9.3.2021 | Kävellen ja pyörällä
Kysymys: 

Suomessa on oikeanpuoleinen liikenne ja sen mukaisesti ohjeistettu valtaosaa liikkujista liikkumaan oikeaa reunaa. Mutta yhdistetyllä kevyenliikenteen väylällä jalankulkija voi kulkea vasenta tai oikeaa reunaa, pyöräilijät vain oikeaa reunaa.

Yhdistetyillä kevyenliikenteen väylillä joissa on paljon jalankulkijoita ja pyöräilijöitä, suurimman vaaran aiheuttavat aina ne harvat ja poikkeavasti vasenta reunaa kulkevat jalankulkijat. Kun kaikki kevyenliikenteen väylällä noudattavat oikean reunan liikennesääntöä, liikenne sujuu aina hyvinkin sujuvasti.

Miksi jalankulkijat siis saavat kulkea kumpaa tahansa reunaa yhdistetyllä kevyeen liikenteen väylää?

Vastaus: 

Kysymykseesi täytyy etsiä vastausta reilun 20 vuoden takaa. Vielä alkuvuonna 1997 oli voimassa tieliikennelaissa sääntö, jonka mukaan jalkakäytävällä, pyörätiellä ja suojatiellä on yleensä kuljettava sen oikeanpuoleisella osalla sekä sivuutettava vastaan tuleva jalankulkija oikealta ja ohitettava edellä kulkeva vasemmalta. Silloinen hallitus toi eduskuntaan esityksen jo vuonna 1996, jossa haluttiin tehdä joitain muutoksia tieliikennelakiin. Erään esityksen kohdan mukaan jalankulkijan olisi pyörätiellä tai yhdistetyllä kevyen liikenteen väylällä yleensä käytettävä väylän reunaa, joko oikeata tai vasenta. Samalla ehdotettiin laista poistettavaksi jalankulkijoita koskeva sivuuttamis- ja ohittamissääntö. Pyöräilijöitä koskisivat edelleen oikeanpuoleisen liikenteen säännöt.

Esityksen mukaan jalankulkijan tulisi pyörätiellä sekä yhdistetyllä kevyen liikenteen väylällä voida valita kumpaa reunaa hän kulkee ja kummalle puolelle väistää. Jalankulkijan paikka olisi väylän reunalla. Perusteluina mainittiin mm. se, että jalankulkijan kulkiessa vasenta reunaa molemmat osapuolet näkisivät toisensa paremmin. Sääntömuutoksella voitaisiin vähentää jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden välisiä konfliktitilanteita. Lisäksi perusteluissa pohdittiin myös seuraavia seikkoja:

”Jalankulkijoiden liikkumisen arvaamattomuus ja toisaalta pyöräilijöiden suuri nopeus ovat johtaneet vaaratilanteisiin erityisesti yhdistetyllä pyörätiellä ja jalkakäytävällä. Yllättäen takaa tuleva pyöräilijä voi olla jaIankulkijalle onnettomuuden aiheuttaja.  Jalankulkijaan kohdistuu todellisen onnettomuusriskin ohella myös turvattomuuden tunne. Samalla väylällä kulkevien jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden välisiä konfliktitilanteita voitaisiin estää, jos osapuolet näkisivät ennakolta tulevan tilanteen ja voisivat varautua siihen. Jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden toistensa havaitseminen paranisi, jos jalankulkijat voisivat kulkea pyöräilijöitä vastaan eli yhdistetyn kevyen liikenteen väylän vasenta puolta. Menettely vastaisi tilannetta ajoradalla, jossa jalankulkijan on ensisijaisesti käytettävä vasenta reunaa. Erityisesti lapsille, joiden kyky erotella vasen oikeasta on vajavainen, väylän reunan käyttö olisi liikenneturvallisuuden kannalta merkittävä etu.”

Eduskunta hyväksyi esityksen seuraavaan lain muotoon: Pyörätiellä jalankulkijan on yleensä käytettävä sen reunaa. Ja vuoden 2020 kesäkuussa voimaan tulleeseen uusiutuneeseen tieliikennelakiin ei tehty kyseisen säännön osalta muutosta kuin siltä osin että pykälästä poistettiin sana ”yleensä”. Kyseinen kohta 13§  2 mom. kuuluu seuraavalla tavalla: Jos jalkakäytävää tai piennarta ei ole tai jos sillä kulkeminen ei käy haitatta päinsä, jalankulkijan on käytettävä pyörätien tai ajoradan reunaa.