Matka turvalliseksi pyöräilijäksi alkaa pienestä pitäen

03.09.2019, suunnittelija Ida Maasalo
@idamaasalo
Tavoitteena on, että Filla&Rillassa opittu siirtyy myös todelliseen liikenneympäristöön.
Miten lasten turvallista pyöräilyä voidaan tukea? Entä mitä liikennekasvatuksessa tulisi huomioida? Turvallisen pyöräilyn edistäminen kannattaa, sillä omin voimin liikkuminen lisää hyvinvointia ja terveyttä, kirjoittaa Ida Maasalo.

Lapsilla on oikeus liikkua liikenteessä turvallisesti. Aluksi aikuisten seurassa, sitten itsenäisesti. Kun itsenäinen liikkuminen omin jaloin sujuu, siirtyy lapsi usein pyörän selässä valloittamaan maailmaa.

Turvallisen pyöräilyn edistäminen kannattaa, sillä omin voimin liikkuminen lisää hyvinvointia ja terveyttä. Tärkeää on myös tukea ekologisesti kestävien kulkutapatottumusten muodostumista. Vaikka turvallisuustavoite asetetaan joskus hyvinvointi- ja ekologisten tavoitteiden kanssa ristiriitaiseksi, on kaikista kestävintä näiden tavoitteiden edistäminen rinnan.

Lasten kehittymättömyys ja kokemattomuus liikenteestä altistavat heidät riskeille. Pyöräillessä vauhti ja tasapainon säilyttäminen vie aikaa havaintojen tekemiseltä entisestään. Miten lasten kasvua turvallisiksi pyöräilijöiksi voidaan tukea? Löytyisikö apua esimerkiksi Liikenneturvan digitaalisesta oppimisympäristö Filla&Rillasta?

Kuinka turvallista lasten pyöräily on tilastojen valossa?

Pyöräilijöiden kuolemaan johtaneet onnettomuudet tilastoidaan luotettavimmin. Onnettomuustietoinstituutin (OTI) tilastojen mukaan alle 15-vuotiaita pyöräilijöitä on kuollut kuusi vuosien 2013­–2017 välillä.

Loukkaantumiseen johtavien pyöräilyonnettomuuksien määrästä ei sen sijaan ole olemassa tarkkaa tietoa. Niitä voidaan arvioida poliisin tietoon tulleiden tai liikennevakuutuksesta korvattujen onnettomuuksien määrien kautta. Tällöin tilastoinnin ulkopuolelle jää paljon onnettomuuksia, jolloin näiden aineistojen käyttäminen turvallisuuden arvioinnissa antaa liian positiivisen kuvan asiasta. Erilaiset kyselyt pyöräilijöiden (ja jalankulkijoiden) onnettomuusmääristä antavat paljon isompia lukuja loukkaantumisista.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kouluterveyskyselyssä 2017 oppilaalta kysyttiin, onko hänelle tapahtunut koulumatkalla tapaturma, jonka vuoksi hän on joutunut hakemaan hoitoa. Tulosten perusteella pelkästään 4. ja 5. luokkalaisille tapahtuu vuosittain yli 15 000 loukkaantumista koulumatkalla

Ero loukkaantumisten määrissä verrattuna liikennevakuutusaineistoon on valtava: OTI:n liikennevakuutuksesta korvattujen vahinkojen tilastossa koulumatkalla loukkaantuneita 6–12-vuotiaita on vuosittain noin 50. Eniten tilastosta puuttuu yksittäisiä kaatumisia ilman toista osapuolta.

Puutteellisten onnettomuus- ja suoritetietojen takia myös eri liikkumismuotojen hyötysuhteiden vertailu on hyvin epävarmaa.

Mikä nostaa erityisesti lasten riskiä liikenteessä?

Osittain ennustamattomassa ja usein nopeita tilanteita sisältävässä liikenneympäristössä tarvitaan toimivaa tiedonkäsittelykykyä. Siitä vastaa otsalohkomme. Tiedetään, että otsalohkot jatkavat kehitystään varhaisaikuisuuteen saakka. Tämä tuo lapsille haasteita. Erityisesti tarkkaavaisuuden ohjaaminen ja ylläpitäminen olennaisissa asioissa voi olla hankalaa. Nuoreen ikään liittyvä impulsiivisuus voi saada toimimaan yllättävästi.

Huomio saattaa kiinnittyä toisten tienkäyttäjien toiminnan seuraamisen sijaan turvallisuuden kannalta epäolennaisiin asioihin. Arkihavainnot kertovat, että lasten tarkkaavaisuus voi liikenteessä vaellella lähes missä vain naapurin koirasta mielikuvituskavereihin ja kännykkään.

Kokemattomilla kulkijoilla ei ole vielä kokemusta siitä, millaisia riskejä liikenneympäristö voi sisältää. Riskiä voivat lisätä puutteet kyvyssä tuottaa riittävä tilannetietoisuus, eli havainnoida, ymmärtää ja ennustaa tilanteita.

Tutkimusten mukaan kokemattomille tienkäyttäjille onkin tyypillistä, että katseet suuntautuvat kapealle näkökentälle suoraan eteenpäin ja huomio kiinnittyy liikenneympäristössä yksittäisiin asioihin. Tällöin liikennetilanteiden ennustaminenkaan ei suju hyvin. Tutkimukset kertovat, että potentiaalisesta vaarasta kertovia vihjeitä ei osata hyödyntää ja näkemäesteet voivat tuottaa ongelmia.

Foot ja kollegat esittävät tutkimuksessaan (2006), että lapsille myös liikennesääntöjen ohjailevan luonteen ymmärtäminen voi olla vaikeaa. Lapset suhtautuvat sääntöihin usein jyrkästi ja luottavat liikaa, että muut seuraavat niitä.

Lasten käsitys vaarasta on erilainen kuin meillä aikuisilla, eikä erilaisiin tilanteisiin liittyvää riskiä nähdä välttämättä olennaiseksi asiaksi. Tämä voi selittää myös sitä, miksi lapsille turvallisten reittien valinnan on esitetty olevan haastavaa.

Useissa tutkimuksissa on tarkasteltu kykyä turvalliseen tienylitykseen. Tehtävä arkipäiväisyydessään on tarkemmin ajateltuna varsin monimutkainen: tien ylittäjän täytyy havainnoida liikennemerkit ja toiset tienkäyttäjät, ymmärtää liikenteen riskitekijät ja arvioida lähestyvien ajoneuvojen suunta, nopeus ja paikka sekä ennakoida toisten aikomuksia. Tutkimusten mukaan turvalliseen tien ylitykseen vaadittavat kyvyt voivat ylittää erityisesti pienempien lasten kapasiteetin. Joskus näin tapahtuu aikuisillekin.

Lapsen siirtyessä pyörän selkään, haasteet kasvavat. Pyörällä kulkiessa vauhtia on enemmän, jolloin aikaa havaintojen tekemiselle on vähemmän.

Pienillä lapsilla motoriset kyvyt ovat vasta kehittymässä. Schaeferin ja kollegoiden tutkimuksessa (2008) tarkasteltiin kognitiivisen ja motorisen tehtävän suorittamista samanaikaisesti. Tulosten mukaan lapset priorisoivat motorista tehtävää kognitiivisen tehtävän yli. Tämä voi tuoda aloittelevalle pyöräilijälle riskiä, sillä samalla, kun pyörä on pidettävä hallinnassa (motorinen tehtävä) on myös pystyttävä havainnoimaan ja ennakoimaan liikennettä (kognitiivinen tehtävä).

Lapset myös usein yliarvioivat omat taitonsa. Jotta turhia riskejä ei oteta, tarvitaan kuitenkin tarkkuutta omien kognitiivisten ja motoristen kykyjen arvioon.

Lisäksi lasten impulsiivinen käytös ja pieni koko voi tehdä heidän toimintansa muille vaikeaksi ennakoida. Erityisesti koulujen läheisyydessä vaaditaan toisilta tienkäyttäjiltä erityistä varovaisuutta aivan syystä.

Miten voidaan tukea lasten turvallista pyöräilyä?

Lasten turvalliseen liikkumiseen voidaan vaikuttaa kehittämällä liikenneympäristöä ja turvallisempia ajoneuvoja, sekä lainsäädännön kautta ja liikennekasvatuksen keinoin. Tässä keskitytään näistä viimeiseen.

Lapsen kasvaessa turvalliseksi tienkäyttäjäksi, taustalla on tietojen, taitojen ja asenteiden kehittyminen. Aivojen kypsymiseen emme juurikaan voi vaikuttaa. Sen sijaan liikennekasvatuksessa voidaan keskittyä esimerkiksi turvallisten toimintamallien opettamiseen ja asenteisiin vaikuttamiseen. Kun jo alusta alkaen opitaan oikeat tavat, huonoista tavoista ei tarvitse opetella työläästi pois myöhemmin.

Olennaista liikennekasvatuksessa on suunnitelmallisuus ja pitkäjänteisyys. Liika sääntöjen opettelu ja korostaminen voi kuormittaa lapsen kehittymätöntä työmuistia entisestään. Syytä on oppia, että muiden liikkujien aikomukset eivät välttämättä aina seuraa jyrkästi liikennesääntöjä. Liiallinen ajotaitojen harjoittelu yksinään voi puolestaan luoda liiallista itsevarmuutta liikenteeseen.

Liikennekasvatus on siis parhaimmillaan kuin pullan leipomista. Jokainen raaka-aine sekoitetaan oikeassa järjestyksessä mukaan ja sopivasti tarvitaan niin suolaa kuin sokeriakin.

Opettajien toteuttaman koulujen liikennekasvatuksen lisäksi lasten vanhemmilla ja muulla lähipiirillä on keskeinen asema lasten liikennekasvattajina. Vanhemmat huolehtivat turvavarusteista ja pyörän kunnosta sekä toimivat esimerkkinä.

Paitsi, että lapsen kanssa yhdessä liikkuminen on kivaa, se on myös tärkeää. Yhdessä liikkuessa lapsen liikennetaidot kehittyvät kuin luonnostaan. Kun lapsen kanssa vielä pohditaan erilaisia vaaratilanteita ja niiden ratkaisemista, sekä kerrataan esimerkiksi liikennesääntöjä, edistyy lapsen matka turvalliseksi tienkäyttäjäksi. Kun yhdessä liikutaan runsaasti, myös vanhemmalle on selvempää mitä lapsi osaa ja mitä tulisi vielä harjoitella.

Vanhempien vastuulla on arvioida oman lapsensa kyky turvalliseen itsenäiseen liikkumiseen ja pyöräilyyn.

Auttavatko pyöräilykasvatusohjelmat?

Richmondin ja kumppaneiden katsauksessa vuodelta 2014 tarkasteltiin lasten pyöräilykasvatusohjelmia. Vaikka kasvatusohjelmia on luotu useita ympäri maailman, tutkijat korostavat, että vain harvojen tehokkuutta on arvioitu tieteellisesti pätevin keinoin.

Lisää tutkimusta pyöräilykasvatusohjelmista siis tarvitaan.

Richmondin ja kumppaneiden katsaus viittaa siihen, että ohjelmat voivat parantaa lasten tietämystä turvallisesta pyöräilystä. Vaikka katsauksessa ei löydetty juuri näyttöä siitä, että lasten liikenneonnettomuudet olisivat vähentyneet, ei tästä pidä kuitenkaan tehdä sitä johtopäätöstä, että liikennekasvatus olisi turhaa. Onnettomuudet ovat harvinaisia tapahtumia ja vaikutuksen mittaaminen hankalaa.

Katsauksessa pidetään haasteena siirtää pyöräilyohjelmissa opittu todelliseen liikenneympäristöön. Osassa ohjelmia lasten kehittymättömyyttä ei mahdollisesti ole huomioitu riittävästi, jolloin esimerkiksi liikennesääntöjen opettaminen voi olla tehotonta. Mahdollisia hyötyjä voi heikentää myös se, että lasten liiallinen itsevarmuus voi jopa lisääntyä harjoittelun myötä.

Uusimmissa pyöräilykasvatusohjelmissa lasten kykyä muodostaa tarkka arvio omasta taitotasosta on pyritty parantamaan. Lisäksi on tunnistettu myös liikenteen vaarojen havainnointitaitojen merkitys, joita onkin pyritty kehittämään lupaavin tuloksin.

Hatfieldin ja kollegoiden tutkimuksissa (2017 & 2019) tarkasteltiin australialaisen ”uuden sukupolven” pyöräilykasvatusohjelman, Safe Cyclen, vaikuttavuutta. Aiemmista kasvatusohjelmista poiketen Safe Cycle pyrkii kehittämään lasten kykyä huomioida liikenneympäristön vaaratekijöitä ja lisätä lasten tietoisuutta omien taitojen tasosta.

Tulosten perusteella lasten tietämys turvallisuuteen liittyvistä asioista Safe Cyclen käytön jälkeen oli lisääntynyt. Lapset myös kokivat, että Safe Cycle oli tehnyt heistä turvallisempia pyöräilijöitä. Vastausten perusteella he eivät pitäneet itseään kuitenkaan muita parempina pyöräilijöitä. Näistä positiivisista tuloksista huolimatta lasten turvallisen käyttäytymisen lisääntymistä todellisessa liikenneympäristössä ei pystytty osoittamaan. Toisaalta, kuten aiemmin todettua, tämän mittaaminen on hankalaa.

Lapsen lähipiiriin vaikutusta ei kannata väheksyä. Huoltajista kouluyhteisöön asti jatkuva pitkäjänteinen kasvatustyö tukee opitun siirtymistä käyttäytymisen muutokseen asti.

Filla&Rillassa tavoitteena on turvallisen pyöräilyn edistäminen

Liikenneturvan Filla&Rilla on ilmainen digitaalinen oppimisympäristö, jonka tavoitteena on tukea lapsen kasvua turvalliseksi pyöräilijäksi. Filla&Rilla täyttää ensi talvella kaksi vuotta ja siitä avattiin uudistettu versio elokuussa 2019.

Rakenteen ja sisältöjen uudistustyön lisäksi tuoreessa versiossa on kiinnitetty erityistä huomioita helppokäyttöisyyteen. Kehitystyö nojaa tutkimuskirjallisuuteen ja aiemmissa pyöräilykasvatusohjelmissa esille tulleet ongelmat on huomioitu. Uudistunutta Filla&Rillaa on testattu ennen sen julkaisua vanhempien ja lapsien kanssa, sekä myös kouluissa oppitunneilla. Testausten mukaan oppimisympäristö on helppo käyttää, ja oppilaat viihtyvät sen parissa.

Filla&Rillassa turvallisen pyöräilyn osa-alueet katetaan suunnitelmallisesti ja tasapainoisesti. Oppimisympäristön tehtävissä opitaan liikennesääntöjä ja turvavarusteiden käyttöä. Lisäksi harjoitetaan oppilaiden kykyä tilannetietoisuuden tuottamiseen ja käsitellään tarkkaavaisuuden merkitystä liikenteessä. Keskiössä on myös riskitekijöiden tunnistaminen ja lapsen oman ymmärryksen lisääminen omien taitojen tasosta.

Rakenteen muodostuminen eri lukuvuosille suunnatuille tasoille, ja niiden sisältämille osioille, ohjaa opettelemaan oikeita asioita oikeassa järjestyksessä. Tavoitteena on, että Filla&Rillaa käytetään pitkäjänteisesti läpi luokka-asteet 3. – 6.  Pelilliset elementit pitävät motivaatiota yllä.

Filla&Rillassa jokaisen oppimisosion päätteeksi oppilaat saavat itselleen ladattavan todistuksen. Se sisältää tehtäviä kotona ja koulussa tehtäväksi. Tavoitteena on, että opittu todella siirtyy todelliseen liikenneympäristöön.

On myös tärkeää, että jokainen meistä aikuisista näyttää hyvää esimerkkiä lapsille joka päivä. Jos lapset näkevät jatkuvasti aikuisten suhtautuvan välinpitämättömästi suojateihin tai kävelevän punaisia päin, ei opittu saa tukea.

Aiemman tutkimuksen perusteella erityisesti asenteisiin voi olla vaikea vaikuttaa harjoitusohjelmien kautta. Sen sijaan tiedetään, että lasten huoltajat toimivat roolimalleina. He vaikuttavat esimerkiksi lasten turvavarusteita kohtaan oleviin asenteisiin. Erityisesti Filla&Rillan turvavarusteita ja pyörän huoltoa koskevat tehtävät onkin hyvä tehdä kotona yhdessä vanhemman kanssa. Filla&Rillan tavoitteena on toimia väylänä kodin ja koulun välillä sekä innostaa turvalliseen aktiiviseen pyöräilyyn.

Jatkossa sitä mitä Filla&Rilla todella opettaa, tullaan tutkimaan yhteistyössä mm. Tampereen yliopiston väitöskirjatutkija Jaakko Vuorion kanssa. Pitkäjänteinen kehitys- ja tutkimustyö oppimisympäristön parissa jatkuu.

Oletko jo tutustunut Filla&Rillaan sivustolla www.fillarilla.fi? Tee yksi osio ja lataa itsellesi todistus!

 

Lähteet:

Ampofo‐Boateng, K., Thomson, J. A., Grieve, R., Pitcainr, T., Lee, D. N., & Demetre, J. D. (1993). A developmental and training study of children's ability to find safe routes to cross the road. British journal of developmental psychology, 11(1), 31-45.

Barton, B. K., & Morrongiello, B. A. (2011). Examining the impact of traffic environment and executive functioning on children's pedestrian behaviors. Developmental psychology, 47(1), 182.

Bianchi, A., & Summala, H. (2004). The “genetics” of driving behavior: parents’ driving style predicts their children’s driving style. Accident Analysis & Prevention, 36(4), 655-659.

Carlin, J. B., Taylor, P., & Nolan, T. (1998). School based bicycle safety education and bicycle injuries in children: a case-control study. Injury Prevention, 4(1), 22-27.

Connelly, M. L., Conaglen, H. M., Parsonson, B. S., & Isler, R. B. (1998). Child pedestrians' crossing gap thresholds1. Accident Analysis & Prevention, 30(4), 443-453.

Crundall, D. (2016). Hazard prediction discriminates between novice and experienced drivers. Accident Analysis & Prevention, 86, 47–58.

Ehrlich, P. F., Helmkamp, J. C., Williams, J. M., Haque, A., & Furbee, P. M. (2004). Matched analysis of parent’s and children’s attitudes and practices towards motor vehicle and bicycle safety: an important information gap. Injury control and safety promotion, 11(1), 23-28.

Endsley, M. R. (1995). Toward a theory of situation awareness in dynamic systems. Human Factors: The Journal of the Human Factors and Ergonomics Society, 37(1), 32–64.

Foot, H. C., Thomson, J. A., Tolmie, A. K., Whelan, K. M., Morrison, S., & Sarvary, P. (2006). Children's understanding of drivers' intentions. British Journal of Developmental Psychology, 24(4), 681-700.

Gitelman, V., Levi, S., Carmel, R., Korchatov, A., & Hakkert, S. (2019). Exploring patterns of child pedestrian behaviors at urban intersections. Accident Analysis & Prevention, 122, 36-47.

Gregersen, N. P. (1996). Young drivers' overestimation of their own skill—an experiment on the relation between training strategy and skill. Accident Analysis & Prevention, 28(2), 243-250.

Hatfield, J., Dozza, M., Patton, D. A., Maharaj, P., Boufous, S., & Eveston, T. (2017). On the use of naturalistic methods to examine safety-relevant behaviours amongst children and evaluate a cycling education program. Accident Analysis & Prevention, 108, 91-99.

Hatfield, J., Boufous, S., & Eveston, T. (2019). An evaluation of the effects of an innovative school-based cycling education program on safety and participation. Accident Analysis & Prevention, 127, 52-60.

Hill, R., Lewis, V., & Dunbar, G. (2000). Young children's concepts of danger. British Journal of Developmental Psychology, 18(1), 103-119.

Hämäläinen, H., Laine, M., Aaltonen, O. K., & Revonsuo, A. (2006). Mieli ja aivot: Kognitiivisen neurotieteen oppikirja.

Keskinen, E. (2014). Lapset ja nuoret liikenteessä – kehitykselliset edellytykset ja liikenneturvallisuus. Liikenneturvan selvityksiä 5/2014.

Lehtonen, E., Airaksinen, J., Kanerva, K., Rissanen, A., Ränninranta, R., & Åberg, V. (2017). Game-based situation awareness training for child and adult cyclists. Royal Society open science, 4(3), 160823.

Lehtonen, E., Sahlberg, H., Rovamo, E., & Summala, H. (2017). Learning game for training child bicyclists’ situation awareness. Accident Analysis & Prevention, 105, 72-83.

Liikennevakuutuksesta korvatut koulumatkavahingot v. 2008-2017. Liikennevakuutuskeskus, Onnettomuustietoinstituutti.

Richmond, S. A., Zhang, Y. J., Stover, A., Howard, A., & Macarthur, C. (2014). Prevention of bicycle-related injuries in children and youth: a systematic review of bicycle skills training interventions. Injury prevention, 20(3), 191-195.

Schaefer, S., Krampe, R. T., Lindenberger, U., & Baltes, P. B. (2008). Age differences between children and young adults in the dynamics of dual-task prioritization: Body (balance) versus mind (memory). Developmental Psychology, 44(3), 747.

Schwebel, D. C., Davis, A. L., & O’Neal, E. E. (2012). Child pedestrian injury: A review of behavioral risks and preventive strategies. American journal of lifestyle medicine, 6(4), 292-302.

Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. Kouluterveyskysely 2017. Haettu 30.8.2019.

Thomson, J. A., Tolmie, A. K., Foot, H. C., Whelan, K. M., Sarvary, P., & Morrison, S. (2005). Influence of virtual reality training on the roadside crossing judgments of child pedestrians. Journal of Experimental Psychology: Applied, 11(3), 175.

Underwood, G., Phelps, N., Wright, C., Van Loon, E., & Galpin, A. (2005). Eye fixation scanpaths of younger and older drivers in a hazard perception task. Ophthalmic and Physiological Optics, 25(4), 346–356.

Underwood, G., Chapman, P., Brocklehurst, N., Underwood, J., & Crundall, D. (2003). Visual attention while driving: sequences of eye fixations made by experienced and novice drivers. Ergonomics, 46(6), 629–646.

Vinje, M. P. (1981). Children as pedestrians: abilities and limitations. Accident Analysis & Prevention, 13(3), 225-240.

Vlakveld, W. P. (2014). A comparative study of two desktop hazard perception tasks suitable for mass testing in which scores are not based on response latencies. Transportation Research Part F: Traffic Psychology and Behaviour, 22, 218–231.

Vuosiraportit 2013–2017. Liikennevakuutuskeskus, Onnettomuustietoinstituutti.

Zeuwts, L. H., Vansteenkiste, P., Deconinck, F. J., Cardon, G., & Lenoir, M. (2017). Hazard perception training in young bicyclists improves early detection of risk: A cluster-randomized controlled trial. Accident Analysis & Prevention, 108, 112-121.

Zeuwts, L. H., Vansteenkiste, P., Deconinck, F. J., Cardon, G., & Lenoir, M. (2017). Hazard perception in young cyclists and adult cyclists. Accident Analysis & Prevention, 105, 64-71.

Tilaa blogikirjoitukset RSS-syötteenä

Tilaa RSS

Osallistu keskusteluun!
Kommentoida voi nimellä, nimimerkillä tai anonyymisti. Kunnioitetaan kuitenkin muita kirjoittajia sekä heidän mielipiteitään ja vältetään nimittelyä, haukkumista tai muita epäasiallisuuksia. Ollaan siis ihmisiksi niin täällä kuin liikenteessäkin. Ylläpito poistaa asiattomat viestit ilman erillistä ilmoitusta.