Virtuaalioppi tien päällä pitää?

Kaisa Alapartanen
Meeri Utti ja Olli Häkämies
Voiko turvallista käyttäytymistä opetella virtuaalimaailmassa? Entäpä millaisia kokemuksia simulaatioiden käytöstä on saatu esimerkiksi lento-opetuksessa? Näihin kysymyksiin vastaavat pelitutkija Annakaisa Kultima Tampereen yliopistolta ja koulutuspäällikkö Sami Helin lentoyhtiö Norralta.

Annakaisa Kultima ja Sami Helin.

Voiko virtuaalitodellisuus opettaa turvallista liikenteessä toimimista?

Annakaisa Kultima: Ennemminkin voisi kysyä, että voiko kirjasta oppia liikenteessä toimimista? Liikenne on systeemi, joukko sopimuksia. Oppijan täytyy ymmärtää, miksi joku sääntö on olemassa. Kyllä tätä oppia voidaan rakentaa virtuaalitodellisuuden kautta.

Sami Helin: On hyvä myös muistaa, että virtuaalitodellisuus on aina vain yksi osa oppimisprosessia. Pitää tuntea menetelmät ja pelisäännöt ennen kuin harjoittelee niitä todellista maailmaa simuloivissa ympäristöissä.

Mitä virtuaalitodellisuus ei voi opettaa?

Annakaisa Kultima: Simuloinnilla opettaminen tapahtuu aina keinotekoisessa tilanteessa. Todellisessa tilanteessa on mukana aitoja riskejä ja niissä meistä kukin toimii vähän eri tavalla.

Sami Helin: Älyllisen vuorovaikutuksen opettamista ja muiden sidosryhmien eli ihmisten toimintaa ei voida vielä simuloida kunnolla. Tekoälyn kehittyessä sekin lienee joku päivä mahdollista.

Mitä hyötyjä virtuaalisovelluksista on?

Annakaisa Kultima: Ne mahdollistavat riskittömät toistot tilanteista, joissa aidoissa tilanteessa riski olisi iso. Ne myöskin tuovat mahdolliseksi harjoitella tilanteita, joihin pääseminen olisi vaikeaa tai kallista. Vaikkapa harjoittelun toisessa maassa ennen sinne matkaamista.

Sami Helin: Esimerkiksi pakkolaskun harjoitteleminen oikealla lentokoneella on mahdotonta. Simulaatiossa pystytään toistamaan tiettyjä tapahtumia ja harjoittelemaan niitä turvallisesti realistisessa ympäristössä.

Miten virtuaalisovelluksia pitää lähestyä oppimisen näkökulmasta?

Annakaisa Kultima: Tällä hetkellä virtuaalisovelluksista puhutaan paljon. Niiden kehittäminen on kuitenkin aikaa vievää ja kaikkea ei kannata tehdä juuri tällä teknologialla. Sovellusten kehittäminen vaatii resursseja ja siinä mielessä perinteisiä ja hyväksi todettuja opetusmenetelmiä ja -aineistoja ei kannata heittää roskakoriin.

Sami Helin: Kouluttajan rooli oppimistilanteen ja -tavoitteen suunnittelijana ja valvojana on merkittävä, tapahtui oppiminen sitten missä ympäristössä tahansa. Oppimisen kannalta tehokasta on simuloida eri tavoitteisiin sopivia skenaarioita, ja osaamisen karttuessa rakentaa niitä vaativammiksi. Esimerkkinä kokonainen simuloitu lento ja siihen liittyvät päätöksenteot ja poikkeustilanteet. Erilaisia skenarioita voidaan hyödyntää myös osaamistason jatkuvaan ylläpitämiseen.

Miten pelaamisen yleistyminen liittyy liikennekäyttäytymiseen?

Annakaisa Kultima: Digitaalisia pelejä on pelattu vuosikymmeniä, se on valtavan laaja ja hyvin arkinen ilmiö. Pelit ovat olleet osana arkea myös ennen digitaalisia sovelluksia. Simulaatio-opetustakin on käytetty jo hyvin pitkään ennen näitä kuluttajalaitteita. VR-lasit saattavat aiheuttaa joillekin pahoinvointia tai tasapainohäiriöitä, eikä silloin kannata hypätä suoraan auton rattiin. Olisin kuitenkin enemmän huolissani univelkaisista ja stressaantuneista kuljettajista. Pelaaminen on joillekin hyvä keino purkaa stressiä ja voi auttaa joitain nukahtamaan helpommin.

Sami Helin: Pelit saattavat toki vaikuttaa aivoihimme tavalla, jota emme vielä tiedä. Paljon puhutaan esimerkiksi lasten lisääntyneen pelaamisen näkymisestä yleisenä rauhattomuutena ja lyhytjänteisyytenä. On mielenkiintoista nähdä, vaikuttaako tämä liikenneonnettomuustilastoihin, kun nykyinen kännykkäsukupolvi aikuistuu ja siirtyy auton rattiin.

Miten erilaiset oppimistarpeet voidaan huomioida virtuaalimaailmassa?

Annakaisa Kultima: Teknologia mahdollistaa oppimisprosessin räätälöimisen ja monipuolistamisen. Liikenneoppimisessa sääntöjen mukainen toiminta pitää tulla niin sanotusti selkäytimestä. Osa liikennesäännöistä vaatii visuaalista hahmotuskykyä. Esimerkiksi risteyksessä täytyy hahmottaa kolmion harmaan takaosan perusteella, että toisella on väistövelvollisuus. Tämän tyylisiä asioita on haastavaa opettaa vain sanallisesti, vaikka kokisi oppimistyylikseen sitten minkä tahansa.

Sami Helin: Aika, jolloin oppiminen tapahtuisi virtuaali- maailmassa ilman ohjausta on vielä kaukana. Simuloitujen tilanteiden ja palautteen läpikäynti kouluttajan kanssa ennen ja jälkeen harjoituksen on olennainen osa oppimista. Virtuaalimaailmassa toimiminen ei poista kouluttajan ja koulutettavan välistä vuorovaikutusta, pikemminkin korostaa sen merkitystä.