Ihmistä fiksumpi liikenne

Ari Rytsy
Meeri Utti
Liikenneviraston johtava ITS-asiantuntija Risto Kulmala.
Älyliikenne rynnistää ajoneuvoihin ja tieinfraan. Tulevaisuudessa siintävät verkottuneet automaattiautot, mutta miten tämä kaikki vaikuttaa liikenneturvallisuuteen?

Digitalisaatio ja informaatioteknologian pitkä kehityskaari ovat vieneet maailmaamme huimin harppauksin eteenpäin. Sama tekninen murros näkyy myös liikenteessä ja liikkumisessa.

Ensimmäisiä merkittäviä askeleita älyliikenteen suuntaan otettiin 1990-luvulla. Silloin muun muassa San Diegossa testattiin älyratkaisujen sijoittamista tiehen. Kokeilun hintalapun myötä ymmärrettiin, ettei yhteiskunnalla ole varaa varustaa tieinfraa kaiken kattavalla älyllä. Siksi ajoneuvojen älykkyyttä ryhdyttiin kehittämään yhdessä infraratkaisujen kanssa.

”Kyseinen katsantokanta sopii hyvin Suomeen, missä etäisyydet ovat pitkiä ja liikennemäärät vähäisiä. Näin laajaa tieverkkoa ei kannata rakentaa kokonaan älykkääksi”, sanoo Liikenneviraston johtava ITS-asiantuntija Risto Kulmala.

Esimerkkinä älyliikenteen infraratkaisuista Liikennevirastolla on käytössään noin  700 tieliikenneasemaa ja -kameraa. Lisäksi sillä on satoja liikennemittauspisteitä, joiden avulla pyritään parantamaan päätieverkon liikenteen sujuvuutta ja turvallisuutta.

Teknologia karsii inhimillisiä virheitä

Ajoneuvojen älykkyydestä puhuttaessa esille nousevat tulevaisuuden automatisoidut robottiautot. Todellisuudessa hieman vaatimattomampaa älykkyyttä on ollut autoilijoiden ulottuvilla jo pidemmän aikaa. Tällaisia keksintöjä ovat muun muassa vakionopeudensäätö, ABS-jarrut ja ajonvakautusjärjestelmä.

Viimeksi mainittu on helppo nostaa yhdeksi tähänastisen älyliikenteen merkittävämmäksi saavutukseksi. Sen avulla on vähennetty olennaisesti Suomessakin yleisiä suistumis- ja kohtaamisonnettomuuksia.

”Turvallisuus on tärkein yksittäinen osatekijä älyliikenteen ratkaisujen kehittämiselle. Oma roolinsa on sujuvalla liikenteellä ja ympäristövaikutuksilla, mutta painopiste on tähän mennessä ollut liikenneturvallisuudessa ja sen edistämisessä, Kulmala vahvistaa.

Älyliikenteessä piilee merkittävä turvallisuuspotentiaali, sillä yli  90 prosenttiin liikenneonnettomuuksista liittyy inhimillinen virhe. Vaikka esimerkiksi ajonvakautusjärjestelmä ei pysty kumoamaan fysiikan lakeja, se kuitenkin vähentää kuljettajan tekemän virheen vaikutusta.

Vuosikymmenien päässä siintävät täysautomaattiautot karsivat todennäköisesti ihmisten aiheuttamat onnettomuudet lähes kokonaan. Siihen pääsemiseksi tarvitaan kuitenkin monta välivaihetta, jolloin liikenteessä puikkelehtii sekä perinteisiä että osittain automatisoituja ajoneuvoja.

”Jo nyt tiedämme, että automatisoidut autot ovat huonoja tulkitsemaan ihmisten liikenteessä tekemiä ratkaisuja. Tämä ongelma ei kokonaan poistu robottiautoilla, sillä niiden seassa tulee jatkossakin liikkumaan pyöräilijöitä ja jalankulkijoita”, Kulmala pohtii.

Jo nyt tiedämme, että automatisoidut autot ovat huonoja tulkitsemaan ihmisten liikenteessä tekemiä ratkaisuja.

Eniten hyötyä ennakoivista järjestelmistä

Älyliikenne ei ole pelkkää turvallista ja sujuvaa liikkumista, sillä kuljettaja voi käyttää ajoneuvon älyominaisuuksia myös väärin. Kaistavahtiin saatetaan suhtautua kuin automaattiautoon ja vakionopeudensäädön ollessa toiminnassa jalat siirretään kokonaan pois polkimilta.

Toisia auton älyominaisuudet jopa ärsyttävät, jolloin niitä ei edes hyödynnetä.

”Jos peruutustutkan päälle muodostuu kovilla pakkasilla jäätä, se voi hälyttää koko ajan. Tutkan puhdistamisen sijaan se on helpompi kytkeä pois päältä. Tällaiset väärät hälytykset ovat tyypillisesti suurin syy älyominaisuuksien käyttämättä jättämiseen”, kertoo VTT:n liikennetutkimusryhmän vetäjä Merja Penttinen.

Kakkosena tulevat älyratkaisut, jotka kiinnittävät kuljettajan huomion väärään paikkaan. Näin käy esimerkiksi kuolleen kulman valvontajärjestelmän vilkuttaessa varoitusvaloa muualla kuin ulkopeilissä.

”Parhaimmiksi ratkaisuiksi koetaan sellaiset, jotka varoittavat vaikkapa huonosta liikennesäästä tai tiellä liikkuvista poroista etukäteen. Tällöin kuljettajalla on aikaa mukauttaa oma ajaminen vallitseviin olosuhteisiin”, Penttinen täydentää.

Vaikka tienkäyttäjien yleinen suhtautuminen älyliikenteeseen on positiivista, kokee moni kuljettaja edelleen olevansa teknologiaa viisaampi. Liikenteen automaatiotason noustessa onkin perusteltua kysyä, kuinka muutos kuljettajasta matkustajaksi tulee vaikuttamaan ajamisessa tarvittaviin taitoihin.

”Manuaalinen ajaminen tulee tuskin täysin katoamaan. Tässä vaiheessa on olennaisempaa miettiä, mitä tietoa älyliikenteen avulla pystytään tuottamaan kuljettajien tueksi ja liikenneturvallisuuden parantamiseksi”, Penttinen summaa.

HALI-järjestelmä vauhdittaa pelastustoimia

Hälytysajoneuvojen liikennevaloetuudella nopeutetaan pelastusyksiköiden pääsyä onnettomuuspaikalle. HALI-järjestelmä vähentää myös hälytysajoneuvoille tapahtuvia onnettomuuksia.

Oulussa kehitetyssä HALI-järjestelmässä hälytysajoneuvojen välittämää paikkatietoa hyödynnetään liikennevalojen automaattisessa ohjauksessa. Vihreä aalto mahdollistaa hälytysajoneuvoille turvallisen ja nopean matkanteon.

Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa, Itä-Suomessa ja Pirkanmaalla käytössä oleva järjestelmä on herättänyt kiinnostusta aina ulkomaita myöten. Vuonna 2015 HALI palkittiin Saksan liikenne- ja viestintäministeriön sekä kauppa- ja energiaministeriön erikoispalkinnolla.

Uudistuneessa HALI 2.0 -järjestelmässä tähdätään yhteen kansalliseen ja kaikille kaupungeille avoimeen palvelinympäristöön, joka ohjaa keskitetysti hälytysajoneuvojen liikennevaloetuuksia.

HALI:n keksijä ja Oulun Energian älyliikenneyksikön päällikkö Jukka Talvi näkee suomalaisessa innovaatiossa mahdollisuuksia jopa kansainvälisen standardin luomiseen.

“Järjestelmän suurimmat hyödyt saavutetaan siitä, että onnettomuuspaikalle päästään nopeammin. Hälytysajoneuvoihin ei tarvita suuria asennuksia ja esimerkiksi Oulussa HALI maksoi itsensä jo vuodessa takaisin”, hän korostaa.

Aurora avaa uusia uria

Lappi ja sen ääriolosuhteet ovat pitkään toimineet ajoneuvojen suorituskyvyn ja renkaiden äärimmäisinä testaajina. Aurora-hankkeen myötä yritysten ja julkisten toimijoiden muodostama ekosysteemi tuo tunturien kupeeseen myös älyliikenteeseen liittyviä kokeiluja.

Suljettujen testialueiden käytön lisäksi Suomen lainsäädäntö tarjoaa mahdollisuuden robottiautojen liikkumiseen yleisillä teillä. Valtatie 21:lle rakennetaan väylän parannustöiden yhteydessä yhdeksän kilometrin mittainen osuus, jota voidaan käyttää älyliikenteen testijaksona.

Tähän mennessä Aurora-verkostoon on liittynyt noin 40–50 jäsentä. Joukkoon mahtuu niin monikansallisia yrityksiä kuin kotimaisia start-upeja ja autoteollisuuden alihankkijoita. Yhteistyöhön ja tiedonvaihtoon perustuvan hankkeen teemoihin lukeutuvat muun muassa verkottuneet ja automaattiset ajoneuvot sekä niiden välinen tiedonsiirto. Lisäksi tavoitteena on päästä paremmin perille liikenneinfraan kohdistuvista vaatimuksista. Kuinka robottiauto pärjää esimerkiksi silloin, kun lumi peittää ajoratamerkinnät?

Osana Aurora-hanketta Liikennevirasto ja Trafi lanseerasivat tammikuussa Arctic Challengen, jolla haetaan ratkaisuehdotuksia automaation ja älykkään infrastruktuurin haasteisiin lumisissa ja jäisissä olosuhteissa. Ehdotuksista valitaan enintään kolme tutkimushankkeen tekijää vielä tämän kevään aikana.