Siirry sisältöön

Moottorikelkkailijan ajoympäristö poikkeaa suuresti muiden ajoneuvojen ajoympäristöistä. Talvinen lumipeitteinen maasto näyttää usein petollisen vaarattomalta. Turvallinen ajaminen edellyttää tietoa maastoliikenteen vaaratekijöistä, joita ovat esimerkiksi väärä tilannenopeus sekä puutteet kelkkailijoiden liikkumisympäristössä.

Kuka saa ajaa moottorikelkalla

Maastossa moottorikelkkaa saa ajaa 15 vuotta täyttänyt henkilö. Poikkeuksen säännöstä muodostaa alue, joka voidaan sulkea esimerkiksi ajoharjoittelua varten. Tällä alueella myös alle 15-vuotias saa harjoitella turvallista kelkkailua. Oma pihapiiri tai esimerkiksi peltoalue eivät täytä suljetun alueen kriteerejä. Suljetuksi alueeksi katsotaan esimerkiksi aidoilla rajattu alue, jolle pääsyä voidaan rajoittaa.

Virallisella moottorikelkkareitillä ajettaessa tulee olla vähintään T-luokan ajokortti. Virallinen moottorikelkkareitti on merkitty liikennemerkillä (D8). Jos ylittää moottorikelkalla tien tai lain sallimissa erityisissä poikkeustilanteissa ajaa tiellä, tulee olla vähintään T-luokan ajokortti. Ajokorttiluokat A1-, A2-, A- ja B- luokka sisältävät T-luokan ajo-oikeuden. AM luokan ajo-oikeudet (esim. mopokortti, mopoautokortti) eivät pidä sisällään T-luokan ajo-oikeutta.

Moottorikelkalla ajavan on opeteltava kelkan oikea ja turvallinen käyttö. Lisäksi on tiedettävä kelkkailun liikennesäännöt.

Missä saa ajaa moottorikelkalla

Yleisemmin moottorikelkkaa ei saa käyttää tiellä muutoin kuin tien tai sillan ylityksen yhteydessä. Jos esimerkiksi maastossa liikkuminen on kohtuuttoman vaikeata tai tiealueella ajamista on pidettävä turvallisen tien ylittämisen kannalta tarpeellisena, saa kelkalla tilapäisesti ajaa tiellä. Tällöin on käytettävä ensisijaisesti tien auraamatonta osaa.

Maastossa liikkuminen kelkalla vaatii aina maanomistajan tai maanhaltijan luvan, omalla maa-alueella liikuttaessa lupaa ei tarvita. Metsähallituksen kelkkaurilla tarvitaan Metsähallituksen uralupa. Epävirallisilla moottorikelkkaurilla lupakäytäntö vaihtelee alueittain. Erillistä lupaa ei tarvita virallisilla moottorikelkkareiteillä ja jääpeitteisillä vesialueilla liikuttaessa. Jos jääalueella on epävirallinen kelkkaura, niin sillä liikuttaessa tarvitaan uranpitäjän lupa. Virallisella moottorikelkkailureitillä jääalueella moottorikelkalla liikkuva ei tarvitse erillistä lupaa ajamiseen.

Reittejä on pyritty tekemään sinne missä kelkoilla pääosin liikutaan. Tällöin muulle luonnolle aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa. Valtaosa kelkkakuolemista sattuu jääalueella. Ellet ole varma jään kestävyydestä, ei jäälle kannata mennä kelkkailemaan. Jäällä ajaville suositellaan turvavarustukseen mukaan naskalit. Tärkein neuvo on se, että älä mene kelkkailemaan jääalueille ellet ole varma jään kestävyydestä.

Kunnollinen moottorikelkkailuun suunniteltu ajopuku heijastimineen lisää turvallisuutta. Usein kelkkailijalle tulee vammoja alaraajoihin, tällöin suojaavat kelkkakengät lieventävät vammoja. Lisäksi asianmukaiset ajokäsineet helpottavat kelkan hallintalaitteiden käsittelyä.

Moottorikelkkailua koskevia säännöksiä

Tärkeimmät kelkkailua ohjaavat säännökset löytyvät tieliikennelaista, maastoliikennelaista ja maastoliikenneasetuksesta.

Kypärä on kelkkailijan tärkein turvaväline ja siksi se on määrätty pakolliseksi kuljettajalle ja kelkan kyydissä olevalle matkustajalle. Kuljettajan on huolehdittava, että alle 15-vuotias lapsi käyttää suojakypärää. Kypäränkäyttöpakko koskee myös avonaisessa reessä matkustavia.

Moottorikelkkailua koskevat nopeusrajoitukset:

  • moottorikelkan suurin sallittu nopeus maastossa maa-alueella on enintään 60 km/h,
  • poikkeustapauksessa tiellä ajettaessa enintään 40 km/h,
  • jääpeitteisellä vesialueella nopeus on enintään 80 km/h, kuitenkin reitillä 60 km/h ja
  • jos kelkkaan on kytketty reki, jossa kuljetaan henkilöitä, on suurin sallittu nopeus 40 km/h.

Rattijuopumussäännökset koskevat myös moottorikelkkailijaa, maastossakin:

  • Rattijuopumuksen raja on 0,5 promillea.
  • Törkeän rattijuopumuksen raja on 1,2 promillea alkoholia veressä.
  • Rattijuopumuksesta koituvat seuraamukset ovat samanlaiset kuin muussakin liikenteessä.

Tyypilliset moottorikelkkaonnettomuudet

Moottorikelkkojen käyttäjien joukko on varsin kirjavaa. Joukossa on alan ammattilaisia sekä harvoin tai ensimmäistä kertaa moottorikelkalla ajavia. Moottorikelkkaonnettomuuksissa on viime vuosina kuollut 5-8 ihmistä vuosittain. Liikennevakuutuksesta maksetaan korvausta vuosittain noin 600 moottorikelkkavahingosta. Henkilövahingoista saa korvauksia yli 600 henkilöä.

Vapaa-ajan kelkkailussa tapahtuu työ- tai hyötykelkkailua selvästi enemmän vakavia onnettomuuksia. Valtaosa kuolemantapauksista ja kelkkavahingoista tapahtuu jäällä viikonlopun aikana. Yli puolet kelkkaonnettomuuksista kuolleista on ollut alkoholin vaikutuksen alaisena. Yleisin kuolinsyy jääalueella on hukkuminen.

Tyypillistä moottorikelkkaonnettomuuksissa on liian suuret tilannenopeudet ja suojakypärän käyttämättömyys tai sen virheellinen käyttö.

Lievemmissä onnettomuuksissa on havaittu kokemattomilla kuljettajilla hallintalaitteiden virheellistä käyttöä. Esimerkiksi mutkassa kaasuvipu painuu tahattomasti pohjaan, minkä seurauksena kelkan vauhti kiihtyy voimakkaasti, sen hallinta menetetään ja kelkka suistuu pois reitiltä.