Tieliikenneonnettomuuksien tilastointi

Tieliikenneonnettomuudella tarkoitetaan kaikkia yleiselle liikenteelle tarkoitetulla tai yleisesti liikenteessä käytetyllä alueella tapahtuneita onnettomuuksia, joissa on ollut osallisena vähintään yksi liikkuva ajoneuvo.  Jalankulkijan kaatuminen ei ole liikenneonnettomuus, polkupyörällä (=ajoneuvo) kaatuminen on. Maastossa tapahtuneet onnettomuudet jäävät tilaston ulkopuolelle.

Liikenneonnettomuudessa kuolleeksi lasketaan osallinen, joka on kuollut 30 vuorokauden kuluessa onnettomuudesta saamiensa vammojen seurauksena. Määritelmästä seuraa se, että sairaskohtaukseen liikenteessä kuollut ei ole liikennekuolema.

Poliisi saa tiedon tieliikenneonnettomuuksista yleensä hätäkeskuksen kautta. Hätäkeskus arvioi tehtävän kiireellisyyden ja antaa tehtävän lähimmälle partiolle. Kenttäjohto priorisoi tarvittaessa hätäkeskuksen antamia tehtäviä. Tieliikenneonnettomuus tulee kirjatuksi poliisin PATJA-rekisteriin, kun poliisipartio on käynyt paikalla ja täyttänyt liikennevahingon paikkatutkintatiedot kenttälomakkeessa.

Tilastokeskus saa poliisiasiain tietojärjestelmään tallennetut onnettomuustiedot poliisilta. Tiedot siirretään poliisilaitoksilta keskitettyyn rekisteriin, josta uudet tiedot muokataan ja siirretään Tilastokeskukseen kolme kertaa kuukaudessa. Jokaisen kuukauden aineistoa päivitetään vielä kolme kuukautta sen päättymisen jälkeen.

Tilastokeskus täydentää vuosiaineistoa kuolemansyytilaston tiedoilla kuolleista. Aineistoa täydennetään lisäksi Väyläviraston Digiroad-tietojärjestelmän tiedoilla tapahtumapaikasta, pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustilasto PRONTOn tiedoilla, oikeustilaston pakkokeinoaineistolla sekä liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien tiedoilla kuolemaan johtaneista rattijuopumusonnettomuuksista. Lisäksi tieliikenneonnettomuusaineistoa täydennetään vuosittain Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin ajokortti- ja moottoriajoneuvotiedoilla.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon avohoidon hoitoilmoitusrekistereiden avulla saadaan tieto loukkaantumisen vakavuudesta.

Muita onnettomuustilastoja

Onnettomuustietoinstituutti kokoaa oman tilastonsa onnettomuuksista, joista on maksettu korvausta liikennevakuutuksesta. Aineisto on maan laajin liikenneonnettomuustilasto. Se perustuu liikennevakuutusyhtiöiden toimittamiin tietoihin, jotka on kokoonpantu vakuutuksenottajien vahinkoilmoituksista, poliisitutkintapöytäkirjoista sekä maksetuista korvauksista. Omaisuusvahinkojen osalta on perusteltua käyttää Onnettomuustietoinstituutin tilastoa, koska se sisältää suuren osan niistä lievistä peltikolareista, jotka osalliset sopivat keskenään ja ilmoittavat vakuutusyhtiölle, mutta eivät poliisille.

Onnettomuustietoinstituutin koordinoiman liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntatoiminnan tehtävänä on selvittää onnettomuuteen johtaneet tekijät ja tehdä tarvittavat esitykset liikenneturvallisuuden parantamiseksi. Toiminnan kautta saadaan yksityiskohtaisia tietoja kuolemaan johtaneista onnettomuuksista. Tutkijalautakuntatoimintaa on hyödynnetty myös useissa erityishankkeissa.

Pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustilasto PRONTO on järjestelmä pelastustoimen seurantaa ja kehittämistä sekä onnettomuuden selvittämistä varten. Järjestelmässä tilastoidaan jokainen pelastusviranomaisen suorittama operaatio. Tilastoista saadaan tietoa mm. vakavasti loukkaantuneiden määristä ja kehityksestä sekä onnettomuuksien tapahtumapaikasta.

Liikenneonnettomuustapauksia tilastoivat myös sairaalat ja terveyskeskukset, mutta kerättävät tiedot on tarkoitettu lähinnä terveydenhuoltoa varten, eikä niitä ole kunnolla pystytty käyttämään liikenneturvallisuustyössä. Terveydenhuollon tietoja esimerkiksi hoitoilmoitusrekisteri HILMOa voidaan käyttää tutkimuksissa ja selvityksissä täydentävänä aineistona, koska niistä on saatavissa tietoa, joka jää muiden tilastojen ulkopuolelle. Tietoja on hyödynnetty mm. loukkaantumisten vakavuusasteen selvittämisessä.

Tilastojen peittävyys

Kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien osalta peittävyys on 100-prosenttinen. Tilastokeskuksen mukaan poliisin tietoon tulee n. 30 % loukkaantumiseen johtaneista tieliikenneonnettomuuksista. Eri onnettomuustyyppien tietoon tulossa on eroja. Huonoin peittävyys on yksittäisonnettomuuksissa loukkaantuneista polkupyöräilijöistä. Puutteellisuudet johtuvat lähinnä siitä, etteivät onnettomuudet tule poliisin tietoon.

Liikenneonnettomuudessa kuolleeksi lasketaan osallinen, joka on kuollut 30 vuorokauden kuluessa onnettomuudesta saamiensa vammojen seurauksena. Määritelmästä seuraa se, että sairaskohtaukseen liikenteessä kuollut ei ole liikennekuolema, vaikka sairaskohtaus olisikin aiheuttanut onnettomuuden. Jos sairaskohtauksen seurauksena tapahtuneen onnettomuuden seurauksena kuolee kuitenkin sivullinen, hänen kuolemansa rekisteröidään liikennekuolemana. Liikenteessä tapahtuneita itsemurhia ei eritellä tilastossa.

Puuttuvista loukkaantumiseen johtaneista onnettomuuksista valtaosa on lieviä loukkaantumisia, sillä tieliikennelaki velvoittaa ilmoittamaan onnettomuudesta poliisille vain, jos joku on loukkaantunut vakavasti. Syy siihen, ettei onnettomuuksia ilmoiteta poliisille, on valtaosassa onnettomuuksia vahinkojen pienuus ja korvauksesta sopiminen.

Liikenneonnettomuuksien laajuutta kuvaa Kansallisen uhritutkimuksen tieto, jonka mukaan 47 000 ihmistä joutui fyysisen vamman aiheuttaneen liikenneonnettomuuden uhriksi vuonna 2017. Onnettomuuksia, joissa ei aiheutunut fyysistä vammaa tapahtui 89 000.

Lähteet: Tilastokeskus, Onnettomuustietoinstituutti

Traficom: Tieliikenneonnettomuustilastointi Suomessa

THL: Kansallinen uhritutkimus