Lausunto

Liikennekuolemien määrä tulee puolittaa

Sisäisen turvallisuuden tavoite on, että Suomi olisi maailman turvallisin maa. Tällöin Suomen on parannettava erityisesti tieliikenteen turvallisuutta. Eurooppalaisessa vertailuissa Suomi sijoittuu tällä hetkellä vasta kahdenneksitoista, kun mittarina käytetään tieliikenneonnettomuuksissa kuolleita suhteutettuna asukaslukuun.

EU:n tasolla, johon myös Suomi on sitoutunut, on asetettu tavoitteet tieliikenteen turvallisuuden merkittävästä parantamiseksi. Tavoitteena on tieliikenteessä kuolleiden ja vakavasti loukkaantuneiden määrän puolittaminen vuoteen 2030 mennessä. Liikenneturvallisuustyön lähtökohtana on ns. Nollavisio, jonka mukaan liikennejärjestelmä on suunniteltava siten, että kenenkään ei tarvitse kuolla tai vakavasti loukkaantua liikenteessä. Mahdollisimman lähelle nollavision tasoa tulisi EU:ssa päästä vuoteen 2050 mennessä. Tämä visio on kirjattu myös Suomen hallitusohjelmaan.

Nollavisio perustuu jaetun vastuun periaatteeseen. Tienkäyttäjän vastuulla on toimia liikenteessä sääntöjen ja ohjeiden mukaisesti. Ihminen tekee kuitenkin nyt ja tulevaisuudessa liikenteessä virheitä. Tällöin vastuu palautuu järjestelmästä vastaaville viranomaisille, joiden tehtävä on ylläpitää liikennejärjestelmää, jossa virheellinen toiminta ei johda kuolemaan tai vakavaan loukkaantumiseen.

Pitkäjänteinen suunnitelmallinen työ on tärkeää

Liikenneturvallisuuden parantamiseen vaikuttavia toimenpiteitä tarkastellaan yleensä kolmijaolla tie (liikenneympäristö), ajoneuvo ja ihminen. Tarkastelun voi tehdä myös ajallisen kohdentumisen mukaan: ennaltaehkäisevä (pre-crash), onnettomuustilanteeseen vaikuttava (crash) tai seurauksia lieventävä (post-crash).

Liikenteen turvallisuuden parantamisessa päävastuu valtionhallinnossa on liikenne- ja viestintäministeriön hallinnon alalla. Parhaillaan on menossa sekä 12-vuotisen liikennejärjestelmäsuunnitelman että liikenneturvallisuusstrategian laatiminen. Varsinkin 12-vuotinen liikennejärjestelmäsuunnitelma tulee olemaan infrapainotteinen, eli sen vaikutus turvallisuuden kannalta keskittyy tie- ja liikenneympäristön parantamiseen. Tulevan liikenneturvallisuusstrategian sen sijaan voi odottaa kattavan myös ajoneuvoihin ja ihmisen toimintaan liikenteessä liittyvät kysymykset. Siten LVM:n liikenneturvallisuusstrategian ja sisäisen turvallisuuden ohjelman tulisi olla synkronoituja ja toisiaan täydentäviä.

Tieliikenteessä kuolee vuosittain yli 200 ihmistä ja loukkaantuneiden määrän arvio vaihtelee paljon tilastolähteestä riippuen. Ns. virallisen tieliikenneonnettomuustilaston mukaan loukkaantuneiden määrä on vuodessa noin viisi tuhatta. Sairaalatietojen perusteella kuitenkin tiedetään, että mm. tieliikenteessä vakavasti loukkaantuneiden määrä on jopa kaksinkertainen viralliseen tilastoon verrattuna.

Tieliikenteen lisäksi sisäisen turvallisuuden ohjelmassa on syytä huomioida liikennemuoto, joka yleensä jää liikennehallinnon suunnitelmien ulkopuolelle, nimittäin maastoliikenne. Maastoliikenteessä tapahtuu kuolemaan ja loukkaantumiseen johtaneita onnettomuuksia erityisesti moottorikelkoilla, mönkijöillä, mutta myös kaksipyöräisillä (mopot, moottoripyörät sekä polkupyörät).

Sisäisen turvallisuuden vastuuviranomaisista tieliikenteen turvallisuuden kannalta erityisen merkityksellisiä ovat sekä poliisi että pelastustoimi. Poliisin vaikuttavuus on suurelta osin ennaltaehkäisevää, kuten liikennevalvonta, tai onnettomuuden aikaista (crash), kuten liikenteen ohjaus onnettomuuspaikalla. Pelastuslaitosten toiminnan vaikuttavuus on yleensä onnettomuuden aikaista tai seurauksia lieventävää (post crash), kuten ensihoito tai uhrien irrottaminen ajoneuvosta. Kummankin viranomaisen osalta kyse on resurssien määrästä ja laadusta. Suomen maantieteellinen laajuus ja harvaan asutulla alueella toimintavalmiusaikojen saavuttaminen ovat haasteita sekä poliisin että pelastuslaitosten toiminnassa.

Poliisivalvonnan on oltava uskottavaa ja monipuolista

Uskottavan poliisivalvonnan vaikutus on toisaalta erityisestävää ja toisaalta ennen kaikkea yleisestävää eli ennaltaehkäisevää. Toistaiseksi vain harvojen rikelajien, lähinnä ylinopeuksien, valvontaa on voitu automatisoida. Automaattinen nopeusvalvonta kaipaakin toistaiseksi täydennykseksi perinteistä nopeusvalvontaa. Toisaalta automaattivalvonnan paremmalla hyödyntämisellä taajamissa on etenkin kävelijöiden ja pyöräilijöiden turvallisuuden osalta suuri potentiaalia.

Tieliikennelain uudistus toi myös liikennevalovalvonnan mahdolliseksi automaattivalvonnan kohteeksi. Onkin tärkeää, että lainsääntö tukee poliisin valvontamenettelyjen kehittämistä ja muutoinkin poliisin toiminnan (esimerkiksi prosessien) tehostamista.

Liikenteeseen liittyvä lainsäädäntö on hyvin laajaa, ja esimerkiksi ammattiliikenteen tai ajoneuvotekniikan valvonta vaativat erityisosaamista. Tämän vuoksi poliisilla tulisi olla erikoiskoulutettua, liikennelainsäädäntöön ja -valvontaan perehtynyttä, henkilökuntaa, jotta valvonta olisi määrän lisäksi laadultaan uskottavaa.

Päihdeongelmien ratkaisu vaatii laajaa yhteistyötä

Monet tieliikenteen turvallisuuden erityisongelmat liittyvät sosiaalisiin ja terveydellisiin kysymyksiin. Esimerkiksi rattijuopumukseen liittyy niin alkoholin kuin huumeiden käytön osalta näitä kysymyksiä. Rattijuopumuksen torjuntaan ei ole yksinkertaisia ratkaisuja, ja työ vaatii sujuvaa yhteistyötä ja tietojen kulkua eri sektorien välillä. Myös lainsäännöllisille toimenpiteille on tarvetta. Esimerkiksi Suomen rattijuopumuksesta annettavien ajokieltojen pituus on muihin Pohjoismaihin verrattuna huomattavan lyhyt, eikä edesauta alkolukkojen käytön yleistymistä rattijuoppouden torjunnassa. Myös huumerattijuopumusten sanktiointi kaipaa kehittämistä, jotta esimerkiksi poliisin valvontamenettelyjä voidaan tehostaa. Alkoholi on suuressa roolissa myös muissa kuin moottoriajoneuvo-onnettomuuksissa, esimerkiksi pyöräilyn ja kevyiden sähköajoneuvojen kuten sähköpotkulautojen onnettomuuksissa. Lainsäädäntöä tulisikin kehittää siten, että humalassa pyöräilyyn tai kevyellä sähköajoneuvolla ajamiseen olisi helpompi puuttua liikennevalvonnassa.

Poliisille resursseja ennaltaehkäisevään työhön

Poliisin vaikutusmahdollisuus liikenneturvallisuuden parantamiseen on muutakin kuin pelkkä liikennevalvonnan toteuttamista. Poliisilla valvovan viranomaisen roolissa ja sen auktoriteetilla on paljon annettavaa viestinnän ja koulutuksen muodossa. Tienkäyttäjien liikennekäyttäytymistä voidaan ohjata vaikuttamalla tienkäyttäjien toimintatapoihin ja niitä ohjaaviin asenteisiin. Viestinnällä taas voidaan vahvistaa liikennevalvonnan tehokkuutta ja valvontajaksoihin tulisikin aina yhdistää viestintää.

Koulutustarvetta on koko elämäniän ajalle, ja erityisen tärkeää se on lapsille ja nuorille, joille turvallinen liikkuminen opetetaan uutena asiana tai uuden liikkumismuodon aloittamisen yhteydessä. Poliisi on tärkeä ja tarpeellinen asiantuntija ja yhteistyökumppani erilaisissa koulutus- ja viestintätoimissa, jota varten poliisin olisi kyettävä osoittamaan siihen tarvittavat resurssit.

Pelastuslaitosten roolia liikenneturvallisuustyössä tulee kehittää

Pelastuslaitosten rooli liikenneonnettomuustilanteissa on onnettomuuden aikaisen tilanteen turvaamisessa ja seurausten lieventämisessä, kuten ensihoidon toteuttamisessa. Pelastuslaitosten rooli liikenneonnettomuuksissa on kasvanut, ja hoidettujen liikenneonnettomuustapausten lukumäärä on jo isompi kuin poliisilla. Myös tieliikennelain uudistus tulee edelleen vähentämään poliisin osallistumista liikenneonnettomuuksien selvittämiseen.

Kuten aiemmin todettiin, erityisesti harvaan asutuilla seuduilla tapahtuvien onnettomuuksiin hälytettävien viranomaisten toimintavalmiusaika on haasteellinen. Pelastustoimessa pelastuslaitosten lisäksi on huolehdittava sopimuspalokuntien resursseista ja varsinkin ammattitaidosta tehtävissä, jotka eivät ole perinteisiä sammutustehtäviä. Lisäksi poliisin toimiverkon keskittäminen on johtanut siihen, että poliisin saapuminen onnettomuuspaikalle kestää pitkään tai poliisi voi jättää tulematta paikalle kokonaan. Tämän vuoksi olisi tarpeellista kehittää pelastuslaitosten toimintavaltuuksia ja yhteistyötä siten, että onnettomuuspaikalla pelastuslaitosten henkilökunta voisi hoitaa esimerkiksi alustavasti poliisinkin tehtäviä, ja luovuttaa esteettä tietoja onnettomuudesta ja osallisista poliisille.

Laaja-alaista ennaltaehkäisevää yhteistä työtä tarvitaan myös kunnissa

Myös pelastuslaitoksilla, kuten poliisillakin, on paljon annettavaa onnettomuuksia ennaltaehkäisevässä toiminnassa. Yhtenä esimerkkinä tästä ovat ns. Punainen liitu -koulutustapahtumat, joita on järjestetty Liikenneturva, pelastuslaitosten ja poliisin yhteistyönä.

Vastaavasti kunnissa tapahtuva suunnitelmallinen liikenneturvallisuustyö on tärkeää onnettomuuksien ehkäisemiseksi. Kuntien rooli on merkittävä, on kyse sitten liikenneympäristön parantamisesta kuin toimintamalleista kouluissa, varhaiskasvatuksessa, nuorisotyössä tai vaikkapa työpaikoilla. Sekä poliisi että pelastustoimi ovat tässä työssä tarpeellisia asiantuntija. Ja lisäksi tällainen toiminta palvelee hyvin tiedonvaihtokanava molempiin suuntiin kunnan/kansalaisten ja viranomaisten välillä. Kunnissa tehtävällä liikenneturvallisuustyöllä on keskeinen merkitys koko maan liikenneturvallisuustilanteen kohentamisessa.