Seepransuojelu

Soveltuvuus

• Perusopetus vuosiluokat 1.-9.

Kuvaus

Turvalliseen kävelyyn ja pyöräilyyn kannustava tehtävä, jonka tavoitteena on hauskalla tavalla muistuttaa turvallisesta tien ylittämisestä, liikenteen vuorovaikutustaidoista sekä kannustaa oppilaita tarkastelemaan omaa lähiympäristöä turvallisen liikkumisen näkökulmasta.

Tehtävässä kuvataan erilaisia seeproja (=suojateitä) niiden luontaisessa elinympäristössä. Tavoitteena on kohdata seepra sen vaatimalla tavalla ja kesyttää se. Oppilaita ohjataan kiinnittämään huomiota lähiympäristön liikenneturvallisuuteen erilaisten ”seepransuojeluun” liittyvien kysymysten avulla, kuten miksi seeproja tarvitaan, minkälaisia seeproja on olemassa ja mitä seepra tarvitsee selviytyäkseen. Oppilaille voi myös antaa haasteen taltioida mahdollisimman monta erilaista seepraa omasta lähiympäristöstä jollakin digivälineellä.

Näin se tehdään

Johdattele oppilaat aiheeseen kertomalla, että nyt on syytä aloittaa seeprojensuojeluohjelma ja lähettää seepralähettiläät liikkeelle koulun lähistölle, sillä on esiintynyt huolta, että seeproja ei aina huomioida riittävästi tai kohdella hyvin. Oppilaille ei tarvitse heti tuoda esiin, että kyse on suojateistä, vaan oppilaiden kannattaa antaa itse oivaltaa teema tehtävän edetessä.

Vinkki! Oppilaskunnan hallitus kannattaa ottaa mukaan ideoimaan, miten seeprojensuojeluohjelma voisi omassa koulussanne toteutua.

Pienryhmätyöskentely: Seeprojen ja niiden elinympäristön pohtiminen

Kun kaikki ovat oivaltaneet, mistä seeprojensuojelussa on kyse, laita oppilaat pienryhmissä pohtimaan lähiympäristössä sijaitsevia seeproja sekä yleisemminkin sitä, minkälaisia erilaisia seeproja on olemassa. Pienryhmät voivat koostaa omat kuvauksensa erilaisista seeproista ja niiden elinympäristöistä power point -esitykseen tai suurelle kartongille. Apuna voi käyttää seuraavia kysymyksiä:

• Miettikää, missä on koulua lähimpänä sijaitseva seepra? Entä omaa kotia lähimpänä sijaitseva seepra?
• Onko lähistöllä jokin seepra, joka on uhanalainen? Tai paikka, jossa seepraa tarvittaisiin?
• Minkälaisia erilaisia seeproja on olemassa? Voisiko niitä luokitella jotenkin? Onko erilaisilla seeproilla erilaisia hoito-ohjeita tai erilainen elinympäristö? Tuleeko erilaisia seeproja lähestyä eri tavalla? Luokittele seeprat. Dokumentoi seeprat. Pohdi mitkä ovat seeprojen erityisruokavaliot ja miten niitä tulee kohdella.
• Pohtikaa seeprojen huolto-ohjeita. Mitä pitää tehdä, jos huomaa, että jokin seepra voi huonosti? Miltä huonosti voiva seepra näyttä?  Mikä on paikallinen ”seepransuojeluyhdistys”, johon voi ottaa yhteyttä?
• Onko seepralla luonnollisia vihollisia? Millaisia petoja seepran elämään kuuluu?
• Mistä seepra pitää? Entä mistä seepra voi pahoittaa mielensä?
• Markkinoidaanko seeproja riittävästi ja oikein?

Jatkotyöskentely

• Lähtekää yhdessä koulun lähiympäristöön tarkkailemaan seeproja omassa luonnollisessa ympäristössään tai anna oppilaille kotitehtäväksi dokumentoida omasta lähiympäristöstä löytyviä erilaisia seeproja esim. kuvaamalla niitä kännykällä.
• Kootkaa dokumentoimistanne seeproista ”Seeprat esiin” -eläinnäyttely. Kuvien viereen oppilaat voivat kirjoittaa lyhyen kuvauksen siitä, miksi ovat valinneet juuri kyseisen seepran näyttelyyn. Kuvauksissa voi hyödyntää seuraavia apukysymyksiä:
  • Miksi kyseinen seepra herätti mielenkiintonne?
  • Voiko tämä seepra hyvin vai kaipaako se erityistä huolenpitoa?
  • Kuinka usein ja millä käytte tapaamassa seepraa?
  • Miten toimitte lähestyessänne seepraa? Entä kohdatessanne sen?
  • Miten seepraa voisi hemmotella?

Lopputehtävä ja -keskustelu

Lopuksi käydään yhteisesti keskustelua siitä, mitä seeprojen havainnointi opetti kävelyn ja pyöräilyn turvallisuudesta. Miettikää yhdessä, miten suojatien läheisyydessä tulee toimia ja mitä tietä ylitettäessä tulee huomioida.

Käykää yhdessä läpi ainakin seuraavat asiat:

• Suojatie on ensisijainen paikka tien ylitystä varten.
• Suojatien puuttuessa tulee valita sellainen ylityskohta, josta näkee hyvin tien molempiin suuntiin ja jossa autoilijat näkevät lapsen.
• Neuvo lasta ennen tien ylitystä aina pysähtymään, katsomaan molempiin suuntiin ja kuuntelemaan.
• Jos autoilija pysähtyy antamaan lapselle tietä, opasta lasta tarkistamaan ennen tien ylitystä, että auton kuljettaja on todella huomannut lapsen ja ottanut katsekontaktin.

Taustatietoa lasten liikenneturvallisuustilanteesta löytyy Liikenneturvan tilastokoosteesta.