Lapsen valmiudet toimia liikenteessä kypsyvät ja kehittyvät vähitellen. Lapsen kasvaessa on hyvä havainnoida ja tunnistaa erilaisia liikennetilanteita ja kerrata yhdessä, miten niissä tulee toimia.

Liikennekasvatus päivähoitopaikassa ja koulussa tukee vanhempien antamaa liikennekasvatusta ja tuo siihen jatkuvuutta. Vanhemmat on hyvä sitouttaa lapsen liikennekasvatukseen.

Parasta opetusta on harjoittelu oikeissa liikennetilanteissa.

Päiväkoti-ikäisen lapsen itsenäisen turvallisen liikkumisen edellytykset ovat kuitenkin vielä heikot ja vastuu turvallisesta liikkumisesta on aina aikuisella.

Liikennekasvatuksen jaottelua voi tehdä esimerkiksi vuodenaikojen mukaan: syksy ja talvi tuovat mukanaan pimeyden, liukkauden ja lumen. Keväällä taas liikkuminen liikenteessä lisääntyy ja aletaan liikkua myös polkupyörillä tai potkulaudoilla. Kesän hiljaisemmat hetket ovat hyvä tilaisuus kerrata vuoden aikana opittua. Useita tehtäviä voi soveltaa myös muihin vuodenaikoihin.

Päiväkodin liikennekasvatuksen suunnitteluun voidaan käyttää apuna liikennekasvatuksen vuosikelloa. Lue aiheesta lisää ja tulosta vuosikello suunnittelun pohjaksi: Liikennekasvatuksen vuosikello.

Mitä opettaa eri-ikäisille?

Liikennekasvatuksen voi aloittaa milloin vain. Pienten lasten kanssa on luontevaa myös keskustella liikenteestä arkipäivän tilanteissa ja ulkona liikuttaessa.

0–4-vuotiaat kulkevat aina aikuisen seurassa liikenteessä, ottavat mallia aikuisista ja ovat heistä riippuvaisia. Tässä iässä on tärkeintä opettaa leikkipaikan ja liikenteen ero sekä muut jokapäiväiset asiat: jalkakäytävä, tie, piha, heijastin. Lapsi oppii havainnoimalla, joten aikuisen esimerkki on tärkeässä asemassa.

4–5-vuotiaat osaavat pikkuhiljaa soveltaa oppimaansa tietoa käytäntöön. Opetustilanteessa on tärkeää perustella, miksi jotain tehdään. Lapselle opetetaan yksi asia kerrallaan. Pienistä osista muodostuu kokonaisuus, esimerkiksi erilaiset vaiheet matkalla puistoon. Lapselle on tärkeää tehdä opitut asiat näkyväksi: mitä on opittu viime vuodesta ja miten liikkuminen on kehittynyt. Liikennekasvatus lomittuu leikin sekaan.

5–6-vuotiaat ovat jo kykeneviä ymmärtämään syy-seuraussuhdetta.  Parasta opetusta on harjoittelu oikeissa liikennetilanteissa, mutta muista ettei lapsi osaa vielä valita turvallista kulkureittiä itsenäisesti. Vastuu turvallisesta liikkumisesta ja tien ylittämisestä on edelleen aikuisella. Tässä iässä varhaiskasvatuksen ammattilainen voi kannustaa vanhempia opettamaan lasta esimerkiksi pyörällä ajoa ilman apupyöriä. 

6–7-vuotiaat osaavat jo käsitteitä ja yksinkertaisia liikennesääntöjä. Pääpaino on silti turvallisten toimintamallien opettamisessa. Lapsen itsenäisen liikkumisen aluetta tulisi laajentaa ja neuvoa huoltajaa harjoittelemaan tulevaa koulumatkaa yhdessä lapsen kanssa jo edellisenä keväänä. Tärkeintä on käytännön harjoittelu ja opitun kertaaminen aina uudelleen ja uudelleen.

Liikennekasvatus päivähoidossa

Lasten liikenneonnettomuuksista merkittävä osa tapahtuu tutussa ympäristössä: oman kodin, koulun tai päiväkodin lähistössä, leikkipuistossa tai pihatiellä.

Yleisimmät vaaratilanteet tapahtuvat tietä ylitettäessä tai tielle rynnätessä. Turvallinen tien ylitys onkin yksi tärkeimmistä lapsille opetettavista asioista. Koska lapsi ei välttämättä erota oikeaa ja vasenta, tulisi alle kouluikäistä lasta opetettaessa puhua vain molempiin suuntiin katsomisesta.

Opeta lapselle päiväkodin tai hoitopaikan rajat ja sallitut leikkialueet sekä alueet, jonne lapsi ei saa itsekseen mennä. Muistuta, että pallon perässä ei saa juosta kadulle eikä katu muutoinkaan ole leikkipaikka. Käykää yhdessä läpi missä ajoneuvot, kävelijät ja pyöräilijät liikkuvat ja missä saa ja ei saa kulkea. Totetusvinkeistä saat ideoita päivähoidon liikennekasvatukseen.

Käytä tilauskuljetuksia ja ammattikuljettajia päiväkodin retkillä. Varaa linja-auto, jossa jokaisella istuimella on turvavyöt. Omia autoja ei käytetä kuin hätätilanteissa. Käytä taksia, jos lapsi pitää kuljettaa esimerkiksi terveyskeskukseen.

Käy lasten kanssa läpi ainakin nämä

  • Tien ylitys: ennen tien ylitystä kerro, missä on pysähdyttävä. Tie ylitetään aina, jos mahdollista, suojatien kohdalta. Pyörä talutetaan tien yli. Katsotaan yhdessä molempiin suuntiin ennen tien ylittämistä ja kuunnellaan. Kun tie on vapaa, kävellään reippaasti tien yli.
  • Sovi, että pysähdytään portista tai pihasta tielle tultaessa, ennen tien ylitystä ja että risteyksessä kiinnitetään huomio myös taaksepäin.
  • Opeta jalkakäytävä ja ajorata sekä kevyen liikenteen väylä.
  • Kerro kävelijän ja pyöräilijän paikka liikenteessä ja miten väistää muita.
  • Kerro liikennevalojen värien merkitys.
  • Neuvo lapsia välttämään äkkinäisiä käännöksiä, kuljetaanpa jalan tai pyörällä.
  • Neuvo lapsia katselemaan ympärilleen – mopoilijat ja pyöräilijät voivat ajaa lujaa.
  • Neuvo miten pareittain tai jonossa liikutaan ryhmässä.
  • Havainnoi ja kuuntele yhdessä lasten kanssa.
  • Opeta, miten linja-autolla ja junalla matkustetaan.

Huolehdi siitä, että

  • henkilökunta tietää päiväkodin tai hoitopaikan periaatteet ja säännöt turvallisesta liikkumisesta liikenteessä.
  • päiväkodilla tai hoitopaikalla on kirjalliset ohjeet onnettomuuksia ja läheltä piti -tilanteita varten. Tällaisista tilanteista kerrotaan vanhemmille välittömästi niiden tapahduttua ja pohditaan, mitä voidaan parantaa jatkossa.
  • vanhempien kanssa keskustellaan aktiivisesti myös liikenteestä sekä päiväkodin säännöistä, liikennesäännöistä ja yhteisistä liikenneturvallisuuteen liittyvistä periaatteista. Monet vanhemmat kuljettavat lastaan autolla päiväkotiin tai kouluun, koska pitävät sitä turvallisimpana ratkaisuna. Osa lapsista kuitenkin kävelee hoito- tai koulumatkan vanhemman kanssa tai yksinään ja lisääntynyt liikenne päiväkodin tai koulun ympäristössä on turvallisuusriski. Kulkutapavalintoja tulisikin miettiä kokonaisvaltaisesti.
  • hoitosopimuksiin tehdään merkintä kuljetustavoista ja turvalaitteiden käytöstä.