Liikennekasvatuksen karu kouluarki

Suomalaiset suhtautuvat liikennekasvatukseen myönteisesti. Koululaisten vanhemmat toivovat kouluihin jopa 12 tuntia liikennekasvatusta vuodessa. Luokkahuoneiden arjessa tuntimäärä jää kuitenkin kolmasosaan tästä. Tukea tuloksellisten tuntien kasvattamiseen saa valmiista menetelmistä.

Lapsen valmiudet liikkua liikenteessä itsenäisesti kehittyvät vähitellen. Osaamista edistävät turvallisen liikenneympäristön, läheisten näyttämän esimerkin ja turvavälineiden käytön lisäksi tavoitteellinen ja jatkuva liikennekasvatus. 

Kenen tulisi sitten huolehtia lasten liikennetaitojen kartuttamisesta?

Liikenneturva selvitti kyselytutkimuksessa lapsiperheiden vanhempien mielipiteitä liikennekasvatuksesta. Näkemys vastuunjaosta on selkeä: liikennekasvatus koetaan kodin ja koulun yhteiseksi asiaksi. Sama viesti tulee myös koulumaailmasta.

Vaikka perhe on tärkein vaikuttaja lapsen elämässä, päiväkoti ja koulu tukevat vanhempien työtä. Tuloksellisinta liikennekasvatus on silloin, kun sitä toteutetaan yhteistyössä koko ympäröivän yhteisön kanssa. Eri tahoilta tulevat viestit

tukevat lapsen oppimista ja näyttävät esimerkkiä kuinka liikenteessä tulee toimia. Vaikka liikennekasvatus on yhteinen urakka, kouluvuosilta odotetaan siihen vahvaa panostusta. Kyselytulokset osoittavat, että peräti 86 prosenttia haluaisi lisätä liikennekasvatuksen määrää peruskouluissa. Valtaosa toivoo, että liikennekasvatus olisi osa jokaista peruskoulun luokka-astetta, mutta myös yläkoulujen ja toisen asteen liikennekasvatukseen tulisi kiinnittää huomiota.

Koululaisten vanhempien mielestä sopiva tuntimäärä liikennekasvatusta olisi noin 12 tuntia kouluvuotta kohden. Tämä on kuitenkin selkeästi enemmän kuin todellisuudessa. Liikenneturvan keväällä 2015 tekemissä kyselyissä yli kuusi kymmenestä opettajasta oli käyttänyt liikennekasvatukseen enintään neljä oppituntia kouluvuoden aikana. Ainoastaan joka kymmenes opettaja kertoo käyttäneensä liikennekasvatukseen enemmän kuin yhdeksän oppituntia. 

Opetusta liikennesäännöistä ja turvavälineistä

Kouluissa toteutettava liikennekasvatus on usein vuodenaikoihin liittyvää liikennekasvatusta tai oppikirjoissa olevien aiheiden käsittelyä. Liikennesäännöt, turvalaitteiden käyttö sekä jalankulun ja pyöräilyn teemat ovat opettajien mielestä liikennekasvatuksen tärkeimmät kohteet. 

Turvallisuusmyönteistä ajattelua liikennekasvatuksessa tärkeänä pitää joka toinen opettajista ja mopoilua ja päihteiden käyttöä noin kolmasosa. Prioriteetit osuvat hyvin yksiin vanhempien huolenaiheiden kanssa. 

Teinin vanhemman suusta kuulee usein huokauksen siitä, miten kypärän saisi pysymään murrosikäisensä päässä tai heijastimen repussa. 

Tutkimusten mukaan lapsi oppii liikennetaitoja parhaiten kokemalla ja tekemällä itse. Toiminnallisuus onkin keskeinen osa Liikenneturvan eri oppitunneille ja luokka-asteille tarjoamia liikennekasvatuksen malleja ja menetelmiä. 

Esimerkiksi alakoululaisten liikennekasvatukseen suunnatusta Jalankulkijan kortti -paketista voi jokainen opettaja kerätä mieluisan ja omalle luokalleen sopivan kokonaisuuden. Toimintavinkkien avulla lapsen peppu nostetaan pois pulpetista ja liikennetaitoja kartutetaan muun muassa leikin ja retkien avulla.

Tavoitteellisen ja suunnitelmallisen opetuksen tueksi Liikenneturva on kehittänyt eri kouluasteille sopivan liikennekasvatuksen vuosikellon. Apuväline auttaa integroimaan liikennekasvatuksen eri oppiaineisiin ja neljän tuntia karttuu kouluvuoden aikana kuin itsestään. 

Perusopetuksen opetussuunnitelmaa uudistettaessa Liikenneturva on esittänyt, että liikennekasvatusta tulisi olla kouluissa jokaisella vuosiluokalla vähintään neljä tuntia.

Kyselyn aineisto kerättiin marras-joulukuussa 2013. Kaikkiaan haastateltiin 1677 henkilöä, joista autoilijoita oli 1353 eli 81 prosenttia. Lapsiperheiden vanhemmille suunnatun kyselyn vastaajina oli 701 henkilöä, jotka kaikki ovat 7-16-vuotiaiden koululaisten vanhempia. Aineisto kerättiin helmikuussa 2014. Molempien kyselyjen toteuttajana oli TNS Gallupin Internetpaneeli. Opettajien mielipiteitä kysyttiin Liikenneturvan ja EHYT ry:n opettajien jatkokoulutukseen osallistuneilta keväällä 2015.

Teinin oppivuodet

Ei ole mikään uusi asia, että kaveripiiri vaikuttaa merkittävästi lapsen ja nuoren käyttäytymiseen liikenteessä. Turun yliopiston emeritusprofessori Esko Keskinen havainnoi Liikenneturvalle toteuttamassaan kirjallisuuskatsauksessa, että valinnan äärellä oleva nuori painottaa päätöksenteossaan enemmän toverien hyväksynnän saamista kuin riskikäyttäytymisen aiheuttamia vaaroja liikenteessä.

Liikenteessä otettujen riskien sosiaaliset tulokset arvioidaan siis niin tärkeiksi, että niitä kannattaa ottaa. Liikenteen riskinotossa nuori harjoittelee päätöksentekoa, jossa hän ottaa mukaan myös seurausten arvioinnin. Keskisen selvityksessä korostuu nuoren vanhempien ja lähipiirin esimerkin vaikutus nimenomaan käyttäytymistä muokkaavana tekijänä. Liikennetiedot ja -taidot karttuvat eri tavoin, mutta esimerkin voima on merkittävä, kun halutaan vaikuttaa nimenomaan käyttäytymiseen liikenteessä.

Kodin, koulun ja ystäväpiirin lisäksi nuori oppii käyttäytymismalleja myös harrastuksista ja kerhoista. Valmentajilla ja ohjaajilla on siis mahdollisuus näyttää omalla käytöksellään esimerkkiä myös liikenteessä.