettu ns. risteysavustimella. Ne tunnistavat myös poikittaisliikenteen, eli voivat ennakoida törmäystä risteykseen ajettaessa lähestyvän auton, pyöräilijän tai jalankulkijan kanssa. Järjestelmä toimii muuten samoin kuin tavallinen hätäjarrutusjärjestelmä.

Peräänajon havaitseva järjestelmä

Järjestelmä valvoo pysähtyneen auton takaa tulevaa liikennettä. Kun perätörmäys vaikuttaa todennäköiseltä, varoittaa auto takaa tulevaa vilkuttamalla takavilkkuja. Jos takaa tuleva ei hiljennä, jarruttaa törmättävä auto itsenäisesti mahdollisimman tehokkaasti ja auto pidetään jarruilla paikallaan. Hieman ennen törmäystä aktivoituvat turvavyönkiristimet automaattisesti ja istuma-asento sekä pääntuki säätyvät mahdollisimman hyvin suojaavaan asentoon. Tapahtuneen törmäyksen jälkeen auto jarruttaa itsenäisesti 2 sekunnin ajan, ellei kuljettaja siirrä autoa sitä ennen.

Poistumisavustin

Auton ollessa pysähtyneenä varoittaa ovea avattaessa takaa tulevasta liikenteestä. Kehittyneimpänä versiona voi äänivaroituksen lisäksi pieneksi hetkeksi estää oven avaamisen.