Lausunto
Moottoripyöräily
Mopoilu

Liikenne- ja viestintäministeriölle

Lausuntopyyntönne nro LVM/1553/01/2018

Luonnos mopo- ja moottoripyörästrategiasta

Liikenneturvan lausunto

Liikenneturva kiittää mahdollisuudesta lausua valmisteilla olevasta mopo- ja moottoripyörästrategiasta.

Liikenneturva pitää tärkeänä, että myös kaksipyöräiset moottoriajoneuvot tulevat huomioiduksi liikenne- ja viestintäministeriön valmistelemissa strategioissa hahmotettaessa tulevaisuuden liikennejärjestelmää näköpiirissä olevassa liikenteen digitalisaation, automatisaation, ympäristökysymysten ja kaupungistumisen tuottamassa murrostilanteessa. Mopoilija ja moottoripyöräilijä kuuluvat ns. suojattomiin tienkäyttäjiin, joten turvallisuuskysymysten tulee luontaisesti olla korostuneessa asemassa kaksipyöräisiä moottoriajoneuvoja koskevan strategian tarkasteluissa. Seuraavassa Liikenneturva ottaa kantaa strategialuonnoksesta vain liikenneturvallisuuteen liittyviin kysymyksiin. 

Nykytila

Strategialuonnoksessa mopojen ja moottoripyörien käytön nykytilasta tehty tarkastelu perustuu pääosin yleisiin mielikuviin, ja mopoilu ja moottoripyöräily on nähty melko yhtenevänä harrastusvälineenä. Vähälle huomiolle jää se, että mopoilun ja moottoripyöräilyn merkitys liikennevälineenä on hyvin riippuvainen käyttäjän iästä. Nuorelle 15- 17-vuotiaalle mopo on käytännössä ainoa edullinen itsenäiseen liikkumiseen mahdollistava moottoriajoneuvo. Mopoilu keskittyykin pääosin tähän ikäluokkaan - muissa ikäryhmissä mopoilu on lähinnä marginaalinen ilmiö. Moottoripyöräily puolestaan jakautuu selkeästi kahteen käyttäjäryhmään: 16-17-vuotiaisiin ”kevarikuljettajiin”, ja sitten ”varsinaisiin moottoripyöräilijöihin”. Jälkimmäisissä ikäjakauma on varsin laaja – usein moottoripyöräily esimerkiksi aloitetaan varttuneemmassa iässä sekä taloudellisen että sosiaalisen (perhe) tilanteen mahdollistaessa uuden harrastustoiminnan.

Suomen mopojen ja moottoripyörien käytön nykytila poikkeaa paljon Etelä- ja Keski-Euroopan tilanteesta. Strategialuonnoksessa on toki mainittu Suomen lyhyt ajokausi, mutta muutoin puuttuu arvio Suomen sää- ja keliolosuhteiden vaikutusta kaksipyöräisten moottoriajoneuvojen liikenteen nyky- tai tulevaisuudenkuvaan.

Kansalaisten liikkumista eri kulkumuotojen ja erilaisten liikennetarpeiden mukaan seurataan laajimmin ns. Henkilöliikennetutkimuksilla, joista viimeisin on ilmestynyt tänä vuonna koskien vuoden 2016 aineistoa. Moottoripyöräily ja mopoilu on tutkimuksessa yhdistetty ”muu yksityinen”-luokkaan, joka sisältää ko. kaksipyöräisten lisäksi mm. kuorma- ja pakettiautot sekä lisäksi laajan kirjon muita ajoneuvoja. Silti kyseisen luokan osuus kotimaan matkojen matkaluvusta on 4 % ja matkasuoritteesta 6 %. Näin ollen kokonaisuutena mopojen ja moottoripyörien osuus liikennesuoritteesta jäänee vähäiseksi muiden kuin 15- 17-vuotiaiden osalta. Strategialuonnoksen maininta siitä, että ”myös autoilla enemmistö matkoista on vapaa-ajan matkoja” tuntuu perin erikoiselta Henkilöliikennetutkimuksen 2016 -tietojen perusteella.

Liikenneturvallisuuden nykytila

Mopoilun ja moottoripyöräilyn turvallisuutta on kuvattu poliisin tietoon tulleiden liikenneonnettomuuksien perusteella. Liikenteessä kuolleiden osalta tilasto on peittävä. Sen sijaan loukkaantuneiden osalta tilasto ei ole peittävä, ja juuri mopoilijoiden ja moottoripyöräilijöiden osalta aliraportoituminen on huomattavaa. Nykyisin tätä ns. virallista tilaston luomaa kuvaa on mahdollisuus täydentää THL:n sairaalatietoihin perustuvan hoitorekisterin tiedoilla. Sen mukaan esimerkiksi vuonna 2016 mopoilijoiden ja moottoripyöräilijöiden vakavia loukkaantumisia tapahtui lähes 70 % enemmän kuin mitä virallisen tilaston mukaan tapahtui.

Selkeä virhe strategialuonnoksessa on tieto siitä, että ”kypärän käyttö mopoa ajettaessa on vapaaehtoista lähes kaikissa Euroopan maissa”. Eräissä maissa kypärää ei vaadita pienitehoisella mopolla (light moped) ajettaessa – sen sijaan mopon kuljettajilta ja matkustajilta kypärä vaaditaan kaikkialla Euroopassa.

Strategialuonnoksessa korostuneen huomion saa liikenteen uudet palvelut ja ajoneuvojen sähkökäyttöisyyden lisääntyminen. Sähköisistä kaksipyöräisistä moottoriajoneuvoista voikin tulla merkittävä liikennemuoto erityisesti kaupunkiliikenteeseen. On kultienkin huomattava, että muutos ei perustu siirtymään nykyisistä mopoilijoista ja moottoripyöräilijöistä, vaan kilpailee lähinnä kaupunkipyörien ja julkisen liikenteen käyttäjistä. Edelleen on otettava huomioon, että sähkökäyttöisenkin kaksipyöräisen käyttäjä on edelleen suojaton tienkäyttäjä. Näin ollen turvallisuuden varmistaminen edellyttää jatkossakin nopeuksien hillintää, ajoneuvojen ja infran yhteensopivuutta ja riittävien suojavarusteiden käyttöä.

Strategialuonnoksen Tavoitteet ja toimenpiteet 2019-2025 -osio

Tavoitteet ja toimenpiteet -osiosta näyttäisi puuttuvan kokonaan liikenteen valvontaan liittyvät asiat. Tavoitteiden ja toimenpiteiden aikajänne on strategiseen tarkasteluun verrattain lyhyt (2019-2025), vaikka toimenpide-ehdotuksissa korostuvat paljolti automaation ja viestintäteknologian kehittymiseen perustuvat ehdotukset. Sen sijaan kaksipyöräisten valvontaan olisi tällä aikajänteellä mahdollista toteuttaa konkreettisempia tavoitteita. Mopoista arvioiden mukaan jopa enemmän kuin kolme neljästä on tällä hetkellä viritettyjä – samoin tehorajoitettujen moottoripyörien virittäminen on turvallisuusriski. Lisäksi mopoista ja moottoripyöristä aiheutuvat meluhaitat ovat yleisimpiä poliisille tulleita valituksen aiheita. Maanteiden ja katujen ajonopeuksien valvonta painottuu yhä enemmän automaattiseen valvontaan, joka edellyttää sekä rekisteritunnuksen lukemista että henkilön tunnistamista, minkä vuoksi käytännössä kaksipyöräiset moottoriajoneuvot jäävät automaattisen valvonnan ulkopuolelle. Automaattivalvonnan mahdollisuuksia sekä näiden ajoneuvojen vaatimustenmukaisuuden valvontaa tulisikin kehittää.

Infrastruktuuria sekä tiedon hyödyntämistä koskevat tavoitteet

Liikenneturva tukee kaikkia turvallisuutta parantavia infrastruktuurin kehittämiseen ja ylläpitoon tai tiedon hyödyntämiseen tähtääviä toimenpide-ehdotuksia, joita taloudellisten resurssien puitteissa on mahdollista toteuttaa. Esimerkiksi tieympäristön pehmentäminen eli törmäyskohteiden poistaminen tai kaideratkaisujen kehittäminen palvelee kaikkea moottoriajoneuvoliikennettä. Teknisissä ratkaisuissa tulee luonnollisesti huolehtia kokonaisturvallisuudesta, ja mahdollisuuksien mukaan ottaa huomioon kaikki erilaiset ajoneuvotyypit.

Liikennekasvatusta ja -koulutusta koskevat tavoitteet ja toimenpiteet

Strategialuonnoksessa ehdotetaan liikenne- ja asennekasvatuksen vahvistamista eri koulumuodoissa. Varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa liikennekasvatus on huomioita laaja-alaisissa tavoitteissa kohdassa Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot. Liikennekasvatus etenee pitkäjänteisesti eri vuosiluokilla ottaen huomioon turvalliseen kävelyyn, pyöräilyyn ja mopoiluun liittyviä taitoja sekä omaan ja toisten turvallisuuteen tähtäävää toimintaa liikkumisvalintojen, turvalaitteiden käytön ja tarkkaavaisuuden ja päihteettömän liikenteen teemoissa.

Toisen asteen oppilaitosten opetussuunnitelmissa liikennekasvatuksella ei ole yhtä selkeää asemaa. Lukion opetussuunnitelman perusteissa liikenneturvallisuus mainitaan vapaavalintaisissa kursseissa. Ammatillisen puolen opetussuunnitelmien kirjo on laaja ja liikennekasvatus on osana esim. kuljetus- ja logistiikka puolella, mutta ns. yleistä, velvoittavaa liikennekasvatuksen sisältöä ei toisen asteen oppilaitoksissa ole.

Liikenneturva tarjoaa materiaaleja niin varhaiskasvatuksen, perusopetuksen kuin toisen asteen opetuksen liikennekasvatussisältöihin ja kouluttaa opettajia liikennekasvatusaiheen käsittelyyn. Haasteena on ollut saada toisen asteen oppilaitosten kulttuuriin liikennekasvatus osaksi jatkuvaa, pitkäjänteistä ja suunnitelmallista toimintaa. Jos jatkossa myös toiselle asteelle liikennekasvatus tulisi opetussuunnitelmiin velvoittavana aiheena, voisi liikennekasvatukselle löytyä pysyvä jalansija myös oppilaitosten toimintakulttuurissa.

Strategialuonnoksen Nykytila -osion liikenneturvallisuus -kappaleessa todetaan, että moottoripyöräilyn ja mopoilun turvallisuutta on onnistuneesti pystytty lisäämään koulutusta lisäämällä. Edelleen siinä todetaan, että turvallisuutta voitaisiin edelleen parantaa esimerkiksi lisäämällä ennakoivan ajon koulutusta ja muuta jatkokoulutusta. Mopon sekä moottoripyöräkortin suorittamisen vaatimukset muuttuivat 1.7.2018. Molemmissa luokissa pakollisen koulutuksen osuus väheni merkittävästi.

Liikenneturvan kuljettajien jatkokoulutukseen tarkoitetut mallit kuten Moottoripyöräilijöiden ennakoivan ajon koulutus (MPEAK), Mitä moottoripyöräilijöiden kuolemankolareista voidaan oppia? -koulutusmalli sekä erilaiset mopoilijoille suunnatut koulutukset ja aineistot ovat hyvin laajassa käytössä jo tällä hetkellä. Koulutusmalleja ja materiaaleja on tarjolla paitsi mopoilijoille itselleen mm. peruskoulun opettajille, toisen asteen opettajille, vanhemmille, liikenneopettajille ja ennakoivan ajon kouluttajille. Koulutusten sisällöt ohjaavat mopoilijoita ja heidän vanhempiaan liikenneturvallisempiin valintoihin mm. ajoneuvon ja varusteiden valinnan, ajokunnon, kyydittämisen sekä muutoinkin vastuullisemman liikennekäyttäytymisen osalta. Vapaaehtoisuuteen perustuvan koulutuksen kysyntä ei kuitenkaan aktivoidu riittävän laajasti vaan jää yleensä entuudestaankin turvallisuushakuisen vähemmistön harrastuneisuudeksi.

Ajokorttilain uudistuksen myötä kuljettajatutkintoon valmistava koulutus on vähentynyt. Se tuo haasteen miten motivoida uudet kaksipyöräisten kuljettajat vapaaehtoiseen, usein maksulliseen, täydennyskoulutukseen ajo-oikeuden saamisen jälkeen. Tämä kysymys olisi tarpeen ottaa huomioon myös strategiassa.

Tulevaisuudessa erilaisten kaksipyöräisten ajoneuvojen ja jalankulkua ja pyöräilyä avustavien kulkuneuvojen lisääntyminen erilaisine voimanlähteineen on todennäköistä. Tiedon, osaamisen ja taitojen hankkiminen on yhä enenevässä määrin kulkijan itsensä vastuulla.

Moottoripyöräilijöiden kuolemaan johtaneissa onnettomuuksien ikäjakauma on muuttunut huomattavasti 90-luvulta. Nuorten onnettomuudet ovat suhteellisesti vähentyneet ja yli 45 vuotiaiden lisääntyneet. Viimeisen viiden vuoden aikana puolet kuolleista moottoripyöräilijöistä oli yli 35 vuotiaita. Onkin tärkeää, että myös ajokortin saaneille motoristeille on tarjolla koulutusta.

Liikenneturvan rooli tiedon tuottajana, koulutus- ja oppimismallien kehittäjänä sekä liikenneturvallisuusviestijänä korostuu tulevaisuudessa entisestään.

LIIKENNETURVA

Juha Valtonen                                          Toni Vuoristo
tutkimuspäällikkö                                     koulutusohjaaja