Akku antaa lisävirtaa myös pyöräilijöille

Timo Sormunen
Meeri Utti
Sähköpyörille suunniteltu 400 euron hankintatuki jäi vielä toteutumatta, mutta se on silti polkaissut niiden myyntiin aivan uuden vaihteen. Kävimme makustelemassa akkuavusteisia ja muitakin ajopelejä Vantaan Tammistossa.

Citybike, cyclocross, maastopyörä, fitnesspyörä, hybridi, maantiepyörä…

Rakkaalla lapsella on tunnetusti monta nimeä ja mikäli edellisestä pyöräostoksesta on ehtinyt vierähtää jo parikymmentä vuotta, voi maallikko olla alati laajentuvan valikoiman edessä jo ymmällään. Viime vuosina fillaririvistöjä ovat tulleet täydentämään sähköavusteiset
polkupyörät, joita irvileuat kutsuvat myös pappapyöriksi ja mummumankeleiksi.

Kyseinen nimitys saattoi olla osuva ensimmäisen sukupolven ajokeille, joissa akku ja pieni sähkömoottori vauhdittivat lähinnä perinteisiä kaupunkipyöriä. Tänä päivänä ne tuovat lisäpotkua myös moniin muihin pyörämalleihin, joista paksurenkaiset ”läskipyörät” ovat nousseet yhdeksi suosituimmista.

Sähköavusteisten pyörien myyntimäärät ovat edelleen marginaalisia ja polkupyöräkaupan kokonaisvolyymiin (noin 300 000 kpl/vuosi) nähden vain muutamia prosentteja. Myynti kuitenkin kasvaa yleisen pyöräilytrendin mukana varsin ripeästi.

Myymäläpäällikkö Vesa Lehikoinen (vas) kannusti Timo Vennosta rohkeasti koeajolle sähkövusteisen pyörän kanssa.

Koeajot muuttavat mielipiteitä

Mikä on kiinnostuksen taustalla ja olisiko sähköpyörä käyttökelpoinen kulkine esimerkiksi työmatkoille?

Päätimme ottaa pyörää sarvista ja marssimme valtakunnallisen Baiks-ketjun liikkeeseen Vantaan Tammistoon. Ideana oli etsiä ajopeli noin kymmenen kilometrin työmatkansa keväästä syksyyn polkevalle ja myös vapaaaikana pyöräilevälle ”tietotyöläiselle”, jonka työpäivä kuluu valtaosin näyttöpäätteen ääressä.

Copywriterinä työskentelevän helsinkiläisen Timo Vennosen ennakkoasenne sähköavusteisiin pyöriin oli varsin skeptinen. Se ei kuitenkaan myymäläpäällikkö Vesa Lehikoista hätkäyttänyt.

”Monella asiakkaalla on näistä edelleen varsin jyrkkiä ennakkokäsityksiä. Mielipiteet kuitenkin muuttuvat aika nopeasti koeajon jälkeen, joten eiköhän laiteta kypärä päähän ja lähdetä kokeilemaan”, hän ehdottaa.

Alle valikoituu keskivertoa kalliimpi malli, jossa polkemista keventävä sähkömoottori on keskiön yhteydessä ja akku rungon etuputkessa. Edullisemmissa malleissa tekniikka on yhdistetty etu- tai takanapaan.

”Keskiössä sähkömoottori seuraa kampeen kohdistuvaa vääntöä, joten meno on tasaisempaa ja sähkömoottori lähtee mukaan varsin huomaamattomasti. Lisäksi keskimoottorillisissa pyörissä on yleensä kolme eri sensoria, edullisemmissa napamalleissa usein vain yksi”, Lehikoinen selvittää.

Hän antaa pikaohjeistuksen hallintalaitteisiin ja muistuttaa, että akkuavustus toimii vain 25 kilometrin nopeuteen saakka. Sen jälkeen ollaan täysin omien pohkeiden varassa.

”Sähkömoottorin saa katkaisijasta myös kokonaan pois päältä, jolloin tämä on kuin mikä tahansa tavallinen polkupyörä”, Lehikoinen selvittää.

Osa viehättyy uudesta teknologiasta, mutta monille sähköpyörä tuo pyöräilyyn aivan uuden innostuksen ja vaihteen.

Vauhti ja keveys yllättävät

Sen verran sähköpyörän vipstaakeissa on opeteltavaa, ettei kokenut kauppias suosita ensimmäistä pyöräreissua vilkkaaseen kaupunkikeskustaan. Sama ohje tosin pätee myös perinteiseen polkupyörään.

”Uuteen ajokkiin kannattaa tutustua kaikessa rauhassa rauhallisella sivukadulla tai isolla parkkipaikalla. Sähköpyörässä helppo kiihdytys ja kevyesti parissakympissä pysyvä vauhti saattavat ensimmäisillä kerroilla yllättää. Samalla keskittyminen muuhun liikenteeseen voi hetkeksi herpaantua”, Lehikoinen muistuttaa.

Testikuskimme säätää satulakorkeuden, napsauttaa kiinni kypärän hihnan, käy vielä kertaalleen läpi perustoiminnot ja polkaisee liikkeelle. Huomio kiinnittyy nopsasti kiihtyvään vauhtiin ja kevyesti rullaavaan polkemiseen. Hetken päästä kuskimme kurvaa takaisin pyöräliikkeen eteen.

Kasvoilta kuultaa selkeä hämmästys ja ensikommentit ovat varsin positiivisia.

”Itselleni en tällaista vielä tarvitse, mutta ymmärrän kyllä tämän viehätyksen. Ajaminen on kiistatta hauskaa ja vaivatonta, eikä esimerkiksi työmatkoja tarvitsisi enää polkea paita märkänä”, Vennonen pohtii.

Lehikoinen on samoilla linjoilla. Osa viehättyy uudesta teknologiasta, mutta monille sähköpyörä tuo pyöräilyyn aivan uuden innostuksen ja vaihteen. Ja kun matka taittuu myös vastatuuleen, alkavat ajomatkat pidentyä muutamasta kilometristä moninkertaisiksi.

Monella asiakkaalla on näistä edelleen varsin jyrkkiä ennakkokäsityksiä. Mielipiteet kuitenkin muuttuvat aika nopeasti koeajon jälkeen.

Ajopeli tarpeen ja käytön mukaan

Työmatkapyöräilijämme päättää silti pitäytyä vielä puhtaasti lihasvoimalla toimivissa vaihtoehdoissa. Yksi peruste on myös sähköpyörän hinta, joka vähänkään laadukkammissa malleissa on edelleen moninkertainen perinteiseen versioon verrattuna.

Palaamme taas kertaamaan pyörän todellista käyttötarvetta, viikottaisia ajomääriä sekä henkilökohtaisia mieltymyksiä. Pärjätäänkö pelkillä käsijarruilla vai halutaanko myös perinteinen jalkajarru? Suora vai käyrä tanko? Tuleeko taakse lastenistuin? Olisiko ajokilla mukava poiketa välillä myös kapeammille metsäteille tai poluille? Voisiko sillä tehdä myös vähän pidempiä kuntolenkkejä tai osallistua vaikkapa johonkin massapyöräilytapahtumaan?

Lehikoinen painottaa myös pyöräilijän mitoille sopivaa runkokokoa, jolla on selkeä vaikutus pyörän ajettavuuteen, vakauteen ja tätä kautta turvallisuuteen tien päällä.

”Lisäksi tulevat tietysti lain vaatimat turvavarusteet. Meiltä lähtevissä pyörissä on aina mukana heijastimet ja varsin monissa myös valot. Ja aika usein mukaan lähtee myös koeajolla käytössä ollut kypärä”, pyöräkauppias kertoilee.

Tärkeä turvallisuustekijä on myös huolto, jota laiminlyödään joskus hyvinkin pahasti – ja valitettavasti myös lasten ja koululaisten ajopeleissä.

”Huoltoon tulee välillä pyöriä, joilla ei pitäisi mennä lainkaan tien päälle”, Lehikoinen tietää.

Vaan kuinkas kävi työmatkapyöräilijämme? Monikäyttöinen cyclocross nostatti selkeästi pyöräkuumetta, mutta hankintaa päätettiin lykätä ainakin ensi kevääseen.

”Täältä löytyi nykyiseen pyörään uusi keskiö, joten mennään nyt sillä toistaiseksi” Vennonen naurahtaa.

Johannes Koski näkee huollossa monenkuntoisia ajopelejä.

Sähköavusteinen polkupyörä pähkinänkuoreessaan:

  • Moottori toimii vain poljettaessa ja kytkeytyy pois 25km/h nopeudessa.
  • Tavallista pyörää kevyempi polkea ja voiman lisäys auttaa etenkin ylämäissä.
  • Akku tekee pyörästä 6–8 kg tavallista polkupyörää painavamman. Ilman sähköavustusta se on hieman tavallista pyörää raskaampi polkea.
  • Akun toimintasäde mallista riippuen noin 30–70 km.
  • Useimmissa malleissa akku voidaan irrottaa ja ladata sisätiloissa – toimii samalla varkauden estona.
  • Sähköavusteisten polkupyörien lisäksi on olemassa sähkökäyttöisiä pyöriä, joissa on yli 250 watin sähkömoottori ja joiden nopeus on 25 km/h. Ne vaativat liikennevakuutuksen. Tarjolla on myös mopoksi luokiteltavia pyöriä, joiden nopeus on 45 km/h.

Lähde: Liikennevirasto

Hyvä pyörä on myös turvallinen

Perusmallin polkupyörät myydään usein lain edellyttämin varustein, mutta varsinkin sporttisemmat ajopelit varustellaan ja ”tuunataan” omien mieltymysten mukaan.

Lain mukaan polkupyörässä tulee olla ainakin yksi tehokas jarrulaite, etuja takaheijastin sekä sivuheijastimet. Jos vaihteita on enemmän kuin kaksi tai pyörällä vedetään perävaunua, on pyörästä löydyttävä etu- ja takajarru.

Pimeän ja hämärän aikaan ajettaessa on oltava ajovalo tai pyöräilijään kiinnitetty valaisin, esimerkiksi otsalamppu. Jos pyörässä on takavalo, sen on näytettävä punaista valoa.

Etuheijastimen väri on valkoinen ja takaheijastimen punainen. Sivuheijastimien väri voi olla valkoinen tai ruskeankeltainen. Sivuheijastimiksi kelpaavat myös heijastavat renkaat. Jos pyörässä on poljinheijastimet, niiden pitää olla väriltään ruskeankeltaisia.

Lapsen kuljettamiseen vaaditaan sopiva istuin ja tarkoituksenmukaiset jalkojen suojukset. Säädösten mukaan 15-vuotias henkilö saa kuljettaa yhtä enintään 10-vuotiasta lasta ja 18 vuotta täyttänyt henkilö kahta enintään 6-vuotiasta lasta.

Lähde: Liikenneturva