Aikuisten on aika kantaa vastuunsa nuorten turvallisessa mopoilussa

Mopoilu on liikkumismuoto, joka ansaitsee arvostusta myös nuorille tärkeänä harrastuksena. Miksi aikuisten mielenkiinto tätä harrastusmuotoa kohtaan on vähäinen? Jalkapallon, voimistelun tai soittoharrastuksen saloihin sukelletaan herkästi ja ne suurimmillaan alkavat näytellä roolia jopa vanhemman identiteetissä.

On selvää, ettei vanhempi voi istua aina kyydissä, kun lapsi mopoilee. Olisi kuitenkin hyvä kurkistaa peräpeiliin ja pohtia, miten nuorta on tähän harrastukseen valmisteltu.

Oletko keskustellut turvallisuuden merkityksestä nuoren kanssa etukäteen? Entä käynyt läpi skenaarioita, joissa osa miitteihin osallistujista voi toimia vaarallisesti? Mitä keinoja nuorella on vastustaa ryhmäpainetta, jos kaverit alkavat törttöillä? Oletko osoittanut kiinnostusta mopon huoltoon liittyen ja ilmaissut halusi ymmärtää tätä nuorelle tärkeää ajanvietettä?

Aikuisen esimerkki vaikuttaa nuoren asenteisiin

Nuorena opittua mielikuvaa siitä, että sääntöjä voidaan tilanteen mukaan venyttää, on vaikea korjata myöhemmin. Yhteiskunta ei voi rakentua sen ajatuksen varaan, että liikennesääntöjä noudatetaan vain silloin, kun se tuntuu mielekkäältä. Turvallinen liikenne perustuu yhteisiin sääntöihin, jotka koskevat kaikkia.

Liikkumisen taidot rakentuvat kuten monen harrastuksen: pikkuhiljaa tuhansien toistojen myötä. Palloa pomputellaan tuntikausia ja pyöräilyä harjoitellaan perheen kanssa parhaimmillaan päivittäin. Tällä hetkellä liikenneasioita käsitellään nuoren mopoilijan kanssa aivan liian vähän. Kouluissa liikenneaiheet ovat esillä, jos opettajalla on motivaatiota läpikäydä niitä. Mopokorttia suorittaessakin opetusta on vain pikkiriikkisen. Pahimmillaan mopokortin haluava nuori suorittaa teoria- ja käsittelykokeen, ja lähtee sitten liikenteeseen. Ikään kuin hänen pitäisi ilman harjoitusta olla valmis kaikkiin tilanteisiin, joita liikenteessä voi tulla vastaan.

Liikenneasenteita ei rakenneta sinä päivänä, kun mopokortti suoritetaan, vaan ne alkavat rakentua jo pienestä pitäen. Vanhemmat, opettajat, nuorisotyöntekijät, valmentajat ja muut lapsen elämässä olevat aikuiset vaikuttavat omalla esimerkillään siihen, millainen suhtautuminen liikenteeseen nuorelle muodostuu.

Turvallisille mopotapahtumille on kysyntää

Viime aikoina julkisessa keskustelussa on puhuttu paljon mopomiiteistä. Miittejä sellaisenaan ei tarvitse vastustaa. Nuorten kokoontuminen yhteisen kiinnostuksen kohteen äärelle on luonnollista ja monella tavalla myönteistä toimintaa. Asiallisesti järjestetyt kokoontumiset, joissa noudatetaan sääntöjä ja huomioidaan muut tienkäyttäjät, voivat toimia hyvänä yhteisöllisyyden rakentajana. Tarvittaessa tapahtumille voidaan myös hakea asianmukaiset luvat.

Haasteet eivät useinkaan liity itse kokoontumiseen, vaan siihen oheistoimintaan, jota niiden yhteydessä joskus esiintyy. Keuliminen, ylinopeudet, liikennesääntöjen tietoinen rikkominen ja muu häiriökäyttäytyminen eivät ole harmitonta rajojen kokeilua. Ne lisäävät onnettomuusriskiä sekä nuorille itselleen että muille liikenteessä liikkuville.

Malleja laillisista ja viranomaisten kanssa sovituista mopomiiteistä on olemassa. Ohjatussa mopotoiminnassa pystytään tuomaan esiin turvallisuusnäkökulmia, kuten liikenneasenteita, turvavarusteiden käyttöä, tarkkaavaisuutta ja päihteettömyyttä.

Kuka kasvattaa turvallisen mopoilijan?

Ratkaisu ei siis löydy pelkästään kielloista ja sanktioista. Nuoret itse kertovat kyselyissä ja keskusteluissa kaipaavansa enemmän tietoa, ohjausta ja liikennekasvatusta. Meidän tulisikin yhteiskuntana pohtia, millaisen liikennekasvatusputken läpi nuoret tulevat mopoikään.

Lopulta kysymys on yksinkertainen: Jos mopomiiteissä käyvät nuoret eivät ole saaneet mallia turvalliseen liikennekäyttäytymiseen, niin miten he voisivat osata toimia fiksusti miiteissäkään?

Jokaisella aikuisella on ratkaisun avaimet kädessään:

1. Vanhemmat ja muut lähiaikuiset, näyttäkää hyvää esimerkkiä liikenteessä ja kantakaa vastuunne siitä, että nuoren mopo on laillinen ja turvallinen.
2. Opettajat ja muut ammattilaiset, käsitelkää liikenneaiheita säännöllisesti, jotta turvallisuusmyönteiset asenteet rakentuvat jo pienestä pitäen.