Kesärenkaat

Auton renkaiden kulutuspinnan pääurien syvyyden tulee olla vähintään 1,6 millimetriä. Tämä vaatimus on voimassa muuna aikana paitsi talvirenkaiden pakollisena käyttöaikana. (**

Renkaiden sivuun on merkitty ”TWI”-merkintä niihin kohtiin, joissa kulutuspinnan uran pohjalla on ns. kulumisvaroitin. Kun rengas on kulunut siten, että tämä kulumisvaroittimen kohta on muun kulutuspinnan tasalla, on rengas loppuun kulunut, eikä täytä enää lain mukaista 1,6 mm:n vaatimusta. Jo sitä ennen renkaat ovat menettäneet huomattavasti pito-ominaisuuksistaan, ja etenkin sateella vesiliirtovaara kasvaa.

Kesärenkaissa on uutena tyypillisesti noin 8 mm kulutuspintaa. Kun siitä on runsas puolet kulunut, ja pääurien syvyys alittaa neljä millimetriä, ovat renkaiden sadekelin ominaisuudet heikenneet siinä määrin, että sateella renkaiden kuluneisuus voi muodostua riskitekijäksi.

Nastattomia talvirenkaita on sallittua käyttää myös silloin, kun nastallisten talvirenkaiden sallittu käyttöaika on jo ohi tai ei ole vielä alkanut. Kuitenkin kuluneiden kitkarenkaiden ajo-ominaisuudet erityisesti märällä kelillä ovat usein verraten huonot, eikä niitä ole suunniteltu kesäolosuhteisiin, vaikka laki niiden käyttämisen sallii.

Talvirenkaat

Talvirenkaat voivat olla joko nastallisia tai nastattomia. Nastattomina käytettäväksi tarkoitettuja talvirenkaita kutsutaan usein myös ”kitkarenkaiksi”. Henkilö- ja pakettiauton renkaiden kulutuspinnan pääurien syvyyden on oltava talvirenkaiden pakollisena käyttöaikana(** vähintään 3 mm.  Talvirenkaassa on merkintä M+S, M.S tai M&S (kirjaimet M ja S tulevat sanoista Mud ja Snow). Jos talvirenkaissa on myös ns. "vuoristomerkintä" (3PeakMountainSnowFlake), rengas on tarkoitettu vaativiin talviolosuhteisiin ja täyttää standardin mukaisen lumipitovaatimuksen.

Vuoristosymboli

Lumisella ja sohjoisella kelillä renkaan pitoon vaikuttaa ensisijaisesti kuviointi ja kumin kitkaominaisuudet. Märällä sileällä jäällä renkaan pito on huonoimmillaan. Silloin renkaan pitoa parantaa nastat tai muut liukuesteet (esimerkiksi ketjut). Jos henkilö- tai pakettiautossa käyttää nastoitettuja nastarenkaita, tulee nastat olla kaikissa pyörissä, eikä nastojen lukumäärän ero saa eri pyörien välillä olla enempää kuin 25 %.

Talvirenkaita on käytettävä joulukuusta helmikuun loppuun. Nastallisia talvirenkaita saa käyttää 1.11. - 31.3. tai toisen pääsiäispäivän jälkeiseen maanantaihin - myöhemmän ajankohdan ollessa määräävä.(** Nastarenkaita saa käyttää muunakin aikana, jos keli sitä edellyttää. Nastattomia talvirenkaita saa käyttää kelistä riippumatta muunakin aikana, mutta ominaisuuksiltaan niitä ei ole tarkoitettu kesäkäyttöön. 

** Kuvan tiedot voimassa 31.5.2020 asti

(** Uuden 1. kesäkuuta 2020 voimaantulevan tieliikennelain myötä talvirenkaiden käyttöaikaa koskevat säännöt muuttuvat. Talvirenkaita tulee käyttää, jos sää tai keli sitä edellyttää, marras-, joulu-, tammi-, helmi- ja maaliskuun aikana. Pakollinen käyttöaika pitenee siten kuukaudella sekä syksyllä että keväällä, mikäli keli edellyttää. Pakollinen käyttöaika pitenee siten nykyisestä vaatimuksesta yhdellä kuukaudella sekä syksyllä että keväällä. Kuitenkin myös kesärenkaita saa tuona aikana käyttää, jos alueella vallitsee ”kesäkeli”. Säällä tai kelillä, jolloin talvirenkaiden käyttöä edellytetään, tarkoitetaan tieolosuhteita, joissa alueen tieverkolla, myös pienemmät tiet huomioon ottaen, on tarve käyttää talvirenkaita olemassa olevan tai mahdollisen liukkauden vuoksi. Yksittäistapauksessa liikenteenvalvoja määrittelee, onko olosuhde sellainen, että talvirenkaita on käytettävä. Toisin sanoen uuden lain myötä esimerkiksi syksyllä talvirenkaita ei tarvitse vaihtaa pelkästään kalenterin perusteella. Auton käyttäjän tulee silti huolehtia ennakoiden, että ”talvi ei pääse yllättämään”, ja alla on lain edellyttämät renkaat.

Kuluneet renkaat lisäävät vesiliirron vaaraa

Renkaiden suorituskyky märällä, lumisella tai jäisellä tienpinnalla heikkenee jo selvästi ennen kuin lain vähimmäisvaatimus, kesärenkailla 1,6 mm ja talvirenkailla 3,0 mm, on saavutettu. Varsinkin sateella tien kulumisuriin kertyvä vesi tai sulavan tai suolatun lumen muodostama loska ovat haasteita renkaiden kyvylle säilyttää pidon edellyttämä tartunta tien pintaan.

Vesiliirto tai loskaliirto tarkoittaa sitä, että rengas ei enää riittävän nopeasti kykene syrjäyttämään tienpinnalla olevaa vesi- tai loskakerrosta. Vesiliirrossa rengas ikään kuin nousee vesipatjan päälle, ja vesi toimii kuin voiteluaineena renkaan ja tienpinnan välillä. Silloin renkaan ja tienpinnan välinen tartunta häviää kokonaan, eikä rengas enää välitä ohjaus- tai jarrutusvoimaa suunnan tai nopeuden muuttamiseksi. Vesiliirtotilanteessa pienikin samanaikainen sivuttaisvoima voi myös aiheuttaa auton joutumisen sivuluisuun.

Jos tunnet auton etupyörien nousevan vesiliirtoon, pidä ohjauspyörä suorassa ja nosta jalka kaasulta. Ohjauspyörän liika kääntäminen vesiliirron aikana saattaa pidon palatessa aiheuttaa auton rajun ja äkillisen suunnanmuutoksen. Pysy rauhallisena ja vältä harkitsemattomia äkillisiä ohjausliikkeitä. Pidä ajonopeutesi alhaisempana, että et joudu uudestaan vesiliirtotilanteeseen.  

Ajonopeus vaikuttaa ratkaisevasti vesi- tai loskaliirron syntyyn, mutta myös renkaat, niiden malli, leveys ja kuluneisuus, vaikuttavat. Nopeuden alentaminen on varmin keino välttää vesiliirtoon joutumista. Vesiliirron välttämiseksi huonokuntoisilla renkailla pitäisi ajaa 20-30 km/h hitaammin kuin hyvillä renkailla. Vältä myös tien kulumisurissa ajamista, sillä vesi kertyy eniten juuri niihin. Kuluneilla renkailla märällä, lumisella tai jäisellä tiellä huono pito myös pidentää merkittävästi jarrutusmatkoja ja vaikeuttaa ajoneuvon hallitsemista kaarreajossa.

Auton ajokäyttäytyminen on parhaimmillaan, kun kaikissa renkaissa on suunnilleen samanlainen pitävyys. Jotta auton renkaat kuluisivat tasaisesti ja säilyisivät suunnilleen saman pitoisina, voi niiden paikkaa pyörien vaihdon yhteydessä vaihtaa edestä taakse ja päinvastoin. Jos pyöriä vaihdettaessa kuitenkin havaitaan, että renkaat ovat päässeet kulumaan selvästi erilaisiksi, mutta ovat vielä kelvolliset allelaitettavaksi, niin silloin ohjeena on asentaa paremmat renkaat taka-akselille. Parempi pito takana vähentää riskiä auton joutumisesta sivuluisuun. Pyörimissuuntaa ei kuitenkaan saa muuttaa, sillä renkaat on yleensä suunniteltu pyörimissuunnan mukaisesti. Tämän osoituksena renkaan sivussa on pyörimissuuntaa osoittava nuolikuvio. Esimerkiksi silloin, jos etu- ja takapyörien sijaintia vaihdetaan, niin auton oikealla ja vasemmalla puolella olleet pyörät säilyttävän puolensa.

Tarkista kesärenkaat ainakin syksyllä ja talvirenkaat hiihtolomien aikaan

Suomessa useimmat autoilijat vaihtavat keväällä kesärenkaat ja talven lähestyessä talvirenkaat alle. Silloin luonnollisesti tulee myös tarkistettua, missä kunnossa renkaat ovat: kestävätkö ne turvallisen ajamisen vaatimassa kunnossa tulevan rengaskauden?

Varsinkin keväällä kesärengaskauden alussa renkaiden kuluminen on nopeampaa tienpintojen ollessa karkeampia talven nastarengaskulutuksen vuoksi. Samoin kesällä mahdolliset helteet lisäävät jonkin verran renkaiden kulumista. Onkin syytä tarkistaa myös rengaskauden kuluessa renkaiden kulutuspinnan tilanne. Esimerkiksi syksyn alkaessa, ja usein myös sateisten säiden yleistyessä, on hyvä itse ”ratsata” renkaansa.  

Vastaavasti talvella, varsinkin jos kilometrejä on kertynyt runsaasti sulalla asfaltilla ajossa, on viimeistään hiihtolomien aikaan syytä tehdä renkaiden kunnon tarkastus. Vielä kevään lähestyessä on riski ”takatalvelle”, ja esimerkiksi monet pahat ketjukolarit ovat tapahtuneet juuri lopputalvella tai kevään kynnyksellä myöhäisen lumimyräkän yllättäessä.

Aina kun tarkistaa rengaspaineita, on samalla pieni vaiva kumartua tarkistamaan myös kulutuspinnan kunto.

Rengaspaineet

Rengaspaineilla on huomattavaa merkitystä turvallisuuden, taloudellisuuden ja ympäristön kannalta.

Vajaapaineisilla renkailla ajettaessa

  • auton hallinta ääritilanteissa vaikeutuu,
  • ohjauksen puoltaminen lisääntyy ja rengas saattaa rikkoutua,
  • polttoaineenkulutus kasvaa 3–6 prosenttia ja
  • renkaan elinikä lyhenee 25–50 prosenttia.

Rengaspaineet olisi syytä tarkistaa vähintään kerran kuukaudessa renkaan tai ajoneuvon valmistajan suositusten mukaisesti. Ajoneuvolle suositellut rengaspaineet löytyvät auton ohjekirjasta ja usein myös muusta helpommin tarkistettavasta paikasta, kuten polttoainesäiliön täyttöaukon kannesta tai kuljettajan ovesta tai sen pilarista. Rengaspainesuositus riippuu yleensä myös auton kuormituksesta. Eli renkaiden paineita tulee tarkistaa, jos kuorma selvästi poikkeaa tavanomaisesta. Esimerkiksi jos tavallisesti autossa on vain kuljettaja tai korkeintaan matkustaja etupenkillä, ja siten tulisikin lähteä matkaan aikuisia matkustajia takaistuimella tai tavaratilassa runsaasti painavaa matkatavaraa, tulee rengaspaineet tarkistaa kuormalle suositetun mukaiseksi.

Yleensä renkaiden paineet säilyvät hyvin. Lämpötilan vaihtelut vaikuttavat paineisiin jonkun verran. Jos jossain renkaassa vähitellen muista poikkeavasti paine laskee, merkitsee se yleensä myös selkeää vikaa renkaassa. Silloin renkaassa voi olla esimerkiksi naula, ruuvi tms. uponnut renkaaseen, mutta aluksi vuoto on niin vähäistä, että se näkyy vain hitaana paineen laskuna. Toisin sanoen poikkeavan paineen laskun varsinainen syy on aina syytä tarkistaa, jotta renkaan lopullinen tyhjeneminen ei tapahdu kesken matkan.

Uudemmissa autoissa on kaikissa myös rengaspaineiden seurantajärjestelmä. Usein pyörien vaihdon yhteydessä tai muussa rengaspaineiden tarkistuksen yhteydessä järjestelmän joutuu yleensä ”kuittaaman” tarkastetuille rengaspaineille. Muulloin varoitusvalon syttyminen on merkki paineen laskusta jossakin renkaassa, ja syy tulee välittömästi tarkistaa.

Uusien renkaiden hankinta ja renkaiden merkinnät

Auton käyttämisen myötä jossakin vaiheessa eteen tulee aika, jolloin uusien renkaiden hankinta tulee ajankohtaiseksi. Kuluneet renkaat on syytä vaihtaa uusiin jo selvästi ennen ”lain vähimmäisrajaa”. On kyse sitten kesä- tai talvirenkaista, niin markkinoiden valintamahdollisuudet ovat suuret ja usein myös jossain määrin hämmentävät. Monet autolehdet julkaisevat keväisin ja syksyisin ajankohtaisia rengastestejä, joita voi hyvin käyttää yhtenä tietolähteenä. Lisäksi alan liikkeiden rengasammattilaiset mielellään tarjoavat asiantuntemustaan ostotilanteessa.

Henkilö- ja pakettiautoissa tulee saman akselin renkaiden olla mitoiltaan, rakenteeltaan ja ominaisuuksiltaan samanlaiset. Jos kuitenkin rengasrikon vuoksi joutuu turvautumaan vararenkaan käyttöön, saa se poiketa muista renkaista tilapäisen käytön ajan. Vararengas onkin usein kevyt erikoisrengas, jonka sallittu enimmäisnopeus on rajoitettu, ja jonka käyttö muuhun kuin tilapäiseen käyttöön on kiellettyä. Monissa uusissa autoissa vararengas on korvattu renkaankorjaussarjalla.

Ensimmäinen määrittävä tekijä uusien renkaiden hankinnassa on rengaskoko. Autolle tyyppihyväksytyt rengaskoot on kirjattu auton rekisteröintitietoihin. Jos rekisteröintitodistusta ei ole kätevästi saatavilla, voi auton rekisteröintitiedot tarkistaa rekisteritunnuksen perusteella Liikenne- ja viestintäviraston "Liikenteen oma asiointi"-verkkopalvelussa.

Uusissa renkaissa tulee olla myös ns. EU:n energiatehokkuusmerkintä eli ns. ”jääkaappitarra”, jossa renkaan ominaisuuksista on luokiteltu polttoaineen kulutukseen vaikuttava vierintävastus, turvallisuuteen vaikuttava märkäpito sekä renkaiden aiheuttama melu ulkopuolella auton ohiajaessa.

Märkäpitoluokitus on esitetty kirjaimilla A:sta F:ään, parhaan pidon ollessa A-luokka ja huonoin F, luokat D ja G eivät ole käytössä. Luokitus perustuu testiin, jossa mitataan jarrutusmatkaa märällä asfaltilla 80 km/h nopeudesta. Vierekkäisen luokkien ero jarrutusmatkassa on 3-6 metriä, eli noin auton mitan verran.

Toistaiseksi vielä energiatehokkuusmerkintä ei sisällä tietoa Suomen olosuhteissa talvirenkaille oleellisen tärkeistä lumi- ja jääkelin pito-ominaisuuksista. Merkintä ei myöskään koske nastarenkaita. Niin sanotuissa pohjoismaisiin olosuhteisiin suunnitelluissa nastattomissa talvirenkaissa on painotettu lumi- ja jääkelin pito-ominaisuuksia. Sen sijaan yleensä Keski-Euroopan olosuhteisiin tarkoitetuissa kitkarenkaissa on painotettu voimakkaasti nopean ajon ominaisuuksia sulalla asfaltilla, eivätkä niiden lumi- ja jääpidon ominaisuudet välttämättä vastaa Suomen olosuhteiden vaatimuksia.

Eu:n energiatehokkuusmerkintä helpottaa kesärenkaiden vertailua

 

Renkaan kyljestä löytyy seuraavia merkintöjä:

• valmistajan nimi tai tavaramerkki
• koko ja tyyppi, esim. 185/65 R 14 88 Q: (leveys 185 mm, profiilisuhde: korkeus 65 % leveydestä,  R "Radial" (vyörengas), 14-tuuman vannekoko, kantavuustunnus 88, nopeustunnus Q
• tubeless, sisärenkaaton
• TWI, kulumisvaroittimen sijainti
• talvirengas, M tai MS
• ”Vuoristomerkintä”, jos talvirengas on täyttää lumipitotestin vaatimuksen
• valmistuskoodi viikko/vuosi esim. 2516 (viikko 25 vuosi 2016)

Lisäksi renkaiden pitää olla e-, E- tai DOT- hyväksyttyä mallia tai tekstit ´Pinnoitettu - Regummerad.’

Kuorma- ja linja-autojen talvirenkaat

Kuorma- ja linja-autoissa on joulu-, tammi- ja helmikuun(*** aikana käytettävä vetävillä akseleilla talvirenkaita, joiden kulutuspinnan pääurien syvyys on vähintään 5,0 millimetriä. Vaatimus ei koske ohjaavia vetäviä akseleita. Kuorma- ja linja-autojen muilla akseleilla sekä näiden ajoneuvojen perävaunuissa on mainittuna aikana käytettävä renkaita, joiden kulutuspinnan pääurien syvyys on vähintään 3,0 millimetriä.

(*** Uuden 1. kesäkuuta 2020 voimaantulevan tieliikennelain myötä myös kuorma- ja linja-autojen talviajan renkaiden käyttöaika muuttuu: jos sää tai keli sitä edellyttää, on kuorma- ja linja-autoissa  käytettävä edellä esitetyn mukaisia renkaita 1. marraskuuta ja 31. maaliskuuta välisenä aikana.
Aihepiirit: