Nopeusrajoitukset lisäävät turvallisuutta ja arviointimahdollisuuksia

Tutkimusten mukaan lähestyvän ajoneuvon nopeutta ja etäisyyttä on aina vaikea arvioida. Yleensä lähestyvän ajoneuvon nopeus arvioidaan pienemmäksi ja etäisyys suuremmaksi kuin mitä ne todellisuudessa ovat.

Nopeusrajoitukset ovat merkittävä tekijä myös kävelijöiden ja pyöräilijöiden turvallisuudelle. Alhaiset nopeusrajoitukset - ja niiden noudattaminen - ovat tärkeä turvallisuustekijä etenkin alueilla, joissa liikkuu paljon kävelijöitä ja pyöräilijöitä ja joissa on paljon valo-ohjaamattomia suojateitä. Tehokas tapa parantaa suojateiden turvallisuutta on pudottaa ajonopeuksia. Se vähentää paitsi onnettomuusriskiä myös vakavia henkilövahinkoja. 

Suurin sallittu nopeus ei aina sama asia kuin turvallinen ajonopeus. Jos olosuhteet, liikenneympäristö tai liikennetilanne vaikeuttaa ajamista, on paras vähentää nopeutta.

Alhaisemmalla nopeudella

  • havaintojen tekemiseen jää enemmän aikaa
  • pysähtymismatka ja -aika lyhenevät
  • mahdollisuudet hallita ajoneuvoa paranevat
  • mahdollisessa törmäyksessä seuraukset ovat lievemmät
  • auton turvatekniikasta on enemmän hyötyä.

Eri nopeuksilla saatu ajansäästö

Nopeusrajoitusta alemman nopeuden käyttöön on yleensä aina syynsä, ja niihin on hyvä totuttautua liikenteessä.

Paljonko menetät aikaa kymmenen kilometrin matkalla, jos joudut 100 km/h sijaan ajamaan 80 km/h? Vain puolitoista minuuttia.

Pienetkin ajonopeuden muutokset vaikuttavat liikenneturvallisuuteen.

Nopeus lisää törmäysvoimaa

Ajoneuvon törmäysenergia nelinkertaistuu, kun törmäysnopeus kaksinkertaistuu. Esimerkiksi jos auto törmää 50 km/h:n nopeudella periksi antamattomaan esteeseen tai toiseen samanlaiseen samalla nopeudella vastakkaisesta suunnasta tulevaan autoon, 80 kg painavan ihmisen aiheuttama ja ihmiseen vaikuttava törmäysvoima on 3 000 kg. Jos törmäys tapahtuu vastaavasti 100 km/h:n nopeudella, törmäysvoima on 12 000 kg.

Suuremmilla törmäysnopeuksilla ihmisen mahdollisuudet selviytyä suuremmista hidastuvuuksista heikkenevät. Lisäksi ajoneuvon sekä sen turvalaitteiden mahdollisuudet suojata ihmisiä heikkenevät sitä enemmän mitä suuremmiksi törmäysnopeudet tulevat.

Törmäysnopeus ratkaisee, millaiset mahdollisuudet jalankulkijalla on selviytyä hengissä. Menehtymisen todennäköisyys kasvaa jyrkästi, kun törmäysnopeus on yli 60 km/h.

Eero Pasasen jo vuonna 1991 ilmestyneessä väitöskirjassa julkaistu S-mallinen kuvaaja on ehkä lainatuin suomalaisista liikennetutkimuksen tuloksista. Kuvaajaa päivitettiin vuonna 2009 (Rosén & Sander) kuvaamaan paremmin nykyautojen jalankulkijoille aiheuttamaa kuolemanriskiä. Liikennevilkussa julkaistussa artikkelissa on käyty läpi kuolemaan johtaneita suojatieonnettomuuksia Suomessa vuosina 2009-2013.  Suojateiden turvallisuuden perusongelmana ovat liian korkeat nopeusrajoitukset. Kävelijän turvallisuuden kannalta ero 30 km/h ja 40 km/h nopeuksien välillä on dramaattinen.

Vartti pois vauhdista – jarrutusmatka lyhenee lähes puoleen

Ajoneuvon pysähtymismatka koostuu reagointi- ja jarrutusmatkasta. Äkkitilanteessa kuljettajalta kuluu yleensä vähintään sekunti vaaran havaitsemisesta jarrupolkimen painamiseen (reaktioaika). Esimerkiksi 100 km/h nopeudessa auto kulkee sekunnin aikana 28 metriä. Jarrutusmatka on tästä nopeudesta hyvissä olosuhteissa noin 43 metriä. Ajoneuvon pysäyttämiseen menee siis noin 70 metrin matka.

Nopeuden kaksinkertaistuessa jarrutusmatka nelinkertaistuu.

Ajoneuvon nopeus vaikuttaa suoraan jarrutusmatkan pituuteen. Nopeuden kaksinkertaistuessa jarrutusmatka nelinkertaistuu. Sama toimii käänteisesti: nopeuden alentaminen neljänneksellä lyhentää jarrutusmatkan lähes puoleen.

Talvinopeusrajoitukset

Talvinopeuksissa on aina kyse myös pimeän ajan nopeusrajoituksista. Nopeuksien alentamisen tavoitteena on pienentää vuodenaikojen vaihtelusta johtuvaa onnettomuusriskiä. Rajoitukset kesänopeuksista talveen vaihdetaan pimeän ja yöllisen liukkauden vuoksi usein loka-marraskuussa. Lue lisää vaikeista ajo-olosuhteista ja esimerkiksi liukkauden vaikutuksesta pysähtymismatkaan.