Miksi liikenteessä tarvitaan liikennesääntöjä?

Ihmisen havainto-reaktiojärjestelmä toimii parhaiten kävelynopeuksilla. Kävellessä pystytään pysähtymään askeleen matkalla ja vaihtamaan suuntaa nopeasti. Kun nopeudet ja liikennemäärät nousevat, pelkkä reagointi ei enää riitä turvallisen liikkumisen takeeksi. Siksi on luotu yhteisiä sopimuksia sille, miten liikenteessä liikutaan.

Liikennesäännöillä ja normeilla pyritään tukemaan ihmisten oikeita tulkintoja ja ennakointia liikenteessä. Jos sopimuksia ei noudateta, liikenteen tulkitseminen vaikeutuu. Koska suuri osa liikenteessä liikkumisesta perustuu säännöin tuettuihin odotuksiin, eniten ihmisiä liikenteessä ärsyttävätkin yllätykset. Eli tilanteet, joissa asiat tapahtuvat odotusten vastaisesti.

Liikenne on sosiaalinen verkosto, jossa tarvitaan vuorovaikutusta

Myös liikenne on sosiaalinen verkosto, jossa voi itse valita, onko verkoston jäsenenä mukana levittämässä hyviä vai huonoja asioita. Omat tekemiset usein myös heijastuvat takaisin: turvalliset valinnat lisäävät myös omaa turvallisuutta. Liikenteessä, kuten muissakin verkostoissa toimimiseen tarvitaan vuorovaikutusta.

Liikenteen vuorovaikutukselle ominaista on:

  • Nopeus. Liikenteessä yksittäiset kohtaamiset ovat usein lyhyitä ja nopeita, ja voivat olla ohi sekunnissa.
  • Kohtaamiset. Liikenne koostuu erilaisista ja eri tavalla suojatuista liikkujista, jotka myös liikkuvat eri nopeuksilla. Aika ajoin heidän polkunsa kuitenkin risteävät.
  • Anonyymiys. Esimerkiksi auton kuoren sisältä ei usein erota kuljettajan kasvoja.
  • Vilkkaus. Esimerkiksi työmatkat tapahtuvat usein kiireessä ja ruuhka-aikana, jolloin liikenne on vilkasta ja kuormittavaa.
  • Erilaisuus. Liikenteessä kulkevat kaikki ikään, osaamiseen tai selviytymiskykyyn katsomatta.

Ihminen toimii pitkälti automatisoidusti, mutta tapoja voi muuttaa

Ihmisen päivittäisestä toiminnasta noin 40 prosenttia menee rutiinilla, ilman varsinaista päätöksentekoa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että samassa tai samankaltaisessa tilanteessa toimitaan samalla tavalla kuin ennenkin. Liikenteessä tyypillisiä rutiineja ovat esimerkiksi reitin ja kulkumuodon valinta.

Ihmisen selviytymisen kannalta rutiineista on hyötyä, sillä automatisoidut tavat vapauttavat resursseja muuhun toimintaan. Jos jokaisessa eteen tulevassa asiassa olisi tehtävä tietoinen päätös, ihminen ylikuormittuisi nopeasti.

Päivittäin toistettuna tavan muodostuminen kestää noin kuukauden, riippuen toiminnon monimutkaisuudesta. Uuden toiminnan vähitellen automatisoituessa tavaksi, sen vaatima resurssimäärä pienenee.

Tapojen muutosmalli on selkeä. Kaikki alkaa tunnistamisesta:

  • Tunnista rutiini: ”Ajan lievää ylinopeutta jatkuvasti”.
  • Testaa, mikä siinä toimii palkkiona: ”Tuntu siitä, että pääsen nopeammin perille”.
  • Eristä toiminnan aloittava vihje: ”Kiireen tunne”.
  • Tee suunnitelma muutokselle: ”Lähden viisi minuuttia aiemmin liikkeelle”.

Tunteet liikenteessä: kiukkua voi hallita

Tunne on osa ihmisen tiedonkäsittelyjärjestelmää. Usein tunne syttyy nopeasti ja automaattisesti seurauksena jollekin ulkoiselle ärsykkeelle. Tunteiden yksi tärkeä tehtävä onkin toimia hälytysjärjestelmänä, joka suuntaa huomion muutoksiin ympäristössä.

Jos hälytysjärjestelmä laukeaa jatkuvasti, vireystila yleensä nousee ja tilanne koetaan stressaavaksi. Varsinkin ruuhkaliikenteessä saatetaan nopeatahtisuuden takia olla vireystilan ylälaidassa, jolloin pienikin odottamattoman uusi yllätys saa ihmisen ärsytyksen puolelle.

Tunteiden heräämiselle ei välttämättä voi mitään, mutta sen sijaan voimme vaikuttaa tunteiden kestoon ja siihen, miten annamme tunteiden vaikuttaa omaan käyttäytymiseemme. Usein tunnekuohu menee nopeasti ohi, jos asiaa ei jää märehtimään. Tunnemyrskyn laantumista seuraa tietoisempi tulkinta tilanteesta.

Etenkään liikenteessä ei ärsytyksen tai vastaavien tunteiden saa antaa valua toimintaan.

Liikennekiukkua, rattiraivoa tai muuta voimakasta reagointia liikenteessä voi ja tulee ehkäistä. Turvallisuuden lisäksi sillä on hyviä vaikutuksia myös omaan päivittäiseen mielenmaisemaan.

Tässä esimerkkejä keinoista hallita ärsytystä liikenteessä:  

  • Hengitä syvään ja keskity ärsyyntymistä aiheuttaneen asian sijasta hengittämiseen, liikennettä kuitenkaan unohtamatta.
  • Laske kymmeneen.
  • Keskity omaan kulkemiseesi toisen tekemiseen juuttumisen sijasta. Huomion siirto pois ärsytyksen aiheesta hälventää tunnekuohun nopeasti.
  • Kokeile tulkita toisten toimintaa kiukun sijasta myönteisemmin - vaikka huumorilla.
  • Haasta ensimmäistä tulkintaasi tilanteesta – entäpä jos se olikin vahinko?
  • Päätä jo liikkeelle lähtiessä, että nyt liikutaan rauhallisesti ja yhteistyössä muiden kanssa. Turvallisuuden parantamisen lisäksi näytät hyvää esimerkkiä muille liikkujille.
  • Vältä liikkumista sellaisina vuorokauden aikoina ja niissä liikennetilanteissa, jotka jo ennalta koet stressaaviksi.

Toisten toimintaa liikenteessä voi tulkita myönteisemmin

Autoillessa suurin osa tavallisista viestinnän vihjeistä, kuten eleistä, ilmeistä, äännähdyksistä ja lauseista, jää näkymättömiin, jolloin viestinnän sisällön ja sävyn tulkinta on erittäin vaikeaa. Kävelijöitä ja pyöräilijöitä, joiden kasvot ovat helpommin nähtävissä, kuvataankin usein inhimillisemmin kuin esimerkiksi auton peltikuoren sisässä matkaavia.

Ihminen tekee kuitenkin jatkuvasti tulkintoja toisista ihmisistä ja näiden toiminnasta. Mitä vähemmän informaatiota on tarjolla, sen todennäköisemmin tulkitsemme toisten toimintaa luokitusten perusteella. Tulkinnan perusteena voi olla hyvin yksinkertaisia luokkia, kuten ajoneuvo, automerkki, kuljettajan ulkonäkö tai kulkumuoto. Tämä aiheuttaa jatkuvasti tulkintavirheitä.

Liikenteessä toisiin liikkujiin liitetään siis jatkuvasti ominaisuuksia, joista ei voi oikeasti olla mitään tietoa. Tulkintoja toisten tekemien asioiden syistä nimitetään attribuutioiksi.

Ihmisillä on myös taipumus tulkita omaa toimintaa tilanteesta johtuvaksi, mutta muiden toimintaa yksilön ominaisuudeksi. Eli minulle sattuu ja tapahtuu, mutta toiset nyt vain ovat sellaisia. Tätä nimitetään attribuutioerheeksi.

Usein toisten toimintaa tai virhettä tulkitessa teko myös koetaan itseen kohdistuvaksi, vaikka meillä ei ole todisteita siitä, että toinen olisi edes huomannut meitä.

Yleisessä keskustelussa tulkintavirheet korostuvat eri kulkumuotoja koskevissa luokitteluissa: pyöräilijät ovat pyöräilijöitä ja autoilijat autoilijoita, vaikka samat ihmiset ovat liikkeellä välillä vain eri kulkumuodoilla. Valittu liikenneväline ikään kuin estää näkemästä ihmistä liikkujan takana.

Vuorovaikutus liikenteessä lähtee omasta toiminnasta

  • Tarkkaavaisuus: keskity liikkumiseen, kun olet liikenteessä, ei sivutehtäviin, kuten älypuhelimeen.
  • Ennakointi: ennakoi toisten toimintaa ja toimi ennakoitavasti myös itse.
  • Merkinanto: näytä ajoissa ja selkeästi, mitä aiot tehdä.
  • Säännöt: noudata liikennesääntöjä, jotta muut voivat ennakoida ja tulkita toimintaasi oikein.
  • Tilannenopeus: noudata riittävän alhaista tilannenopeutta, jotta sinulle jää aikaa reagoida ympäristön muutoksiin.
  • Turvavarusteet: käytä turvavarusteita vahingon varalta.
  • Inhimillistäminen: muista, että ympärillä liikkuvat ovat myös ihmisiä: jonkun sisko, veli, lapsi, isä tai äiti.