Uutinen
Pyöräily

Keskustelu pyöräilykypärän käytöstä vilkastui taas alkukesästä. Samoin kuin aikoinaan turvavyöpakkoon tai yleisnopeusrajoitukseen, pyöräilykypärään suhtaudutaan enemmän tunteella kuin järjellä. Kypäräkeskustelua luonnehtiikin se, että suuri osa esitetyistä mielipiteistä on asenteellista, ei perustu tutkimustietoon vaan henkilökohtaisiin kokemuksiin tai yksipuolisesti valittuihin tutkimuksiin. Kunnollista tutkimusnäyttöä pyöräilykypärän tehokkuudesta suojavarusteena, sen käytöstä ja käyttämättä jättämisen syistä on kuitenkin runsaasti saatavilla. Asiantuntijat vastaavat nyt neljään kysymykseen pyöräilykypärästä.

Suojaako kypärä päävammoilta onnettomuuden sattuessa?

Jo 1980-luvulta lähtien eri maissa toteutetut useat tutkimukset ovat osoittaneet, että pyöräilykypärä suojaa pää- ja aivovammoilta tehokkaasti ja vähentää myös näiden vammojen todennäköisyyttä.

Esimerkiksi vuonna 2012 julkaistu ranskalaistutkimus, joka käsitti yli 13 500 vammautunutta pyöräilijää, osoitti, että kypärä suojaa tehokkaasti päätä kaikissa onnettomuustyypeissä. Australiassa vuonna 2013 julkaistu, 6745 polkupyöräonnettomuutta kattanut tutkimus taas osoitti, että päävamman riski oli kypärää käyttäneillä pyöräilijöillä 74 prosenttia pienempi kuin kypärää käyttämättömillä. Yhdysvaltalaisessa biomekaanisessa tutkimuksessa päävammojen todennäköisyys väheni kypärää käytettäessä 99,9 prosentista viiteen, kun onnettomuusolosuhteet vakioitiin vastaamaan tyypillistä pyöräilyonnettomuutta.

Lisääkö kypärä riskiä joutua onnettomuuteen?

Väite, että kypärää käyttävät pyöräilijät joutuvat useammin auton töytäisemäksi, saattaa kuulostaa uskomattomalta. Väite perustuu vuonna 2007 julkaistuun englantilaistutkimukseen, jossa mitattiin ohittavien autoilijoiden etäisyyttä ajoradalla ajavaan pyöräilijään. Tutkimuksen mukaan autoilijat ohittavat kypärää käyttävät pyöräilijät lähempää kuin kypärättömät pyöräilijät. Englantilaistutkimusta on käytetty perusteluna kypärän hyödyttömyydestä ja jopa vaarallisuudesta.

Tutkimuksen raportoima ero ohitusetäisyydessä oli kuitenkin enimmillään vain noin seitsemän senttiä. Vuonna 2013 toteutetut tutkimuksen jatkoanalyysit eivät havainneet tätäkään eroa, joten vuoden 2007 tulosta voi pitää osin vajavaisen analyysimenetelmän seurauksena. Vastaavissa tutkimuksissa kypärän ei ole havaittu vaikuttavan autoilijoiden käyttäytymiseen.

Ottavatko kypärälliset pyöräilijät enemmän riskejä?

Kuten muidenkin liikkujien, myös pyöräilijän turvallisuus voidaan jakaa aktiiviseen ja passiiviseen. Aktiivisella turvallisuudella tarkoitetaan onnettomuuksia ehkäiseviä toimenpiteitä. Passiiviset turvavälineet, kuten kypärä ja suojavaatetus, puolestaan suojaavat pyöräilijää onnettomuuden sattuessa.

Sekä aktiivisten että passiivisten turvallisuustoimenpiteiden tehokkuutta vähentää niin sanottu riskikompensaatio, eli tienkäyttäjän taipumus pitää subjektiivinen riskitaso halutulla tasolla. Esimerkiksi huonoihin keleihin reagoidaan usein tiputtamalla ajonopeutta. Auton turvatekniikka, kuten ABS-jarrut, voi lisätä ajettavuuden ja turvallisuuden tunnetta, jolloin nopeutta ei välttämättä lasketa samalla tavalla. Vaikka kulkupelin ominaisuudet lisäävät turvallisuutta, ajotyyli vaihtuu vaarallisempaan: uudella suorituskykyisellä pyörällä ajetaan kovempaa kuin vanhalla. Vaikka mahdollisen onnettomuuden todennäköisyys kasvaakin, koettu riskitaso mielletään samaksi kuin aiemmin.

Pyöräilykypärä passiivisena turvavälineenä ei vaikuta pyörän suorituskykyyn tai onnettomuusriskiin. On kuitenkin esitetty, että pyöräilijä saattaa arvioida loukkaantumisriskin vähäisemmäksi kypärää käyttäessään. Kypärän vaikutusta subjektiiviseen riskiarviointiin ei ole tutkittu, mutta samaa logiikkaa noudattaen turvavyön käytön tai turvatyynyjen olemassaolon tulisi lisätä autoilijoiden riskinottoa. Tästäkään ei ole näyttöä.

Pyöräilykypäräkeskustelussa tärkeämmäksi tuleekin kypärän passiivinen suojavaikutus: kypärä vähentää päävamman todennäköisyyttä, mutta ei vähennä onnettomuusriskiä. Kypärän käytön lisäksi on olennaista, että pyöräilijä opettelee ja noudattaa keskeiset liikennesäännöt ja välttää riskinottoa, pitää huolta pyörän kunnosta ja varusteista sekä huolehtii näkyvyydestään käyttämällä heijastimia tai heijastinliiviä. Pyöräilykypärä ei korvaa varovaisuutta.

Kypärän käytön lisäksi on olennaista, että pyöräilijä opettelee ja noudattaa keskeiset liikennesäännöt ja välttää riskinottoa, pitää huolta pyörän kunnosta ja varusteista sekä huolehtii näkyvyydestään käyttämällä heijastimia tai heijastinliiviä. Pyöräilykypärä ei korvaa varovaisuutta.

Pitäisikö kypärättömyydestä rangaista?

Kysymys kypärän käyttämättä jättämisen rangaistavuudesta on haastava. Yhtäältä pyöräilykypärä suojaa päävammoilta ja käyttö on siten suositeltavaa. Toisaalta osa pyöräilijöistä saattaa lopettaa pyörällä kulkemisen vastustaessaan käyttöpakkoa, mikä ei ole toivottavaa ottaen huomioon pyöräilyn huomattavat terveys- ja ympäristövaikutukset.

Kypäräpakon vaikutusta on tutkittu muutamissa tutkimuksissa. Vuonna 2007 julkaistu kooste viidestä pohjoisamerikkalaista tutkimuksesta kertoi, että kypäräpakko lisää kypärän käyttöä ja näin vähentää päävammoja. Kun Israelissa kysyttiin mielipidettä alle 15-vuotiaita koskevaan kypäräpakkoon, 89 prosenttia vastaajista kannatti sitä. Nämä tutkimukset puoltavat sitä, että kypäräpakko ja rangaistukset lisäävät kypärän käyttöä ja vähentävät päävammoja. Tutkimukset eivät kuitenkaan tarkastelleet kypäräpakon vaikutuksia pyöräilyn suosioon.

Kypäräpakon vaikutuksia tulisikin selvittää ennen rangaistusten käyttöönottoa, esimerkiksi laajoin kyselytutkimuksin. Myös positiivisten, pyöräilyyn ja kypärän käyttämiseen kannustavia toimenpiteitä olisi kartoitettava. Jos sama vaikutus saadaan aikaiseksi kannustimilla ja palkitsemisella, ei rangaistavuus ole tarpeellista.

Pyöräilyn edistäminen ja pyöräilykypärän käytön lisääminen eivät ristiriitaisia

Pyöräilykypärä suojaa pää-, aivo- ja kasvovammoilta. Se, onko pyöräilijällä kypärä päässä vai ei, ei vaikuta autoilijoiden tai pyöräilijöiden käyttäytymiseen eikä siten lisää onnettomuusriskiä. Kypärä ei myöskään vähennä onnettomuusriskiä vaan ainoastaan vakavan päävamman todennäköisyyttä. Kypärän käytön kasvu vähentää päävammojen määrää.

Kansanterveyden ja ympäristön kannalta pyöräilyn edistäminen on olennainen liikennepolitiikan ja -suunnittelun tavoite. Pyöräilyn edistäminen ja kypärän käytön lisääminen eivät kuitenkaan ole keskenään ristiriitaisia tavoitteita. Jos pyöräilyä koskeva julkinen keskustelu keskittyy pyöräilykypärän käyttöön, voivat pyöräilyn ja pyöräilyturvallisuuden kannalta olennaisemmat aiheet jäädä vähemmälle huomiolle.

Kirjoittajina psykologian dosentti Timo Lajunen, psykologian maisteri Jyrki Kaistinen sekä filosofian tohtori Igor Radun. Asiantuntijat kuuluvat Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisen tiedekunnan Inhimilliset tekijät ja turvallisuuskäyttäytyminen -tutkimusryhmään. Artikkelissa viitatut tutkimukset löydät lähdemerkintöinä Liikenneturvan sivulta.

Mitä mieltä suomalaiset ovat kypärälaista?

Tagit: 
pyöräilykypärä, tutkittua, Liikennevilkku