Koulukyydeissä orastaa oravanpyörä

Timo Sormunen
Pekka Kiirala ja Nina Mönkkönen
Monessa kodissa koulukyydit hoidetaan vanhempien työmatkan ohessa. Se kuitenkin lisää autoliikennettä koulujen läheisyydessä, heikentää liikenneturvallisuutta ja torppaa lasten mahdollisuuksia kehittää omia liikennetaitojaan. Aamun liikennehässäkkä on arkea myös Isoniitun koulussa Nurmijärvellä.

Marraskuinen aamu alkaa hiljalleen valjeta Nurmijärvellä. Kello lähestyy kahdeksaa ja liikennevirta kohti keskustan kupeessa sijaitsevaa Isoniitun yhtenäiskoulua vilkastuu jatkuvasti.

Muutama auto pysähtyy hyvissä ajoin tienvarteen ennen koulun liittymää. Joku jättää jälkikasvunsa vielä kauemmas kirkon kulmalle. Valtaosa kuitenkin jatkaa matkaansa
jo valmiiksi ahtaalle koulualueelle ja kunnan koulukyydeille varatulle kääntöpaikalle.

Tahti kiihtyy sitä mukaa, kun kello lähestyy koulun alkamisaikaa. Muutamaa minuuttia ennen kellonsoittoa ruuhka on huipussaan ja koululaiset puikkelehtivat autojen välistä kohti opinahjoa. Aikataulustaan myöhässä olevat autot kaasuttavat pois ja kääntyvät keskustaan päin.

Valtaosa jatkaa matkaansa jo valmiiksi ahtaalle koulualueelle ja kunnan koulukyydeille varatulle kääntöpaikalle.

Pyöräkelien päättyminen ruuhkauttaa

Isoniitun koulu on yksi niistä lukemattomista suomalaiskouluista, jotka painiskelevat yksityisautojen aiheuttaman liikennesuman ja koulualueen liikenneturvallisuuden kanssa vuodesta toiseen. Tietynlaisen neuvottomuuden tilanteeseen tunnustavat myös Nurmijärven kunnan kuljetussuunnittelija Pirjo Heilimo ja Isoniitun koulun rehtori Samuli Salonen.

Isoniitun koulun rehtori Samuli Salonen (vas.) ja Nurmijärven kunnan kuljetussuunnittelija Pirjo Heilimo.

”Julkisen liikenteen aikataulut eivät aina käy yhteen kouluaikojen kanssa. Kun pyöräkelit päättyvät ja pimeät syyskelit alkavat, tehdään entistä useampi koulumatka vanhempien kyydissä”, Salonen kertoo havainnoistaan.

Heilimon mukaan autojonoa on ruuhkaisimpina aamuina niin paljon, etteivät edes viralliset koulukyydit välttämättä pääse niille varatuille paikoille tai läheiselle bussipysäkille.

”Tilanne helpottuisi tuntuvasti, jos kyytiläiset jätettäisiin vaikkapa tuonne mäen päälle tai kirkon ympäristöön. Kävelyä tulisi hieman lisää, mutta tämä koulualue rauhoittuisi huomattavasti. Samaa pulmaa on toki muillakin kouluilla”, Heilimo huomauttaa.

Kun pyöräkelit päättyvät, entistä useampi koulumatka tehdään vanhempien kyydissä. -Samuli Salonen

Liikenne lisää liikennettä

Kaksikko ymmärtää, että pohjimmiltaan vanhempien ajatus on tietysti hyvä – he vain haluavat jälkikasvulleen turvallisen ja vaivattoman koulumatkan.

Kun pyöräkelit päättyvät ja pimeät syyskelit alkavat, tehdään entistä useampi koulumatka vanhempien kyydissä.

Kuntien koulukyytikriteerit ovat kiristyneet jatkuvasti ja alle viiden kilometrin päässä koulusta asuvien on siitä turha edes haaveilla, ellei kyse ole erityiskoulun oppilaasta. Julkinen liikennekään ei välttämättä ulotu lähelle asuinpaikkaa tai istu yksiin koulun lukujärjestyksen kanssa.

Nurmijärvellä on noin 5 800 koululaista, joista koulukyytien piirissä on noin 1 550 oppilasta. Kriteereinä on 1.–3. luokkalaisille yli kolmen kilometrin, sitä vanhemmilla yli viiden kilometrin koulumatka. Oikeus koulukyytiin on myös oppilailla, joiden koulumatka on liian vaikea, rasittava tai vaaralliseksi arvioitu.

”Moni vanhempi kokee, että koulutie on pimeän aikaan ja lisääntyvän liikenteen myötä liian vaarallinen jalan tai pyörällä kulkeville koululaisille. Seurauksena kuitenkin on, että autoja on reiteillä entistä enemmän. Samalla ne muuttuvat kulkijoille entistä vaarallisemmiksi”, Heilimo muistuttaa.

Muutama sata metriä kävelyä vähän kauempana olevalta parkkipaikalta ei pitäisi olla kenellekään ylivoimaista. -Pirjo Heilimo

Kiire painaa kaasujalkaa

Lisääntyvän liikenteen sivujuonteena ovat koulun lähistölle syntyvät liikennetulpat, joissa ei pahimmillaan päästä eteen- eikä taaksepäin. Se taas kiristää jo valmiiksi stressaantuneiden kuskien pinnaa: kello käy ja töihinkin pitäisi ehtiä ajoissa.

”Moni voi tulla vielä tähän koulualueelle ihan maltillisesti, mutta pois lähdetään nasta laudassa”, Salonen huomauttaa.

Lapset ovat aamupäivällä huomattavasti virkeämpiä, jos he ovat ulkoilleet ennen koulupäivän alkua.

Huomiolle löytyy myös faktaa, sillä koululle vievällä kadulla on mitattu keskustan suuntaan jopa 70 kilometrin tuntinopeuksia. Rajoitus on 30 km/h.

”Muutama tönäisy tässä on nähty, muttei onneksi mitään pahempaa”, Salonen lisää.

Asiaa pidetään esillä muun muassa vanhempainilloissa ja siitä laitetaan säännöllisesti muistutusviestejä. Tilanne kuitenkin palaa muutaman viikon päästä ja viimeistään synkemmillä sadekeleillä taas ennalleen.

”Kyse on liikenneturvallisuudesta, mutta myös paremmasta startista koulupäivään. Lapset ja nuoret ovat aamun ensimmäisillä tunneilla huomattavasti virkeämpiä, jos ovat kävellessään saaneet edes hieman raitista ilmaa”, rehtori muistuttaa.

Heilimo kannustaa myös vanhempia olemaan hieman napakampia.

”Muutama sata metriä kävelyä vähän kauempana olevalta parkkipaikalta ei pitäisi olla kenellekään ylivoimaista. Aamulla on vain lähdettävä matkaan muutamaa minuuttia aikaisemmin”, hän opastaa.

Kävelevä koulubussi tuo turvaa pienimmille

Yksi ratkaisu autoliikenteen vähentämiseen on kävelevä koulubussi, jossa lapset kävelevät kouluun yhden tai useamman aikuisen kanssa etukäteen sovituin reitein, aikatauluin ja pysäkein. Se voi toimia kahden perheen vuorotteluna, mutta luoda yhteisöllisyyttä myös muuhun naapurustoon.

Sen lisäksi, että aikuinen kulkee lasten turvana ja opastajana, saadaan liikuntaa ja tilaisuus tutustua koulukavereihin ja toisiin vanhempiin.

Kävelevässä koulubussissa myös vanhemmat oppivat tarkastelemaan koulumatkaa lasten vinkkelistä ja näkevät, mitä lapset osaavat ja missä he tarvitsevat tukea. Bussin kuljettajana oleva vanhempi opastaa myös omalla esimerkillään ja kertoo matkalaisille, kuinka eri liikennetilanteissa toimitaan.

Näin lähdet liikkeelle

  • Kerää joukko kiinnostuneita vanhempia.
  • Sovi ja koekävele reitti.
  • Tee aikataulu, bussin ei tarvitse kulkea joka päivä.
  • Listaa yhteisen kävelyn pelisäännöt, jotka ovat liikennesääntöjen mukaiset ja mahdollisimman turvalliset.
  • Huomioi, että koulubussin koko ei saa kasvaa liian suureksi, ekaluokkalaisilla sopiva koko on neljä lasta yhtä aikuista kohti.

Joka viides kulkee koulukyydillä

Koulukuljetuksiin osallistuu viidennes esi- ja perusopetuksessa olevista oppilaista. Kaikkiaan niiden piirissä on päivittäin noin 125 000 peruskoululaista (2015). Eniten kuljetettavia on Itä- Suomen läänissä ja vähiten Etelä-Suomen läänissä.

Perusopetuslain 32 §:n mukaan kunnalla on velvollisuus järjestää oppivelvollisuusikäisille oppilaille maksuton koulukuljetus. Järjestämisvelvollisuus koskee esi-, perustai lisäopetusta saavia oppilaita, joiden koulumatka on yli viisi kilometriä. Maksuttoman kuljetuksen vaihtoehtona on kuljettamista tai saattamista varten myönnettävä avustus.

Kunnat voivat myöntää kuljetuksia myös oman harkintansa mukaan. Kuntakohtaisista maksuttoman koulukuljetuksen perusteista on sovittu kunnan kuljetussäännössä tai kuljetusstrategiassa. Niissä on määritelty muun muassa vaaralliseksi luokitellut tieosuudet. Myöntämisperusteisiin vaikuttavat myös kunnan kouluverkko, liikenneyhteydet ja kunnan koko.

Lähde: Kuntaliitto

Liikennetaitoja ei opita takapenkiltä

Lisääntyvä liikenne koulureiteillä ja koulujen läheisyydessä on tuttu pulma myös Liikenneturvan koulutuspäällikkö Satu Tuomikoskelle, joka on käynyt puhumassa asiasta useissa vanhempainilloissa.

Pirjo Heilimon ja Samuli Salosen tavoin hän on havainnut, että vanhempien koulukyydit ovat eräänlainen oravanpyörä, jota on vaikea pysäyttää pelkillä kielloilla ja sanktioilla. Lisäksi tarvitaan vanhempien omaa esimerkkiä. Jos pienetkin matkat on totuttu kulkemaan autolla, on apostolin kyytiä vaikea perustella jälkikasvulle.

”Pieni ulkoilu ennen koulun alkua tekee tunnetusti hyvää, mutta itsenäisesti kuljetut koulumatkat ovat myös oivallinen paikka opetella liikennettä, liikkumista ja liikennekulttuuria. Niitä ei opita auton takapenkillä”, Tuomikoski muistuttaa.

Jos lasta halutaan välttämättä viedä kouluun, kannattaa siihen varata riittävästi aikaa.

”Jo kymmenen minuutin pelivara tekee aamuista huomattavasti kiireettömämpiä ja turvallisempia paitsi itselle myös muille tiellä liikkujille. Myös työmatkaan jää silloin paremmin aikaa”, hän lisää.