Kenen pitäisi varautua vanhuuteen liikenteessä?

08.10.2019, suunnittelija Mia Koski - Keskustoimisto
@KoskiMia
Mitä vanhuuteen varautuminen tarkoittaa esimerkiksi autoillessa? Kuva Aleksi Makkonen/Liikenneturva.
Vanhusten viikkoa vietetään 6.-13.10. teemalla Varaudu vanhuuteen. Liikenneturvassa suuntaamme luonnollisesti huomion siihen, mitä vanhuuteen varautuminen tarkoittaa liikenteen osalta. Millä tavalla siihen pitäisi varautua?

Aluksi olin kirjoittamassa tätä blogitekstiä kohdennetusti ikäryhmälle 65+. Joissain asioissa varautuminen vanhuuteen on hyvä aloittaa jo huomattavasti aiemmin. Etenkin liikenteessä, jossa liikkuminen on yhteispeliä, jossa yksilön turvallisuus ei ole ainoastaan hänen omien tekojensa varassa.

Mieti kulkutapavalintojasi jo nyt

Me kaikki ikäännymme, koko ajan. Tässä ja nyt olen vähän vanhempi kuin hetki sitten. Ikä muokkaa väistämättä kehoamme suuntaan, joka altistaa vakavammille onnettomuuksille ja voi vaatia omien kulkutapojen muuttamista.

Ajoterveys liitetään usein ikäihmisiin, mutta todellisuudessa sairaus voi muodostua riskiksi liikenteessä ja esteeksi ajoneuvon käytölle jo nuorempana. OTIn ajoterveysraportti vuodelta 2016 kertoo, että jo keski-ikäisillä sairaudet onnettomuuksien taustalla yleistyvät ja erityisesti sydän- ja verisuoniperäiset sairaudet aiheuttavat sairauskohtauksia liikenteessä autolla ajaessa. 

Tehokasta sairauksien ennaltaehkäisyä ja hoitoa on omasta terveydestä huolehtiminen. Yksi kätevä tapa huolehtia omasta terveydestä on hyötyliikunta, eli liikkuminen omin voimin kävellen tai pyörällä mahdollisimman usein. Monipuolisten kulkutapojen omaksuminen myös helpottaa niihin siirtymistä silloin, jos esimerkiksi autoilusta on luovuttava terveydellisistä syistä. Toki joka paikkaan pyörällä, kävellen tai joukkoliikenteellä ei ole aina mielekästä tai edes mahdollista mennä.

Ikäihmisille suunnatuissa tilaisuuksissamme osallistujana on usein ainakin yksi nainen, jonka mies on joutunut sairauden takia lopettamaan ajamisen. Tämän seurauksena esimerkiksi pariskunnan ei ole ollut mahdollista enää ajaa omalle mökille. Ajokortistaan huolimatta nainen ei ole ajanut vuosikymmeniin ja kokee taitojen olevan hukassa. Näissä tilanteissa ajamista voi palautella mieliin turvallisesti ottamalla muutama ajotunti autokoulussa. Helpommin ajotaito säilyy ajamalla edes silloin tällöin, joten perheen ajovuoroja kannattaa kierrättää.

Liikenneturvan ikäkuljettajille suunnattu itsearviointitesti sisältää kysymyksiä ajamisesta eri näkökulmista ja vinkkejä mahdollisten muutosten kompensointiin.   

Entä sitten, kun vanhuus jo koittaa

Sanotaan, ettei vanha koira opi uusia temppuja, mutta todellisuudessa ihminen kyllä oppii ja omaksuu uusia asioita läpi elämän. Uuden oppiminen on vain työläämpää silloin, kun jo rutiiniksi muodostuneita tapoja pitäisi muuttaa tai ollaan täysin uuden asian äärellä, mikä pistää työmuistin koville etenkin vähän vanhempana.

Tarve itsenäiseen liikkumiseen ei vähene iän myötä. Ikääntyminen ei myöskään ole lineaarinen prosessi, joka etenee suoraa tietä pisteestä A pisteeseen B. Esimerkiksi kaatumistapaturmien osalta on osoitettu, että vielä silloinkin, kun kaatumisriski on kohonnut kehon haurastumisen takia, voidaan kaatumisriskiä vähentää oikealla ravitsemuksella sekä lihasvoima- ja tasapainoharjoittelulla.

On siis hyvä hakeutua lääkärin silloin, kun kehossa tapahtuvat muutokset herättävät huolta. Taustalta voi löytyä piilevää sairaus tai muuta hoidettavaa, jonka jälkeen liikkuminen helpottuu ja on turvallisempaa. Liikenneturvan viime syksynä teettämässä kyselyssä reilu neljännes 65-84-vuotiaista ilmoitti, että heillä on todettu pitkäaikaissairaus, joka voi vaikuttaa ajamiseen. Sairauksien todennäköisyys kasvaa ikääntyessä, mutta kaikilla ikääntyneillä ei ole ajoterveyteen vaikuttavia sairauksia.

Niin kauan kuin ajoterveys ja heikentynyt toimintakyky ei ole esteenä ajamiselle, ikääntyneen kuljettajan kokemus, maltti ja itsesäätely vähentävät usein onnettomuusriskiä. Omaa ajamista kannattaa siis arvioida ja rajoittaa sitä vaikkapa vain valoisaan aikaan, jos pimeällä ajaminen tuntuu haastavalta. Liikenneturvan ikäkuljettajille suunnattu itsearviointitesti sisältää kysymyksiä ajamisesta eri näkökulmista ja vinkkejä mahdollisten muutosten kompensointiin.   

Myös omin voimin liikkumisen turvallisuuteen on tärkeä panostaa. Esimerkiksi kävellessä reitin valinnalla sekä turvavarusteiden käytöllä voi vaikuttaa pystyssä pysymiseen talven liukkailla keleillä. Liikenneturvan tsekkauslistoilla voit tarkistaa kuinka hyvin olet itse varautunut vanhuuteen liikenteessä kävellen ja autoillen.

Niin kauan kuin ajoterveys ja heikentynyt toimintakyky ei ole esteenä ajamiselle, ikääntyneen kuljettajan kokemus, maltti ja itsesäätely vähentävät usein onnettomuusriskiä.

Jokainen voi vaikuttaa ikäihmisen turvallisuuden tunteeseen ja turvallisuuteen liikenteessä

Liikenteessä kulkeminen ei ole hyväkuntoisten yksinoikeus. Oikeus turvalliseen liikkumiseen kuuluu kaikille iästä ja toimintakyvystä riippumatta. Liikenneympäristössä ja -järjestelmässä, jossa ikääntyminen ja sen mukaiset tarpeet on huomioitu, on kaikkien kannalta hyvä. Se ei kuitenkaan riitä. Miten meistä jokainen kulkee ja käyttäytyy määrittää sen, kuinka turvalliselta liikenne tuntuu ja kuinka turvallista se todellisuudessa on.

Nopeus on yksi merkittävä onnettomuusriskiä lisäävä tekijä liikenteessä kaikilla kulkumuodoilla. Nopeusrajoitusmerkit ajoradalla kertovat millä nopeudella tiellä saa enintään ajaa. Uuden tieliikennelain myötä maanteille saattaa ensi kesän jälkeen ilmestyä myös 50 km/h vähimmäisnopeusmerkkejä, jota ei saa alittaa, ellei liikennetilanne sitä edellytä.

Jotkut ikäkuljettajat ajavat enimmäisnopeutta hitaammin. Olin muutama viikko sitten Ruotsissa liikenneturvallisuusseminaarissa kuulemassa norjalaisten hyvästä liikenneturvallisuuskehityksestä. Norjassa nopeusrajoituksia noudatetaan entistä paremmin ja arvion mukaan yksi mahdollinen syy nopeusrajoitusten paremmalle noudattamiselle ovat tiellä lisääntyneet maltillisesti ajavat ikäkuljettajat.

Norjassa nopeusrajoituksia noudatetaan entistä paremmin ja arvion mukaan yksi mahdollinen syy nopeusrajoitusten paremmalle noudattamiselle ovat tiellä lisääntyneet maltillisesti ajavat ikäkuljettajat.

Siellä missä on paljon kävelyä ja pyöräilyä, ajorata voidaan rakentaa siten, että kaikki mahdolliset rakenteelliset ominaisuudet ohjaavat ajamaan hitaasti. Jos nopeusrajoituksia ei noudateta tai suojatiellä ajetaan ohi niin, että ”takki heilahtaa takapuolella”, kuten eräs rollaattorilla kulkeva rouva kertoi, ei turvallisuus tai sen tunne parane. Paitsi auton ratissa myös pyörällä tai sähköisellä liikkumisvälineellä suoritetut tiukat ohitukset läheltä ja kovaa saattavat pelottaa ja olla myös todellinen riskitekijä, jos ikäihminen ohituksen seurauksena menettää tasapainonsa ja kaatuu.

Itse en ole pelännyt kaatumista oikeastaan koskaan, paitsi silloin, kun selkäni oli eräänä talvena pari viikkoa niin jumissa että kävely oli vaivalloista. Siitä nousi tunne, että rankani särkyy jääpuikon lailla, jos kaadun. Ja silti kaikkein parasta lääkettä siihenkin sekä keholle että mielelle oli liikkuminen.

Tilaa blogikirjoitukset RSS-syötteenä

Tilaa RSS

Osallistu keskusteluun!
Kommentoida voi nimellä, nimimerkillä tai anonyymisti. Kunnioitetaan kuitenkin muita kirjoittajia sekä heidän mielipiteitään ja vältetään nimittelyä, haukkumista tai muita epäasiallisuuksia. Ollaan siis ihmisiksi niin täällä kuin liikenteessäkin. Ylläpito poistaa asiattomat viestit ilman erillistä ilmoitusta.