Liikenneturvallisuustyön tietopaketti kuntapäättäjille

Tieliikenneonnettomuuksien laskennallinen kustannus oli 1,2 miljardia vuonna 2024. Kustannuksia aiheuttavat itse onnettomuustilanne ja sen hoitaminen, esimerkiksi pelastustoimet, ensi- ja sairaanhoito sekä alueen mahdolliset korjaustyöt. Kustannuksia syntyy myös muun muassa kuntoutuksesta, uudelleenkouluttautumisesta ja työpanoksen menetyksestä. Kustannukset voi jakaa seuraaviin osa-alueisiin:

• Onnettomuustilanne. Erityisesti pelastustoimet, ensihoito ja sairaankuljetus.
• Sairaanhoito. Erityisesti avoterveydenhoito, erikoissairaanhoito ja potilassiirrot.
• Kuntoutus ja muu avustaminen. Eli kuntoutus, uudelleenkoulutus, erikoiskoulutus ja elämää avustavat järjestelyt.
• Hätäkeskus, poliisi, onnettomuustutkinta, vakuutusten hallinnointi ja oikeuslaitos.
• Aineelliset vauriot, kuten ajoneuvovauriot, uhrien omaisuuden vauriot, lastivauriot, onnettomuuspaikan raivaus ja ajoneuvojen siirto sekä infrastruktuurivauriot.
• Yksilön aineellinen hyvinvointi. Erityisesti ansioiden menetys.
• Työpanoksen menetys.
• Yksilön aineeton hyvinvointi ja
• yhteisön hyvinvointi.

Jokainen ennalta ehkäisty liikenneonnettomuus säästää rahaa. Myös yhteiskuntaa kuormittavalta inhimilliseltä kärsimykseltä, surulta, pelolta ja kivuilta säästytään.

Vakava onnettomuus ei vaikuta pelkästään sen uhreihin, vaan myös heidän lähipiiriinsä, mahdollisesti myös heidän tuen tarpeeseensa ja työn tekemiseensä.

Yksittäisen onnettomuuden kustannukset kasvavat vakavuuden mukaan. Lievempiä onnettomuuksia on kuitenkin huomattavasti enemmän ja niistä tiedetään vähemmän. Niiden todelliset kustannukset saattavat osoittautua merkittävästi suuremmiksi, kun tilastointi tarkentuu.

Yksittäisen tieliikenneonnettumuuden kustannukset muodostuvat monesta asiasta.

Kansallista liikenneturvallisuustyötä ohjaavat EU:n tasolla laaditut strategiat ja linjaukset, esimerkiksi ajokorttidirektiivi.

Suomessa liikenneturvallisuustyötä ohjaa ennen kaikkea liikenne- ja viestintäministeriön johdolla laadittu valtakunnallinen liikenneturvallisuusstrategia. On myös muita ohjelmia ja suunnitelmia, jotka sisältävät liikenneturvallisuustyötä ohjaavia tavoitteita ja toimenpiteitä.

Useimmissa kunnissa liikenneturvallisuustyötä ohjaa ja koordinoi monialainen liikenneturvallisuusryhmä, joka myös osallistuu kunnan liikenneturvallisuussuunnitelman laadintaan. Ryhmässä on edustus kunnan eri toimialoilta. Lisäksi ryhmässä on mukana alueellisia ja paikallisia sidosryhmiä.

Liikenneturvallisuustyö liittyy läheisesti moniin kunnan tehtäviin ja tavoitteisiin, kuten tapaturmien ehkäisyyn, kestävän liikkumisen edistämiseen, elintapaohjaukseen ja terveys- ja liikuntaneuvontaan sekä ehkäisevään päihdetyöhön.

Kunnan liikennekasvatus ja viestintä on myös vahvasti yhteydessä hyvinvointialueilla tehtävään työhön esimerkiksi neuvoloiden, kouluterveydenhuollon, ehkäisevän päihdetyön, ikääntyneiden palveluiden ja muun ennaltaehkäisevän toiminnan kautta.

Monet yhteiskunnalliset muutostekijät heijastuvat liikenteeseen ja sen turvallisuuteen, keskeisimpänä väestörakenne sekä erilaiset sosiaaliset ja terveydelliset haasteet. Alueelliset eroavaisuudet voivat olla suuria. Hyvinvoinnin eteen tehtävällä työllä vaikutetaan moniin haasteisiin. Paikallinen tietämys ja yhteistyö eri tahojen kanssa on tarpeellista ja arvokasta.

Parhaimmillaan liikenneturvallisuus on nivottu laajasti osaksi eri toimialojen toimintaa ja suunnitelmia. Liikenneturvan kyselyn mukaan 89 % suomalaisista on sitä mieltä, että kunnan päätöksissä tulee aina ottaa huomioon vaikutukset liikenneturvallisuuteen.

Myös työnantajana kunnalla on velvollisuus huolehtia siitä, että työn tekeminen kuntaorganisaatiossa on turvallista.

Työturvallisuuslaki velvoittaa työnantajaa selvittämään ja arvioimaan työn vaaroja (ml. työajot sekä työajan ulkopuolella tapahtuva työhön liittyvä matkustaminen, 10 §).

Työnantaja voi vaikuttaa myös työntekijöidensä turvalliseen liikennekäyttäytymiseen kodin ja työpaikan välisillä työmatkoilla. Myös näistä aiheutuu kustannuksia kuntaorganisaatiolle työnantajana muun muassa poissaolojen ja korvaavan työvoiman järjestämisen takia.

Liikenneturvallisuustyötä Suomessa ohjaavat linjaukset, strategiat, ohjelmat ja suunnitelmat.

Suomessa on ainutlaatuinen järjestelmä, jossa tutkitaan jokainen kuolemaan johtanut tieliikenneonnettomuus tarkasti. Moniammatillinen tutkijalautakunta selvittää, mitä onnettomuudessa tapahtui ja mitkä tekijät siihen vaikuttivat. He antavat myös parannusehdotuksia.

Tutkijalautakunnat jakavat onnettomuuden riskitekijät neljään osa-alueeseen:

1. Tienkäyttäjä: Tämä on yleisin riskitekijä. Usein kyse on ylinopeudesta, sairaudesta, alkoholin vaikutuksesta, väsymyksestä, liian suuresta tilannenopeudesta, ajokortittomuudesta, mielentilasta tai vähäisestä ajokokemuksesta.
   • Riskikäyttäytyminen on merkittävä tekijä onnettomuuksissa. Jo lievä ylinopeus vähentää kuljettajan reagointiaikaa ja voi johtaa virheisiin.

2. Ajoneuvo: Yleisiä riskitekijöitä ovat turvajärjestelmien puutteet, turvalaitteiden käyttämättömyys, törmäyssoveltuvuus ja -turvallisuus sekä renkaiden puutteet.
3. Liikenneympäristö: Yleisiä riskitekijöitä ovat kaiteiden puuttuminen, tieympäristön vaaratekijät sekä keli- ja sääolosuhteet.
4. Lainsäädäntö ja liikennejärjestelmä: Näitä riskitekijöitä löytyy harvemmin, noin kymmenesosassa onnettomuuksista. Ne liittyvät erityisesti ajokyvyn valvontajärjestelmään, liikennevalvontaan, katsastusvaatimuksiin ja -menetelmiin sekä ajokortti- ja kuljettajavaatimuksiin.

Tutkijalautakunnat tutkivat myös sairaskohtaukset. Jos kuljettaja kuolee sairaskohtaukseen, sitä ei tilastoida tieliikenneonnettomuutena, mutta muille osapuolille aiheutuneet vahingot merkitään tieliikenneonnettomuudeksi.

Kaikki se, mitä näemme liikenteessä tai mistä puhumme liikenteestä, ei välttämättä ole suurin riski onnettomuuksissa. Säikäyttävät tilanteet vaikuttavat siihen, mitä pidämme vaarallisena. On hyvä muistaa, että nämä kokemukset ovat yhtä merkityksellisiä yksittäiselle kuntalaiselle kuin todelliset liikenneturvallisuusongelmat.

Kokemuksilla ja pelolla voi olla vaikutusta mm. siihen, uskaltaako vanhempi päästää lapsensa kävellen koulumatkalle tai uskaltaako iäkäs henkilö lähteä liikkeelle. Ne vaikuttavat kulkutapavalintoihin ja kulkemiseen ylipäätään. Liikkuminen paikasta toiseen on yksi ihmisen perustarpeista. Esimerkiksi iäkkäällä henkilöllä se ylläpitää toimintakykyä ja vähentää kaatumisriskiä.

Kuntalaisten kokemuksia on tärkeä kuulla. Samalla on hyvä kirkastaa itsellensä, millä tuetaan koettua liikenneturvallisuutta ja millä vähennetään liikenneonnettomuuksia.

Suomessa moniammatilliset tutkijalautakunnat tutkivat kaikki kuolemaan johtaneet onnettomuudet

Tieliikennelaki muodostaa sääntöjärjestelmän, jonka pohjalta liikenteessä kuljetaan ja joka auttaa ennakoimaan muiden toimintaa liikenteessä. Sääntöjärjestelmä kertoo myös, millainen toiminta on riskialtista (esim. rattijuopumus). Ihmiset kuitenkin rikkovat sääntöjä sekä tahallaan että tahattomasti, jolloin onnettomuudelta välttyminen voi olla kiinni muiden tienkäyttäjien toiminnasta.

Liikenneympäristöä muokkaamalla voidaan ennaltaehkäistä onnettomuuksia varmistamalla esimerkiksi turvalliset risteys- ja suojatiejärjestelyt. Törmäyksen seurauksia voidaan myös pienentää. Seurauksia pienentävät esimerkiksi nopeutta alentavat hidasteet. Vammoja voi myös lieventää se, ettei esimerkiksi jyrkissä mutkissa ja alamäissä ole kiinteitä esineitä, joihin pyöräilijä kaatuessaan voi törmätä.

Liikenneympäristön tavoin ajoneuvojen turvallisuutta kehitetään jatkuvasti. Samanaikaisesti pyritään parantamaan ajoneuvon turvatekniikkaa onnettomuuksia ennaltaehkäisevillä järjestelmillä sekä törmäysturvallisuutta, jotta tapahtuvan onnettomuuden seuraukset olisivat lievemmät. Ihminen voi omalla käyttäytymisellään kuitenkin nollata nämä hyödyt, esimerkiksi ajamalla ylinopeutta.

Kun onnettomuus tapahtuu, kansalaisten ripeä ja turvallinen toiminta onnettomuustilanteessa ennen ensihoidon paikalle saapumista estää mahdolliset lisävahingot ja auttaa uhreja toipumaan paremmin vammoistaan.

Kunnalla on hyvät edellytykset vaikuttaa liikennekäyttäytymiseen erityisesti liikenneympäristön ja palveluiden, hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen eteen tehtävän työn sekä liikennekasvatuksen ja viestinnän osa-alueilla. Muilla osa-alueilla tehtävään työhön kunta voi vaikuttaa muun muassa omien verkostojen ja yhteistyön kautta. Työnantajana kunta voi myös vaikuttaa siihen, kuinka turvallisilla ajoneuvoilla työasiointimatkat tehdään.

Viidesosa kaikista kuolemaan johtavista onnettomuuksista tapahtuu kuntien katuverkossa. Noin puolet onnettomuuksissa kuolleista on jalankulkijoita, pyöräilijöitä ja mopoilijoita. Kehittämällä liikenneympäristöä, viestimällä ja kasvattamalla kunta voi vaikuttaa erityisesti näiden tienkäyttäjien liikenneturvallisuuteen.

Kuntataajamissa liikkuu myös pieniä lapsia ja ikäihmisiä. Lapset ovat vasta kehittymässä turvallisiksi liikenteessä liikkujiksi. Lapsen kyky omaksua tarvittavia tietoja ja taitoja vahvistuu iän myötä. Vanhana tiedot, taidot ja asenne voivat olla kohdillaan, mutta toimintakyvyn heikentyessä havainnointi eri liikennetilanteissa ei välttämättä enää suju entiseen malliin.

Usein sanotaankin, että jos lapset ja iäkkäät pärjäävät liikenteessä, niin sitten pärjäävät muutkin. Liikenneympäristö vaikuttaa olennaisesti myös siihen, miten aisti- ja liikuntarajoitteiset henkilöt pääsevät liikkumaan turvallisesti.

Kunnissa ja hyvinvointialueilla tehtävässä terveyden ja hyvinvoinnin edistämistyössä kohdataan niitä henkilöitä, joilla on toimintakykynsä puolesta haasteita pärjätä liikenteessä. Kohtaamiset ovat mahdollisuus painottaa myös turvallista liikennekäyttäytymistä. Jotta liikenteessä liikkuminen olisi terveellistä, on sen oltava myös turvallista.

Varhaislapsuudesta vanhuuteen ulottuva elinikäinen liikennekasvatus ja viestintä vahvistavat turvallista liikennekäyttäytymistä muun muassa oivalluttamalla, rohkaisemalla, vastuuttamalla ja muistuttamalla ihmisiä siitä, mikä on tärkeää. Turvallinen liikennekäyttäytyminen ylläpitää turvallista liikenneturvallisuuskulttuuria. Niin sanottuja nopeita voittoja saadaan aikaan esimerkiksi sillä, että kaikki käyttävät turvavarusteita, kuten turvavyötä ja pyöräilykypärää.

Ihmisen toimintaan liikenteessä ei vaikuta pelkästään se, miten hän eri liikennetilanteissa toimii. Siihen vaikuttavat myös ratkaisut, joita hän on tehnyt jo ennen liikkeelle lähtöä.

Kun ihmisen turvallista liikennekäyttäytymistä halutaan eri osa-alueilla edistää, on tärkeä huomioida myös yksilöllisiä toimintaan vaikuttavia seikkoja.

Jokaisella tienkäyttäjällä on tietty tietojen ja taitojen muodostama osaaminen. Kasvatuksen ja kokemusten kautta heille on muodostunut tietynlaiset arvot ja asenteet. Ajan myötä osaamisesta ja kokemuksista muodostuu myös tapoja toimia, joita ei enää kovin tietoisesti todennäköisesti edes ajatella.

Iän tai esimerkiksi sairauden myötä ihmisen toimintakyvyssä voi tapahtua muutoksia. Ne vaikuttavat myös liikkumisen turvallisuuteen, ellei heikentynyttä toimintakykyä ole mahdollista kompensoida jollain tavoin.

Yksilöt tarvitsevat yhteiskunnan tukea fiksujen liikkumisvalintojen tekemisessä. Ihmisen osaamiseen, haluun, mahdollisuuksiin ja kykyyn liikkua turvallisesti eri elämänvaiheissa ja kulkutavoilla voidaan vaikuttaa. Kullakin osa-alueella on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Tehokkainta vaikuttaminen onkin, kun sitä tehdään samanaikaisesti eri osa-alueilla.