Siirry sisältöön
Tieliikenteen identiteetit vaikuttavat myös siihen, millaisessa valossa näemme muihin ryhmiin kuuluvat tienkäyttäjät.

Identiteetti vaikuttaa käyttäytymiseen liikenteessäkin

Ihmiset liikkuvat liikenteessä eri tavoin. Rooli liikenteessä voi olla yhdentekevä tai se voi muodostua identiteetiksi, jossa tunnetaan vahvaa kuuluvuutta tiettyyn tienkäyttäjäryhmään. Identiteetti vaikuttaa myös siihen, millaisessa valossa näemme muihin ryhmiin kuuluvat tienkäyttäjät. Tieliikenteen identiteettejä tarkasteleva tutkimus julkaistiin Liikenneturvan selvityksiä-sarjassa.

Sosiaalisten identiteettien vaikutusta käyttäytymiseen on tutkittu paljon. Tutkimus siitä, miten liikenteessä omaksutut tienkäyttäjäroolit vaikuttavat käyttäytymiseen, on kuitenkin puutteellista. Tuoreessa tutkimuksessa tutkijat Igor Radun ja Jenni Radun tarkastelevat suomalaisten tienkäyttäjäidentiteettejä ja näiden välisiä suhteita kahden esimerkkiryhmän kautta.

”Jokainen meistä on lähes päivittäin liikenteessä jossain roolissa. Meitä kiinnosti kysymys siitä, milloin kulkutavasta tulee identiteetti ja miten se vaikuttaa käyttäytymiseen liikenteessä”, summaa tutkimuksen vastuututkija Igor Radun.

Kulkutavasta huolimatta liikenteessä aina ihminen

Tutkimus perustui kyselyaineistoon, joka kerättiin keväällä 2021 edustavalta otokselta (N=1018) 15-vuotiaita ja sitä vanhempia suomalaisia. Tulosten perusteella yleisimmät tienkäyttäjäidentiteetit Suomessa ovat tällä hetkellä: henkilöautonkuljettaja (60,7 %), jalankulkija (55,8 %), henkilöauton matkustaja (31,3 %), pyöräilijä (30,6 %) ja julkisen liikenteen käyttäjä (24,1 %).

Tutkimuksessa keskityttiin erityisesti moottoriajoneuvon kuljettajiin ja pyöräilijöihin. Vastaajat luokiteltiin pääasiassa moottoriajoneuvon kuljettajiksi (45,3 %), pääasiassa pyöräilijöiksi (11,4 %), molemmiksi (19,2 %) tai ei kummaksikaan (24 %). Luokittelun jälkeen arvioitiin, mikä vaikutus tienkäyttäjäidentiteetillä on tyypillisiin pyöräilijään ja autoilijaan liittyviin käsityksiin, muista tienkäyttäjistä ärsyyntymiseen sekä liikenneturvallisuuteen ja liikennepolitiikkaan liittyviin näkemyksiin.

”Tulokset osoittavat, että saman tienkäyttäjäryhmän jäsenet nähdään usein lempeämmässä valossa kuin eri ryhmiin kuuluvat. Tienkäyttäjäidentiteetti saattaa vaikuttaa myös käyttäytymiseen liikenteessä sekä havainnoinnin että konfliktien osalta”, Radun toteaa.

Tulokset kertovat, että pyöräilijät arvioivat toiset pyöräilijät suotuisammin kuin moottoriajoneuvon kuljettajat arvioivat pyöräilijät. Kaikki neljä identiteettiryhmää arvioi tyypillisen pyöräilijän liikennesääntöjen tuntemuksen heikommaksi kuin tyypillisen autoilijan. Moottoriajoneuvon kuljettajat ärsyyntyivät muista autoilijoista ja pyöräilijöistä enemmän kuin muut ryhmät.

”Liikennepolitiikkaan ja -turvallisuuteen liittyvissä väittämissä pyöräilijöiden ja autoilijoiden näkemykset olivat useimmiten kauimpana toisistaan. Tämä viittaa siihen, että tienkäyttäjäidentiteetti vaikuttaa myös näkemyksiimme liikenteestä ja sen ihannetilasta”, Radun pohtii ja jatkaa:

”Vaikka joillakin meistä olisi vahva tienkäyttäjäidentiteetti, on tärkeää, ettei tienkäyttäjäryhmien välistä vastakkainasettelua lietsota. Se, miten puhumme liikenteestä vaikuttaa osaltaan tähän. Niin virkamiesten, median, tutkijoiden kuin etujärjestöjen tulisi kiinnittää viestiessään huomiota siihen, etteivät lisäisi mahdollisia erilaisista tienkäyttäjäryhmistä nousevia ennakkoluuloja ja stereotyyppejä – ja siten myös mahdollisia konflikteja. Liikenteessäkin on muistettava, että siellä liikkuvat ihmiset, eivät identiteetit tai tietyt tienkäyttäjäroolit”, Radun korostaa.

Lisätietoja

liikennepsykologian dosentti Igor Radun, p. 050 553 8599 (yhteydenotot suomeksi tai englanniksi), [email protected]

suunnittelija Jyrki Kaistinen, Liikenneturva, p. 020 7282 345, [email protected]

Tutkimuksen aineisto kerättiin osana vakuutusyhtiö LähiTapiolan Arjen katsaus –kyselyä. Tutkimus on osa liikennepsykologian dosentti Igor Radunin viisivuotista tutkimusprojektia. Projekti on saanut taloudellista tukea useilta organisaatioilta ja säätiöltä. Tutkimuksen tekijät: Igor Radun, liikennepsykologian dosentti, Helsingin yliopisto ja Jenni Radun, ympäristöpsykologian tutkija, Turun ammattikorkeakoulu.