Esteettömyys tuo turvaa kaikille

Timo Sormunen
Meeri Utti ja Vesa-Matti Väärä
Tulevan vuosikymmenen lopussa noin neljännes väestöstä on yli 65-vuotiaita. "Parasta turvaa iäkkäille tuovat arkiset asiat: selkeät opasteet, esteettömät kulkureitit ja toimiva joukkoliikenne", sanoo Kuntaliiton liikenneasiantuntija Johanna Vilkuna.

Satavuotiaaksi varttunut Suomi ikääntyy itsekin vauhdikkaasti. Tällä hetkellä noin viidennes väestöstä on vähintään 65-vuotiaita. Kymmenen vuoden päästä heidän osuutensa on jo 25 prosentin tietämissä ja vuonna 2060 liki 30 prosentin lukemissa.

Iäkkäiden osuus kasvaa samaa tahtia myös liikenteessä. Vaikka ratin takana, pyörän satulassa tai rollaattorin kahvoissa ollaan varovaisia, kasvaa onnettomuusriski tasaisesti 70 ikävuoden jälkeen. Samalla pienikin herpaantuminen voi koitua kohtalokkaaksi.

Ikä voi hidastaa liikennetilanteiden havaitsemista sekä vaikuttaa arviointija reagointikykyyn. Samalla varsinkin monimutkaisista liikennetilanteista tulee entistä haastavampia.

Eniten vahinkoja sattuu risteyksissä, joihin tullaan kolmion takaa ja käännytään vasemmalle. Risteykset ovat vaaranpaikkoja myös iäkkäämmille pyöräilijöille. Jalankulkijoilla turmat sattuvat useimmiten liukastumalla tai ylitettäessä suojatietä.

Yksi tärkeä osa ikääntyvien turvallista liikenneympäristöä on toimiva ja esteetön joukkoliikenne. Se korvaa varsinkin kaupungeissa usein oman auton tai muun moottorikäyttöisen ajopelin, jota käytetään arkisessa liikkumisessa.

Suurimmat haasteet haja-asutusalueilla

Turvallisen liikenneympäristön suunnittelu ja toteutus on katuympäristön osalta kuntien vastuulla. Kuntaliiton liikenneasiantuntijan Johanna Vilkunan mukaan ikääntyvien liikkuminen on haaste. Liikenneympäristön osalta siihen vaikutetaan parantamalla yleistä esteettömyyttä kuten turvallisia tienylityksiä.

Etenkin ikääntyvän väestörakenteen maaseutukunnissa talous on niukentuvien verotulojen myötä vuosi vuodelta tiukemmalla. Samalla myös liikenneinfran ja liikenneympäristön kehittämiseen on käytettävissä niukasti euroja.

"Toisaalta esteetön ja turvallinen liikkuminen on ollut kuntien liikennesuunnittelun tärkeimpiä kriteerejä jo pitkään. Sitä paitsi liikenneturvallisuutta voi parantaa merkittävästi jo varsin pienillä toimenpiteillä”, Vilkuna tähdentää.

Esimerkkeinä hän mainitsee vihreän jalankulkuvalon pidennyksen, suojateiden ja niiden reunakiviratkaisujen parantamisen, alennetut ajonopeudet ja sitä tukevan liikenneympäristön, lumen poiston, liukkauden eston ja tehokkaamman katuvalaistuksen.

”Ja kyllä edellä listatut toimenpiteet helpottavat meidän kaikkien liikkumista ja parantavat sitä kautta myös yleistä liikenneturvallisuutta.”

Liikenneturvallisuutta voi parantaa jo varsin pienillä toimenpiteillä, kuten jalankulkuvalojen pidennyksillä, alemmilla ajonopeuksilla ja liukkauden estolla, Johanna Vilkuna muistuttaa.

Uusista liikkumispalveluista uusia mahdollisuuksia

Yksi tärkeä osa ikääntyvien turvallista liikenneympäristöä on toimiva ja esteetön joukkoliikenne. Se korvaa varsinkin kaupungeissa usein oman auton tai muun moottorikäyttöisen ajopelin, jota käytetään arkisessa liikkumisessa.

Vilkuna toteaa, että monet kaupungit ovat kehittäneet joukkoliikennettään määrätietoisesti. Sen ansiosta joukkoliikenteen suosio ja käyttö on ollut kasvussa isojen kaupunkien lisäksi myös monessa keskisuuressa kaupungissa.

Haja-asutusalueilla suunta on sen sijaan päinvastainen. Joukkoliikenteen kehittämiseen riittää vain harvassa ELY-keskuksessa ja maaseutukunnassa riittävästi panoksia. Tämäkin osaltaan pakottaa monet ikäihmiset pysymään ratin takana.

”Joukkoliikenneratkaisut ovat toki aina sidoksissa myös laajempaan maankäytön suunnitteluun. Harvaan asuttujen alueiden kannalta olisikin tärkeää, että tuleva maakuntauudistus hyödynnetään mahdollisuutena tehostaa erilaisten liikkumistarpeiden ja -palveluiden koordinointia ja yhdistelyä maaseudulla”, hän pohtii.

Esimerkkinä Vilkuna mainitsee sote-kuljetusten ja koulukuljetusten avaamisen kaikkien käyttöön aina kun se on mahdollista.

”Uutta teknologiaa ja digitalisaatiota hyödyntävät uudet liikkumispalvelut tulevat tarjoamaan omalle autolle monia vaihtoehtoja. Myös sähköpyörät lisäävät lähivuosina nopeasti suosiotaan. Sillä pääsee liikkeelle, vaikka perinteinen polkupyörä alkaisi jo tuntua raskaalta.”

TYKS:in Ajopoli analysoi haastavat tapaukset

Ajoterveyteen ja -kuntoon liittyvistä arvioinneista valtaosa tehdään lääkärikäynneillä terveyskeskuksissa tai yksityisillä vastaanotoilla. Poliisille lähetettävät lausunnot eivät aina ole lääkäreille helppoja. Varsinkin haja-asutusalueella oma auto on usein ainoa tapa päästä liikkeelle ja palvelujen pariin.

Myös vaikeasti sairaiden ja monia eri lääkkeitä käyttävien potilaiden ajoterveyden kokonaisvaltainen arviointi on haasteellista.

Kyseiset tilanteet ovat tulleet tutuiksi Turun yliopistollisen keskussairaalan yhteydessä toimivassa Ajopolissa. Vuonna 2015 toimintansa aloittaneeseen Liikennelääketieteen osaamiskeskukseen tullaan työterveyshuollon, terveyskeskuksen, työnantajan tai sairaalan lähetteellä. Hankejohtaja Marja Huuskosen mukaan asiakaskunta ulottuu mopoikäisistä eläkeläisiin.

”Merkittävin ryhmä ovat yli 50-vuotiaat ammattiautoilijat, joilla on työvuosia vielä runsaasti jäljellä ja kyse myös omasta toimeentulosta”, Huuskonen kertoo.

Ajokyvyn arvioinnit tehdään Ajopolin raadissa, jossa on liikennelääkärin lisäksi arvioitavana olevan kuljettajan sairauksiin erikoistuneita lääkäreitä. Joukossa on muun muassa neuropsykologi, joka käyttää tietokonepohjaista menetelmää.

”Näin saamme ajokunnosta mahdollisimman kokonaisvaltaisen ja puolueettoman kuvan, jossa huomioidaan sairauksien lisäksi lääkkeiden vaikutukset havainnointi- ja reagointikykyyn. Meiltä pyydetään usein myös arvioita uni- ja rauhoittavista lääkkeistä”, Huuskonen selvittää.

Ajotaito säilyy ajamalla

Varsinkin iäkkäämmillä miehillä ajokortista luopuminen voi ottaa koville. Eläkeikään tultaessa on saatettu vakuuttaa, että auto jää aikanaan ajoissa talliin. Hetken lähestyessä mieli kuitenkin muuttuu.

”Jotkut jopa välttelevät lääkärissä käyntiä ajokortin menettämisen pelossa ja se on nurinkurista. Kun omaa terveyttään hoitaa lääkärin kanssa, pysyy korttikin paremmin voimassa. Ajokortti ei ole terveystodistus, vaan lupa ajaa autoa”, Huuskonen muistuttaa.

Jos ajamista päättää jatkaa, säilyy ajotaito parhaiten ajamalla. Tähän Huuskonen kannustaa etenkin eläkkeellä olevia naisia.

”Kotitaloudessa on hyvä olla useampi ajokortin omistaja. Lisäksi kannattaa hankkia nykyaikainen, turvallinen ja automaattivaihteistolla varustettu auto, jolla voi keskittyä paremmin liikenteeseen ja ajamiseen. Jos tien päälle ei enää uskalla lähteä, on kortistakin syytä luopua”, kokenut lääkäri painottaa.

Turussa on tähän mennessä tehty noin 300 ajokyvyn arviointia. Varsin kohtuullinen määrä kertoo siitä, että Trafin lääkäreille antama perusohjeistus on varsin toimiva. Turun Ajopolin lisäksi vastaava julkisen terveydenhuollon lähetepoliklinikka löytyy Helsingistä HYKS:n yhteydestä.

Marja Huuskonen testaa Marja Sauvonsaaren näkökenttää. Ocusweep-laitteella voi mitata näkökenttää r1- ja r2-kortteja varten.

Ajokykyä on syytä tutkia tarkemmin, kun...
  • läheinen on selvästi huolissaan turvallisuudesta
  • poliisi on pysäyttänyt liikenteessä ajamisen ongelmien vuoksi
  • liikenteessä ja pysäköintitilanteissa on sattunut useita läheltä piti -tilanteita
  • arkiasioiden muistamisessa on selviä vaikeuksia
  • tarkkaavaisuus ja keskittymiskyky vaihtelevat voimakkaasti
  • jäykkyys, hitaus tai pakkoliikkeet haittaavat hallintalaitteiden käsittelyä.

Lähde: Liikenneturva