4.4.2019 | Kävely ja pyöräily
Kysymys: 

Luin jostain, että luontevin tapa jalankulkijan ja pyöräilijän kohtaamisessa, jos jalankulkija kulkee kevyen liikenteen väylän vasemmassa reunassa, on että jalankulkija väistää vasemmalle ja pyöräilijä keskelle väylää. Idioottimaista ja vaaraa aiheuttavaa, kun enenevässä määrin liikutaan sekä kävellen että pyöräillen. Sähköpyörien ja muuten nopeampien polkupyörien sekä jalankulkijoiden lisääntyessä ja pyöräilykausien pidentyessä vaaraa aiheuttavia tilanteita lisääntyy jatkuvasti. Mikä idiotia tämmöisen säännön on keksinyt, että jalankulkijat saavat valita puolen kevyen liikenteen väylillä ja vasemmalla puolella kulkien aiheuttaa vaaraa oikealla liikkuville.

Vastaus: 

Sääntö, jossa jalankulkijan on pyörätiellä yleensä käytettävä sen reunaa,  on vuodelta 1997. Tämä sääntö siis mahdollistaa valinnan sen suhteen, kumpaa reunaa jalankulkija pyörätiellä kulkiessaan omasta mielestään pitää turvallisempana. Tällöin voi vasemmassa reunassa kulkiessa tulla kohtaamisia myös vastaantulevien pyöräilijöiden kanssa. Ohje siitä, miten kohtaaminen on ehkäpä turvallisinta suorittaa, lähtee ajatuksesta, että pyöräilijän kannalta tilanne on sama kuin se, että pyöräilijä ohittaisi omassa suunnassaan oikeassa reunassa kulkevaa jalankulkijaa tai hitaammin liikkuvaa pyöräilijää. Tällöin siirrytään samalla tavoin vasemmalle lähemmäs pyörätien keskilinjaa turvallisen ohituksen saavuttamiseksi. Sama toimintamalli sopii myös mahdollisesti vastaantulevan jalankulkijan kohtaamiseen.

Jalankululle pyörätiellä myös vasemman reunan käyttöoikeudessa ei välttämättä ole kyse mainitsemastasi "idiotiasta", vaikka se toisinaan voi hämmentää ja tuntua joskus jopa vaaralliselta. Tuolloin reilut 20 vuotta sitten lain esitöissä mainittiin perusteluna mm. että säännöllä yhtenäistetään toimintamallia jalankulun paikasta, koska ajoradalla jalankulkijan tulisi yleensä käyttää vasenta reunaa. Samoin perusteluissa tuotiin esiin tilanne, jossa jalankululle ja pyöräilylle yhdistetty väylä kulkee välittömästi ajoradan vieressä, niin tällöin ei haluta pakottaa jalankulkijoita lähelle ajoradan moottoriajoneuvoliikennettä, jos kuitenkin vasemmassa reunassa kulkeminen jalan tuntuisi turvallisemmalta.

On kiistatta myös totta, että kulkuvälineiden ja jalankuluksikin luokiteltujen laitteiden monipuolistuminen, ehkäpä myös käytettävien nopeuksien kasvu voi aiheuttaa sujuvuus- ja turvallisuusriskejä yhdistetyillä väylillä. Toivottavasti kaikilla osapuolilla on riittävästi toiset huomioon ottavaa ja turvallisuuspainotteista vuorovaikutustaitoa, jotta yhdistetyillä väylillä kulku sujuisi kaikkien osalta ilman haavereita ja jopa lähes aina hymyssä suin.