Sinun väyläsi vai minun väyläni?

yhteyspäällikkö Leena Piippa, Jyväskylä
Tilannenopeus ja toisten huomioon ottaminen korostuvat jalankulkuväylilläkin. Kuva Johanna Kannasmaa/Liikenneturva.
Yhdistetyllä pyörätiellä ja jalkakäytävällä kulkee monenlaista liikkujaa eri nopeuksilla. Jos ei tunne tai noudata liikenteen pelisääntöjä tai huomioi ja kunnioita muita liikkujia, voi helposti saada aikaan melkoisen sekametelisopan.

Anoppini kävi viikottain kävellen ruokaostoksilla. Käynti vajaan puolen kilometrin päässä lähikaupassa kesti yleensä parisen tuntia – välillä hän huilasi jalkakäytävän pientareella olevalla kivellä ja välillä veti henkeä rollaattoriinsa nojaten. Omin voimin liikkeelle pääsy ja kauppaostosten itsenäinen hoitaminen olivat kuitenkin tärkeä osa elämää.

Jalkakäytävillä edetään omaan tahtiin. Siellä voi bongata kiireisiä töihin porhaltajia, kännykkään keskittyviä haahuilijoita, sauvakävelyllä olevia reipasvauhtisia kuntoilijoita tai anoppini kaltaisia, vähän hitaammin liikkuvia, rollaattoriin tukeutuvia ikäihmisiä.

Jalkakäytävillä saa liikkua myös erilaisilla jalankulkua avustavilla sähköisillä härpäkkeillä. Ja jos jalkakäytävä on yhdistetty pyörätiehen, niin samalle, joskus aika kapeallekin väylälle tulee edellä mainittujen lisäksi myös pyöräilijöitä.

Liikenneviraston liikennevalojen suunnitteluohjeessa keskimääräinen kävelyvauhti on 1,2 ja pyöräilyvauhti 5 metriä sekunnissa. Eli kävelijän keskimääräinen nopeus on reilu neljä kilometriä tunnissa ja pyöräilijän vajaa kaksikymmentä kilometriä tunnissa.

Nopeuserot ovat siis huomattavia.

Melkoinen sekametelisoppa yhteisille väylille saadaankin syntymään, ellei liikenteen pelisääntöjä tunneta tai noudateta ja kanssakulkijoita huomioida.

Säännöt hanskassa, hanska hukassa?

Jalankulkijan paikka yhdistetyllä pyörätiellä ja jalkakäytävällä on lain mukaan joko oikeassa tai vasemmassa reunassa. Tämä on kuitenkin jäänyt monelta suomalaiselta pimentoon. Liikenneturvan kyselyyn* vastanneista noin joka seitsemäs (14 %) tiesi, että kävelijä voi valita puolensa. Vastaajista 60 prosenttia oletti, että yhdistetyllä väylällä kävelijän olisi pysyteltävä kulkusuuntaansa nähden vain oikeassa reunassa.

Sääntö antaa jalankulkijalle mahdollisuuden kävellä aina mahdollisimman kaukana ajoradalla kulkevista autoista, jos yhdistetty väylä tai jalkakäytävä on vain toisella puolen ajorataa. Useimpien esittämä vastaus oikeassa reunassa kulkemisesta on toki puoliksi oikea vastaus. Jos väylällä on paljon myös pyöräliikennettä, on se myös yleensä paras vaihtoehto.

Pyöräilijä on ajoneuvon kuljettaja ja hänen paikkansa myös yhdistetyllä väylällä on oikeassa reunassa, jotta kaksipyöräisten kohtaamisilta vältyttäisiin. Polkija voi ohittaa jalankulkijat turvallisesti väylän keskeltä.

Jalkakäytävällä pyöräilevät aikuiset ärsyttävät, mutta…

Jalkakäytävällä saavat pyöräillä vain alle 12-vuotiaat lapset, mikäli ajaminen ei aiheuta haittaa muille. Tämän säännön suomalaiset tuntevat varsin hyvin, lähes kolme neljästä kyselyyn vastanneesta (73 %).

Vastaajista 15 prosenttia oli sitä mieltä, että kaikki saisivat pyöräillä jalkakäytävällä. Ei olekaan tavatonta nähdä aikuisen polkevan kävelijöiden valtakunnassa. Tämä saa osan suomalaisista sadattelemaan: tasan puolet kyselyyn vastanneista myönsi, että jalkakäytävällä pyöräilevät aikuiset ärsyttävät. Toisaalta toiselta puolikkaalta vastaajista löytyy asialle ilmeisesti ymmärrystä.

Monessa tapauksessa voikin olla kyse siitä, että pyöräilijä ei esimerkiksi paikan epäselvyyden takia yksinkertaisesti tiedä ajavansa jalkakäytävällä tai haluaa välttää turvattomaksi kokemaansa ajorataa.

…selvästi vähemmän kuin turhaan ajoradalla polkevat

Huomattavasti enemmän suomalaisia ärsyttää kuitenkin ajoradalla pyöräilevä, jos tälle olisi tarjolla myös samaan suuntaan vievä pyörätie. Peräti 72 prosenttia kyselyyn vastanneista raportoi ärsyyntyvänsä, jos fillaristi polkee ajoradalla, vaikka vieressä olisi pyörätie.

Pyöräilijän on lain mukaan ajettava pääsääntöisesti pyörätiellä, jos sellainen on käytettävissä. Mikäli pyörätietä ei ole, on ajettava niin lähellä ajoradan oikeaa reunaa kuin se on turvallisesti mahdollista.

Lisäksi kaupungeissa fillaroidaan paljon kävelykaduilla, joilla saa ajaa myös pyörällä. Tällöin nopeus on kuitenkin sovitettava jalankulun mukaisesti, eikä se saa ylittää 20 kilometriä tunnissa. Polkijan on annettava jalankulkijalle esteetön kulku.

Hitaudensietoa jalkakäytäville – nauti yhteisestä matkanteosta

Liikenneturvalta kysytään joskus, löytyykö rauhalliselle jalankululle enää väylää mistään? Miten rollaattorilla kulkeva ikäihminen uskaltaa lähteä kauppaan, jos vierestä hurahtaa vauhtipyöräilijöitä olkapäätä hipoen? Mikä auttaisi muistamaan, että jalkakäytävillä jalankulkija on kuningas? Voisiko joskus oppia nauttimaan myös hitaasta matkanteosta?

Liikenne on aina yhteispeliä, joka parhaimmillaan sujuu kuin tanssi – ennakoiden, toiset huomioiden ja yhteisestä matkanteosta nauttien. Virheitä liikenteessä sattuu jokaiselle, eikä toisten virheistä ärsyyntyminen yleensä paranna kenenkään turvallisuutta.

Sen oman tärkeän läheisen ”näkeminen” toisissa kulkijoissa yleensä lisää huomaavaisuutta ja kärsivällisyyttä. Vinkki toimii myös kassajonoissa.

Millaisiin tilanteisiin olet joutunut yhdistetyillä väylillä? Poljetko mielummin ajoradalla vai sulassa sovussa kävelijöiden kanssa? Kommentoi ja kerro kokemuksesi!

*Kyselyn toteutti Liikenneturvan toimeksiannosta Kantar TNS Oy ja siihen vastasi 1035 suomalaista, joista autoilijoita oli 79 % ja pyöräilijöitä 82 %. Aineisto kerättiin toukokouussa 2017.

Tilaa blogikirjoitukset RSS-syötteenä

Tilaa RSS

Osallistu keskusteluun!
Kommentoida voi nimellä, nimimerkillä tai anonyymisti. Kunnioitetaan kuitenkin muita kirjoittajia sekä heidän mielipiteitään ja vältetään nimittelyä, haukkumista tai muita epäasiallisuuksia. Ollaan siis ihmisiksi niin täällä kuin liikenteessäkin. Ylläpito poistaa asiattomat viestit ilman erillistä ilmoitusta.