Rattijuoppo on pelastusammattilaisen painajainen

Timo Sormunen
Paula Tavasti
Voimattomuus, suru ja kiukku ovat tunteita, jotka puskevat liikenneonnettomuuksissa myös pelastusalan ammattilaisen mieleen. Kaikkein raskainta on, jos uhrit ovat nuoria ja syylliseksi paljastuu rattijuoppo, tunnustaa ensihoidon esimies Jussi Hannula.

Jokilaakson pelastuslaitoksen ensihoidon esimies Jussi Hannula on ehtinyt työurallaan kokea vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Ensihoidon ammattilainen on 17 vuoden aikana työskennellyt paitsi ensihoitajana myös auttavana kätenä sairaalan leikkaus- ja teho-osastolla, psykiatrian osastolla, ensiavussa sekä Kosovossa rauhanturvaajien lääkitsijänä.

Työvuosiin ja -päiviin mahtuu monenlaista hälytyslähtöä ja onnettomuutta. Raskainta matkanteko onnettomuuspaikalle on silloin, kun tietää uhrien olevan lapsia tai nuoria.

”Vuodet ovat toki karaisseet mieltä. Nuoren kohdalla tulee kuitenkin aina miettineeksi, että samaan aikaan vanhemmat odottavat häntä turvallisesti kotiin. He eivät osaa kuvitellakaan lapsensa elämän olevan vaakalaudalla joko oman tai jonkin toisen ajattelemattomuuden vuoksi”, Hannula huokaa. 

Tämä on myös yksi syy, miksi mies työskentelee kotikuntansa ulkopuolella Ylivieskassa. 

”Kaikkein hirveintä olisi tulla onnettomuuspaikalle, jossa uhreina olisi tuttuja tai oman perheen jäseniä”, mies huokaa.

Poliisi ei enää pelota

Hannulan työhistoriaan mahtuu monta turmaa, jonka osapuolina ovat olleet nuoret, autot ja alkoholi. Työ hoidetaan silloinkin tiukalla ammattietiikalla, vaikka samaan aikaan takaraivossa takoo ajatus, kuinka rattijuopon aiheuttama vahinko olisi voitu välttää.

”Tunne on sekoitus surua ja kiukkua siitä, että nuoren ihmisen elämä särkyy tai päättyy aivan turhaan. Samaan törmätään usein myös jälkipalavereissa, kun onnettomuutta ja sen taustoja käydään läpi pelastushenkilöstön ja omaisten kanssa. Aika moni läheisistä jää miettimään, mitä olisi voinut tuona päivänä tehdä toisin”, Hannula selvittää. 

Myös tapahtumaketjut kulkevat vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen samoja latuja, joita myös tuore #rohkee-kampanjavideo kuvaa ensihoitajan mukaan onnistuneesti. 

Jossain vaiheessa iloista iltaa joku saa idean lähteä ajamaan. Seuraukset voivat olla kohtalokkaat, elleivät kaverit puutu asiaan. Nuorilla miehillä kuviota hämmentävät vielä vauhti ja näyttämisen halu.

”On pelottavaa, että rattijuopon suurin huoli liittyy kiinnijäämisen riskiin – ei suinkaan siihen, että itselle tai muille sattuu jotain. Välttämättä edes tyttöystävä ei saa kännistä kuskia luopumaan ajoaikeistaan.”

Maaseudulla ongelma on kaupunkiseutuja konkreettisempi, sillä etäisyydet ovat pitkiä, tiet syrjäisiä ja poliisit harvinainen näky. Lisäksi ajopelit ovat järeitä, sillä tien päälle saatetaan lähteä esimerkiksi traktorilla.

Rattijuopon suurin huoli liittyy kiinnijäämiseen – ei suinkaan siihen, että itselle tai muille sattuu jotain.

Apua myös auttajille

Hannula on ollut mukana Punainen liitu -tilaisuuksissa, jossa poliisi, pelastustoimen edustajat sekä onnettomuuksien uhrit kertovat yläkoululaisille kokemuksistaan kaunistelematta, videoiden ja valokuvien kera.

Tilaisuuksien varsin shokeeraavaa viestiä myös kuunnellaan. Hämärissä auditorioissa ei kuulu kännyköiden räpläystä ja purkukeskustelut ovat vilkkaita.

”Nuorten on vaikea samaistua perinteisiin onnettomuusuutisiin ja tilastolukuihin. Tilanne on ihan toinen, kun kokemuksista kerrotaan kasvokkain.”

Samaan hengenvetoon Hannula muistuttaa, että lapsille ja nuorille sattuneet liikenneturmat ovat aina kova paikka myös pelastusalan ammattilaisille. Läpikäydyt tilanteet puretaan työkavereiden kanssa tuoreeltaan ja asiat otetaan puheeksi aina, kun siihen on tarvetta.

Pienemmillä paikkakunnilla pelastustoimi on usein paikallisen VPK:n harteilla. Ensi kertaa tilanteeseen joutuvalle kokemus voi olla todella järkyttävä.

”Henkisesti raskain taakka on silti poliisilla, joka joutuu viemään suruviestin aamuyöllä lapsen tai nuoren vanhemmille.”

Henkisesti raskain taakka on silti poliisilla, joka joutuu viemään suruviestin aamuyöllä lapsen tai nuoren vanhemmille.

Humalaisen päähänpisto pilaa monta elämää

Jussi Hannula ja hänen kontiolahtelainen kollegansa, sairaanhoitaja Antti Erholtz ovat rattijuopumusturmien kohdalla jääneet usein miettimään, kuinka monen ihmisen elämän känninen kuski voi toilailullaan pilata. 

Hannula muistelee tapausta, jossa henkilöauto oli törmännyt suoraan täysperävaunuyhdistelmän keulaan. Humalainen apukuljettaja oli tarrannut yllättäen rattiin ja ohjannut ajokin rekan eteen. 

Henkilöautoa kuljettanut nuori nainen loukkaantui vakavasti ja joutuu elämään onnettomuudesta saamiensa fyysisten vammojen ja rajoitteiden kanssa.

Takapenkin matkustaja ja turman aiheuttanut etupenkkiläinen selvisivät naarmuilla ja murtumilla. Rekkakuski kävi tarkastuksella terveyskeskuksessa.

”Tapaus nostattaa edelleen suuttumusta ja ihmetystä. Kuinka kukaan voi vaarantaa toisten elämän, vaikka oma terveys ei merkitsisikään mitään? Humalaisen päähänpisto on voinut tuhota myös rekkakuskin työuran, toimeentulon ja mielenterveyden. Helppoa ei ole turman aiheuttajan läheisilläkään, jotka mielessään kantavat osan syyllisyyden taakasta – etenkin jos olisivat voineet estää onnettomuuden”, Hannula huokaa.

Antti Erholtz kertoo puolestaan tapauksesta, jossa känninen hurjastelu ilman turvavöitä päättyi yhden kyytiläisen kuolemaan. Paikalle tultaessa kolarin kaksi muuta osallista olivat sulautuneet ohikulkijoiden sekaan ja kertoneet kuskin lähteneen pakosalle.

”Kyseessä oli klassinen esimerkki siitä, millaisiin seuraamuksiin pieneltä tuntuvat valinnat voivat johtaa. Mieleen jäi myös kuskin vastuun pakoilu ja oman edun tavoittelu”, Erholtz kertoilee.

Muutamaa kuukautta myöhemmin autettavana olivat poliisin takaa-ajon uhrit. Alaikäinen, kortiton ja humalainen kuljettaja suistui lopulta ajokkeineen tieltä. Kahdesta kyytiläisestä toinen lensi ulos autosta ja menehtyi.

Myöhemmin selvisi, että kyydittävät olivat vaatineet kuljettajaa ajamaan poliisia karkuun.

”Nuori kaveri tajusi heti olevansa syyllinen ihmisen kuolemaan. Hän huusi ja itki koko ambulanssimatkan, että hänen elämänsä on pilalla. Siihen tilanteeseen oli vaikea keksiä enää lohduttavia sanoja.”

Valoa tunnelin päässä?

Asenteet rattijuopumusta kohtaan ovat jyrkentyneet ja tämä alkaa näkyä myös turmatilastoissa. Rattijuopumustapauksissa kuolleiden tai loukkaantuneiden määrä
on viimeisten kymmenen vuoden aikana puolittunut. Vuonna 2014 rattijuopumusonnettomuuksissa menehtyi 41 ja loukkaantui 575 henkilöä.

Keskimäärin rattijuopumus aiheuttaa vuosittain 47 kuolemaa ja yli 600 loukkaantumista. Kaikista tieliikenteessä menehtyneistä niiden osuus on 20 prosenttia ja loukkaantuneista 10 prosenttia. Liikennevirrassa joka 770:s kuljettaja on rattijuoppo. Joka 140:nnellä kuljettajalla on veressä alkoholia alle rattijuopumusrajana
olevat 0,5 promillea. Suurin osa rattijuopoista on miehiä.

Rattijuopon uhri on usein hän itse tai matkustaja. Menehtyneistä kaksi kolmasosaa on kuljettajia ja viidesosa matkustajia. Joka kymmenes on sivullinen. 

Vaikka nuoret suhtautuvat erittäin kielteisesti kännissä ajoon, iso osa rattijuopumustapauksissa loukkaantuneista on edelleen nuoria. Kolmasosa onnettomuuksissa menehtyneistä on 15–24-vuotiaita. Nuorten miesten (18–24-vuotiaiden) kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa lähes joka toinen kuljettaja on ollut juovuksissa. 

Lähes puolet henkilövahinkoihin johtavista rattijuopumusonnettomuuksista ajetaan touko–elokuusssa. Useimmiten syynä on tieltä suistuminen tai törmäys vastaantulijaan. Valtaosa henkilövahinkoja vaatineista rattijuopumusonnettomuuksista sattuu taajaman ulkopuolella.

Lähteet: Liikenneturva, Tilastokeskus, poliisi, THL, VALT