Naapurille asennekasvatusta

Moni kaipaa lisää asennekasvatusta, jotta meikäläinen liikennekulttuuri ja -turvallisuus paranisivat. Törmään tähän teemaan usein, kun keskustelen liikenneasioista. Yhtenä päivänä ongelmana ovat nuoret, toisena ikäkuskit, pyöräilijät, autoilijat tai mopoautoilijat. Harvoin syytä kuitenkaan löytyy keski-ikäisistä tiellä liikkujista – useimmiten ongelmia tuntuu löytyvän kaikista muista.

Useimmat meistä liikkuvat liikenteessä eri rooleissa. Toisinaan pyörä on kätevä kulkuneuvo ja toisinaan taas auto vie voiton. Siksi voisi olettaa, että erilaisia kulkumuotoja olisi helppo ymmärtää, kun niistä on itselläkin kokemusta. Arki tuntuu kuitenkin olevan jotain ihan muuta.

Muiden liikennekäytös tulkitaan helposti vaaralliseksi, mutta omat virheet ovat vain vahinkoja. Liikenneturvan kyselyssä lähes kaksi kolmasosaa koki, että monelta autoilijalta jäävät pyöräilijät huomioimatta liikenteessä. Kolme neljästä vastaajasta puolestaan totesi monen pyöräilijän ajavan niin, että autoilijan on vaikea ennakoida heidän toimintaa.

Liikenne on yhteispeliä ja jokainen meistä mokaa joskus. Siksi kaikilta vaaditaan joustoa ja muiden huomioimista. Näin kesän korvalla on aika katsoa peiliin ja miettiä, mitä minä voisin tehdä, jotta kesän liikenteestä tulisi entistä turvallisempi.

Kiire lisää tunnetusti riskinottoa. Entäpä jos kokeilisit esimerkiksi kuukauden ajan pientä ennakointia ja lähtisit tietoisesti hieman aikaisemmin töihin?
Kun aikaa on riittävästi, ei yllättäväkään ruuhka kiristä heti hermoa, houkuta ajamaan risteyksiin vanhoilla vihreillä ja optimoimaan ajoreittiä kiilailemalla muita. Kun nostat kaasujalkaa ja annat suojatielle tuleville aikaa rauhalliseen ylitykseen, saat todennäköisesti kiitokseksi kädenheilautuksen ja hymyn. Stressittömän aamun jälkeen olet myös työpaikalla leppoisammalla mielellä.

Haastankin kaikki mukaan kokeilemaan jotain positiivista tekoa liikenteessä. Pienilläkin asioilla voi saada paljon aikaan, joten testataan yhdessä kuukauden ajan, miltä uusi toimintatapa tuntuu.