13.01.2015

Pohjois-Suomessa moottorikelkkailu on yleisempi nuorten harrastus kuin etelämmässä, sillä olosuhteet kelkkailuun ovat Lapissa otollisemmat ja koska monelle nuorelle kelkkailu on tuttua jo lapsuudesta asti. Kelkan sarviin hypätään, kun ikä sallii ja T-kortti on taskussa.

Moottorikelkkailu ja sen turvallisuus oli oppitunnin aiheena Sodankylässä kahdeksas joulukuuta. Koululaisten eteen astelu pitkästä aikaa oli itselleni mielenkiintoinen kokemus, sillä kouluttajana olen enemmän ollut tekemisissä ammatikseen kelkalla ajavien kanssa. Ammattikelkkailijoiden kouluttamisessa koulutus keskittyy turvallisen ja tehokkaan ajotekniikan hiomiseen, kun taas koululaisten kanssa ollaan niin sanotusti aivan perusasioiden äärellä.

Koska oppitunnin mittaiseen tietopakettiin ei pysty lataamaan koko moottorikelkkailun syvintä olemusta, piti käsiteltävät aiheet rajata tarkkaan. Ensin otettiin katsaus onnettomuuksiin sekä niiden syihin ja sen jälkeen puhuttiin siitä kuinka onnettomuuksilta vältyttiin.

Eero Heikkilä, joka toimii myös onnettomuustutkijalautakunnassa, tiivisti kokemuksena onnettomuuksista napakasti sanomalla, että hän ei ole urallaan tutkinut kuin yhden tapauksen, jota voi sanoa onnettomuudeksi. Onnettomuudella tarkoitetaan tässä tapauksessa tilannetta, jossa pahin mahdollinen on tapahtunut ilman kuskin jonkinasteista laiminlyöntiä tai piittaamattomuutta.

Pelivara on se, jolla turvallisuutta tehdään, kelkkailussakin, ja siksipä aihe nostettiin esille yhtenä pääasioista. Siitä, millä kuski tekee itselleen pelivaraa, saatiin jopa aikaa pientä keskustelua. Yleisöstä ehdotettiin, että varmimmin pelivaraa saa, kun pudottaa vähän marssivauhtia. Vastaus oli oikea. Opastimme, että pelivaraa saa myös oikeanlaisella turvavarustuksella, kunnossa olevalla kelkalla, ajotaidon kehittämisellä sekä ennen kaikkea ennakoivalla ajotyylillä ja oikealla asenteella.

Sen sijaan, kun yleisöltä testattiin perustietoa nopeusrajoituksista, ehdotti yksi eturivin poika suurimmaksi sallituksi nopeudeksi 120 kilometriä tunnissa. Vastaus tuomittiin vääräksi, mutta onneksi oikeakin vastaus löytyi.

Etenkin kauden alussa, kun ajohalut ovat kovimmillaan ja vastaavasti ajo-olosuhteet surkeimmillaan, tuppaa moottorikelkkoja näkymään kaduilla ja kevyenliikenteen väylillä. Tiellä ajaminen on ehdottomasti kiellettyä harvoja poikkeustilanteita lukuun ottamatta. Muun muassa Sodankylässä nuorten kelkkailijoiden tiellä ajosta on ollut harmia jo alkaneella kaudella.

Nuorten kelkkailijoiden opastamiselle on tilausta ja tarvetta. Kouluilla järjestettävät tietoiskut kokoavat mukavasti yleisöä, se on selvä, mutta oppitunnin mittainen opastustuokio on liian lyhyt.   Kerrottavaa ja keskusteltavaa aiheesta olisi paljon, ja kuten tunnettua, suomalaiset tarvitsevat aikaa syttyäkseen  keskusteluun. Koulutuksen jälkimainingeissa pohdiskelimme Eeron kanssa, että kaikkein hedelmällisintä olisi tapahtuma, jonne saataisiin sekä nuoret kelkkailijat sekä heidän vanhempansa, sillä vanhempien suosiollisella avustuksella nuorten kelkkailu pääasiassa tapahtuu.

Kaikkiaan Sodankylän reissusta jäi hyvä mieli kouluttajille ja toivottavasti myös oppilaille. Tästä on hyvä jatkaa kohti (toivottavasti) runsaslumista kelkkakautta.

Kirjoittaja: kouluttaja Joni Launonen