Väläys pimeässä
Väläys pimeässä" -näytöillä voidaan havainnollistaa pimeällä liikkumiseen liittyviä riskejä. Näytöt soveltuvat hyvin liikennekasvatuksen elävöittämiseen. Näytöistä ensimmäinen toteutetaan sisätiloissa ja toinen ulkona.
I Näyttö: Valot välkkyvät!
Näytön valmistelut:
Näytössä tarvitaan
- tummiin vaatteisiin pukeutunut avustaja,
- taskulamppuja sekä
- erityyppisiä heijastimia, kuten riippuheijastimia tai vaatteisiin ommeltuja heijastinnauhoja.
Tila pimennetään ja osallistujat katsovat vuorotellen lampun takaa kuten yllä olevassa kuvassa tapahtuu. Osallistujat toteavat itse heijastimien hyvän näkyvyyden. Todetaan, että eri heijastinmallit täydentävät toisiaan. Heijastin on välttämätön jalankulkijoille myös taajamissa. Etenkin sateella jalankulkija näkyy huonosti.
II Näyttö. Miten jalankulkija kuvittelee näkyvänsä pimeällä?
Näytön valmistelut:
Näytössä tarvitaan
- noin 200 metriä pitkä suora tienosuus tai muu vastaava tila,
- auto,
- tummiin vaatteisiin pukeutunut avustaja,
- erilaisia heijastimia,
- varoituskolmio ja
- sanomalehti.
Kuva 1. Osallistujat ryhmittyvät auton ympärille siten, että heidän näkökulmansa olisi mahdollisimman lähellä auton kuljettajan näkökulmaa. Autossa on kytkettynä kaukovalot. Kuva 2. Tummiin pukeutunut avustaja lähtee kävelemään auton valoissa osallistujista poispäin heijastimet piilossa. Osallistujat tarkkailevat avustajan näkymistä pimeällä. Kuva 3. Kun avustaja häviää näkyvistä, hänelle annetaan äänimerkki. Avustaja pysähtyy. Osallistujia pyydetään arvioimaan etäisyys avustajaan. Kuva 4. Avustaja pystyttää pysähtymiskohtaan varoituskolmion ja jatkaa etenemistä heijastimet näkyvissä tilan sallimissa puitteissa. Osallistujat tarkkailevat nyt heijastimien näkyvyyttä. Kuva 5. Opettaja ja osallistujat siirtyvät varoituskolmion luo. Matka voidaan mitata askelpareina.
Kuva 6. Ryhmitytään varoituskolmion luo. Todetaan yhdessä paikan valoisuus esimerkiksi lukemalla sanomalehteä. Korostetaan näkymisen harhaa. Jalankulkija kuvittelee näkyvänsä, vaikka aikaisemmin todettiin avustajan hävinneen näkyvissä olevassa paikassa. Ehkäpä juuri tästä syystä jalankulkijat eivät aina koe heijastinta tarpeelliseksi. Toisaalta näyttö osoittaa, ettei kuljettaja kaukovaloillakaan ajaessaan näe kovin pitkälle. Matka voidaan mitata askelpareina.
Yllä olevat tehtävät ovat poimintoja Liikenneturvan toimittamasta kirjasesta Omille teille - tietoa ja tehtäviä liikenteestä.
