Talvi yllättää autoilijat edelleen

Tutkimuspäällikkö Juha Valtonen, Liikenneturva
Talvirenkaiden käyttöä koskevien määräysten odotetaan muuttuvan viimeistään tieliikennelain kokonaisuudistuksen yhteydessä. Mutta miten talvikelit vaikuttavat tilastoitujen liikenneonnettomuuksien määrään?

Liikenne- ja viestintäministeriö on valmistelemassa tieliikennelain kokonaisuudistusta. Hallituksen esityksen luonnosta odotetaan lausunnolle lähiaikoina.

Julkisuuteen on jo tihkunut arvailuja siitä, että talvirenkaiden käyttöä koskevia määräyksiä tullaan muuttamaan. Jo ennen tieliikennelain kokonaisuudistusta ehdotetaan muutettavaksi kuorma- ja linja-autojen talviajan rengasvaatimuksia. Ehdotus tätä koskevaksi valtioneuvoston asetuksen muutokseksi oli lausunnolla jo marraskuussa.

Suomessa talvirenkaiden pakollinen käyttöaika joulu-, tammi- ja helmikuussa henkilö- ja pakettiautoissa säädettiin voimaan jo vuonna 1978. Sen sijaan kuorma- ja linja-autoille ei talviajan rengastukselle ole omia vaatimuksia, vaan ne ovat samat ympäri vuoden.

Henkilö- ja pakettiautojen renkaiden vaihtoa ohjaa syksyisin ja keväisin ehkä talvirengaspakkoa enemmän nastarenkaiden sallittu käyttöaika. Se alkaa syksyllä marraskuun alusta ja päättyy keväällä viikko jälkeen pääsiäisen. Käytännössä nastarenkaiden sallittu käyttöaika voi vaihdella huhtikuun alusta huhtikuun loppuun, joskus jopa toukokuun alkupäiviin saakka.

Liikenteessä lumipyryt ja erityisen talviset keliolosuhteet näkyvät niin sanottuina piikkipäivinä.

Talvi tulee eri aikaan

Suomi on pitkä maa, ja keliolosuhteet – myös talvet – ovat hyvin erilaiset etelässä ja pohjoisessa. Varsinkin rannikkoalueet etelässä, lounaassa ja lännessä ovat talvella leudompia ja vähälumisempia kuin sisämaassa ja etenkin Kainuussa ja Lapissa. Termisen talven keskimääräiselle alkamisajalle on etelän ja pohjoisen välillä reilusti yli kuukauden ero.

Myös talvet ovat keskenään hyvin erilaisia. Esimerkiksi viime talvi alkoi etelässä myöhään ja jäi lopulta lyhyeksi. Muistissa lienee myös neljä perättäistä vanhanajan talvea, jolloin etelässäkin oli runsaasti lunta ja pakkasta.

Liikenteessä lumipyryt ja erityisen talviset keliolosuhteet näkyvät niin sanottuina piikkipäivinä. Tuolloin poliisi saa runsaasti ilmoituksia tieliikenneonnettomuuksista, ja vakuutusyhtiöihin kertyy keskimääräistä enemmän vahinkoilmoituksia. Seuraavan päivän uutisotsikoista voi puolestaan lukea, kuinka ”talvi yllätti autoilijat".

Koska ihmisen muisti on kovin lyhyt, kokosimme Liikenneviraston tietokannasta talvipäivien liikenneonnettomuudet yli viidentoista vuoden ajalta graafisiksi esityksiksi. Niistä on helppo tarkastella talvikelien vaikutusta tilastoitujen liikenneonnettomuuksien määrään.

Erilaiset talvet näkyvät onnettomuustilastoissa

Kuvassa on esitetty Uudenmaan päivittäinen liikenneonnettomuuksien määrä kahdelta talvelta. Kuten jo mainittiin, viime talvi oli kelien puolesta helppo ainakin etelässä. Ensimmäisen kerran talvikelionnettomuuksia (kuvassa punainen väri) tapahtui tosin jo lokakuussa. Varsinainen talvi saapui kuitenkin vasta joulun jälkeen ja kesti käytännössä tammikuun ajan.

Helmikuussa oli puolestaan paljon päiviä, jolloin lämpötila vaihteli nollan molemmin puolin. Se tarkoitti usein myös liukkaita kelejä. Varsinaisia "piikkipäiviä" ei tarkastelussa käytetyn kriteerin mukaan ollut kuin yksi: 9. tammikuuta. Piikkipäivällä tarkoitetaan tässä päivää, jolloin kirjattujen onnettomuuksien lukumäärä on vähintään kaksinkertainen verrattuna ympäröivän kahden viikon keskiarvoon.

Kolme vuotta aikaisemmin talvi oli aika lailla erilainen. Syksyllä 2012 talvi yllätti jo lokakuussa, jolloin ensimmäinen ehjä lumipeite saatiin suureen osaan maata.

Runsas lumentulo teki kelin kuitenkin haastavaksi, mikä näkyi pahimmillaan noin nelinkertaisena liikenneonnettomuuksien määränä koko maassa lukuun ottamatta pohjoisinta Suomea.

Talvi voi yllättää myös muulloin

Kaikkiaan Uudellamaalla oli tuon talven aikana kuusi piikkipäivää. Viimeisin niistä oli maaliskuun neljäntenä. Piikkipäivän osuminen maaliskuulle ei ole mitenkään harvinainen tapahtuma. Talvi voi siis yllättää autoilijat yhtä hyvin keväällä kuin syksyllä. Myös Konginkankaan onnettomuus
(19.3.2004) ja Helsingin ulosmenoteiden musta torstai (18.3.2005) tapahtuivat maaliskuussa.

On selvää, että Suomessa talviaikana keliolosuhteet ovat merkittävä riskitekijä, olivat rengasmääräykset millaiset tahansa. Lainsäätäjille visainen kysymys onkin se, millaisilla rengasmääräyksillä kansalaisia voidaan ohjata renkaiden vaihtoon ja valintaan parhaalla mahdollisella tavalla – ja lisäksi niin, että keleistä johtuvat riskit jäisivät mahdollisimman pieniksi.

Renkaiden lisäksi ajotavan sopeuttaminen ja ennakointi ovat niitä tekijöitä, joilla itse kukin voi vaikuttaa piikkipäivän pylvään korkeuteen.