LIIKENNETURVAN ANTAMAT LAUSUNNOT V. 2009
Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnalle 24.11.2009Valiokunnan kokous 24.11.2009
LIIKENNETURVAN LAUSUNTO KUORMA- JA LINJA-AUTONKULJETTAJIEN YLÄIKÄRAJAN MUUTTAMISESTA HE 247/2009 vp
Esityksessä kuorma-autovetoisen E-luokan ja D-luokan kuljettajien 70-vuoden yläikärajasta luovuttaisiin. Ajo-oikeus myönnettäisiin jatkossa kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Kuljettajien terveysvaatimukset pysyisivät ennallaan. Lakiuudistus koskisi vuosittain noin 10 000 raskaan kaluston ajo-oikeuden haltijaa.
Liikenneturvan mielestä esitykseen liittyy turvallisuuden kannalta asioita, joita tulisi pohtia ennen muutosten hyväksymistä. Esityksen perusteluissa todetaan, että ajo-oikeuden lyhyempi voimas-saolo mahdollistaisi raskaan kaluston ikääntyneiden kuljettajien ajoterveyden tehokkaan valvonnan. Tämä kuitenkin edellyttää, että käytettävissä on riittävän monipuolinen ja luotettava ajokyvyn arviointijärjestelmä. Sitä ei maassamme tällä hetkellä vielä ole. Maahan tulisikin saada mm. ajokyvyn arviointikeskuksia, joissa olisi tarjolla monipuolinen liikennelääketieteen asiantuntemus. Tätä esitti mm. vuonna 2008 mietintönsä liikenneministerille antanut työryhmä. Myös kuljettajien pitkäjänteisen työterveyshuollon järjestämisellä on merkitystä ajokyvyn säilymisen kannalta.
Yläikärajan poistamiseen liittyvä kahden vuoden ajo-oikeuden arviointijakso edesauttaa kuljetusalan yrittäjäkuljettajien työuran pitenemistä. Ongelmallisempaa turvallisuuden kannalta on se, että osa eläkkeellä olevista kuljettajista ajaa satunnaisia tilausajoja. Tässä yhteydessä on syytä huomata, että uusi ammattipätevyyslainsäädäntöön liittyvä jatkokoulutusvaatimus (35h/5v) koskee myös eläkeläisiä. Liikenneturva pitää tärkeänä, että liikenteessä olevat ammattikuljettajat täyttävät kaikki ammattiliikenteen kuljettajille asetetut velvoitteet.
LIIKENNETURVA
Matti Järvinen Antero Lammi
Toimitusjohtaja Koulutuspäällikkö
Liikenne- ja viestintäministeriölle 11.11.2009
Lausuntopyyntönne nro 1668/72/2009, 21.10.2009
LAUSUNTO ALKOLUKKOLAKIA KOSKEVASTA HALLITUKSEN ESITYSLUONNOKSESTA
Liikennekuolemien määrä rattijuopumustapauksissa on kasvanut 14 prosentilla ja loukkaantuneiden määrä neljällä prosentilla viimeisen kymmenen vuoden aikana. Henkilövahinkojen kasvu kertoo rattijuopumusilmiön vakavuudesta ja sen ehkäisyn vaikeudesta. Liikenneturva tukee alkolukon käyttöä edistäviä toimenpiteitä.
Koulukuljetusasetuksen mukaan tilausajona suoritettavissa kuljetuksissa on yleensä käytettävä alkolukolla varustettuja ajoneuvoja. Samalla tavalla laissa on todettu, että heijastinta on käytettävä yleensä aina. Myös pyöräilykypärän käyttöpakon sijaan päädyttiin käyttösuositukseen. Tutkimusten mukaan tämäntyyppiset vapaaehtoisuuteen pohjautuvat suositukset eivät johda turvallisuuden näkökulmasta riittäviin tuloksiin. Liikenneturva kannattaa alkolukkoa kaikkiin koulu- ja päivähoitokuljetuksiin ja tukee ehdotusta suosituksen muuttamisesta velvoitteeksi.
Koulumatkoja tehdään myös kaikille avoimissa osto- ja linjaliikenteen kuljetuksissa. Liikenneturva pitää hyvänä ministeriön suunnitelmia käyttövelvoitteen säätämisestä lähivuosina koskemaan myös näitä kuljetuksia.
Alkolukkomääräyksen rikkomisesta ehdotetaan ajoneuvon kuljettajalle, omistajalle tai pysyvälle haltijalle määrättäväksi 100 euron rikesakko. Liikenneturvan mielestä ehdotettu sanktio on pieni esimerkiksi laitteen hankintakustannuksiin nähden.
Alkoholionnettomuuksien vähentämiseksi edellä käsitelty alkolukkotoimenpide ei vielä ole riittävä. Suurimpana ongelmana ovat rattijuopumuksen uusijat. Tuore Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimus kertoi, että joka toinen kiinnijäänyt rattijuoppo on uusija. Tutkijalautakuntien mukaan kuolonkolarin aiheuttaneista rattijuopoista runsaalla kolmanneksella oli tilillään aikaisempia rattijuopumustuomioita. Ratkaiseva tekijä päihtyneenä ajamisen taustalla on yleensä päihdeongelma. Liikenneturva kiirehtii neljän ministerin vuonna 2007 tekemän esityksen toteuttamista. Siinä he esittivät, että alkolukosta tehtäisiin toistuvasti rattijuopumukseen syyllistyneen kuljettajan ajo-oikeuden ehto.
LIIKENNETURVA
Matti Järvinen Sirpa Rajalin
Toimitusjohtaja Tutkimuspäällikkö
Liikenne- ja viestintäministeriölle 4.11.2009
Lausuntopyyntönne nro 143/92/2009, 28.8.2009
LAUSUNTO HELSINGIN SEUDUN RUUHKAMAKSUSELVITYKSESTÄ
Selvitys ruuhkamaksujärjestelmän luomisesta Helsingin seudulle on monipuolinen ja antaa hyvän pohjan yhteiskunnalliselle keskustelulle aiheesta. On hyvä, että asia saadaan puntaroitavaksi jo tässä vaiheessa ja että eri vaihtoehtojen edut ja haitat on tuotu esiin perusteellisesti.
Liikenneturvallisuuden kannalta olisi hyvä, jos Helsingin seudun asukkaista entistä suurempi osa vaihtaisi auton joukkoliikenteeseen. Selvityksen mukaan ruuhkamaksu on tehokas tapa vaikuttaa tähän suuntaan. Kaikkia joukkoliikenne ei kuitenkaan palvele ovelta ovelle, joten mahdollisuuksia liityntäpysäköintiin tulee lisätä. Jalan ja pyörällä tehtävät liityntämatkat on myös otettava huomioon joukkoliikenteen turvallisuutta arvioitaessa.
Jalankulun ja pyöräilyn edellytyksiä parannetaan, jos moottoriajoneuvoliikennettä saadaan vähennettyä. Kun pyöräilijöiden osuus kasvaa ja näkyvyyttä tulee lisää, pyöräilijät otetaan paremmin huomioon liikenteessä. Toisaalta sekä kävelyn että talvipyöräilyn turvaaminen vaatii katujen kunnossapidolta nykyistä enemmän panostusta.
Selvityksessä todetaan, että ruuhkamaksu ei vaikuta maankäytön tiivistämiseen olennaisesti ainakaan kymmeneen vuoteen. Liikenneturva katsoo, että jo keskustelun käyminen ruuhkamaksusta muokkaa mielipiteitä tiiviimmän yhdyskuntarakenteen puolesta. Toimiva joukkoliikenne ja helposti saavutettavat palvelut ovat tärkeitä liikenneturvallisuuden ja liikkumismahdollisuuksien kannalta erityisesti lapsille ja ikäihmisille.
Liikenneturva katsoo selvityksen osoittavan, että ruuhkamaksusta saatava hyöty on merkittävä, joten asian selvittämistä kannattaa jatkaa. Liikenneturva ei ota kantaa siihen, mikä kolmesta arvioidusta mallista olisi paras.
LIIKENNETURVA
Matti Järvinen Varpu Tavaststjerna
Toimitusjohtaja Yhteyspäällikkö
Lausunto eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnalle
17.9.2009
LIIKENNETURVAN KUULEMINEN: EU-KOMISSION ESITYS DIREKTIIVIN 96/96/EY PÄIVITTÄMISEKSI
Komission esitys direktiivin 96/96/EY päivittämiseksi koostuu
- ajoneuvojen luokittelun täsmennyksestä vastaamaan ajoneuvojen
tyyppihyväksyntäluokitusta ja laajentamiseksi uusille ajoneuvoluokille - katsastuksen arvosteluperusteiden päivityksestä huomioimaan muuttunut ajoneuvotekniikka ja elektroniset sovellukset
- katsastustodistuksen sisällön määrittelystä, sekä
- katsastuksen vähimmäistiheyden päivityksestä
Liikenneturvan lausunto:
Liikenneturvan mielestä, Suomen liikenneturvallisuustavoitteet huomioon ottaen, L- ja O1 luokkien ajoneuvojen katsastusten lähtökohdaksi tulee ensisijaisesti miettiä toimenpiteen turvallisuusvaikutusta.
Moottoripyörien kuolonkolarien tutkinnan yhteydessä ajoneuvoista löytyy riskitekijöitä, joita mielestämme katsastuksella voitaisiin vähentää.
Moottoripyörien (tavallinen ja kevyt) osalta riskejä ovat mm:
- ohjauslaitteen vika
- viritetty/rakennettu ajoneuvo
- jarrujen tekninen vika
- nopeuden rajoittimen ohitus
- ei valaisinta
Mopojen (+invamopojen) osalta riskejä ovat mm:
- ohjauslaitteen vika
- nivelissä väljyyttä
- viritetty/rakennettu ajoneuvo
- heikkotehoiset/raskaskäyttöiset jarrut
- jarrujen tekninen vika
- vialliset iskunvaimentajat
- virheelliset tai puutteelliset valaisimet
Teknisen vian tai puutteen osuus onnettomuuden syynä ei ole aina selkeästi pääteltävissä tutkimuksissa. Katsastuksen merkitys ajoneuvon kunnossapidon kannalta on kuitenkin kiistaton.
M1-luokan katsastuksen harventaminen lisää tekniikasta johtuvia riskejä. Alle nelivuotiailla autoilla on jo todettu katsastuksessa hylkäykseen johtavia vikoja mm. jarruissa ja ohjauslaitteissa.
Liikenneturvan mielestä esitetyillä ehdotuksilla on myönteinen vaikutus tieliikenteen turvallisuuteen.
Antero Aho
Liikenneturva
Liitteet:
LKV/VALT Moottoripyörien, kevyiden moottoripyörin ja mopojen riskit tutkijalautakuntien tutkimissa onnettomuuksissa vuosina 2002 -2007
Sisäasiainministeriö Poliisiosasto, LAUSUNTO
Lausuntopyyntönne SMDno/2009/2111
SISÄASIAINMINISTERIÖN POLIISIOSASTOLLE NOPEUSVALVONNAN PUUTTUMISRAJASTA
Ohjeiden uusiminen tukee turvallisuutta ja parantaa liikenteen säätelyä
Sisäasiainministeriön poliisiosastolla valmistellun ohjeluonnoksen tavoitteena on alentaa nykyistä puuttumisrajaa poliisin nopeusvalvonnassa. Liikenneturvan mielestä uusien ohjeiden käyttöön saaminen on liikenneturvallisuuden kannalta tärkeä toimenpide. Se tukee osaltaan liikennepoliittisessa selonteossa poliisin liikennevalvonnalle asetettuja kehittämistavoitteita.
Tieliikenteessä tehostetulla kameravalvonnalla ja alennetulla puuttumiskynnyksellä on tutkimuksissa todettu tuntuvia turvallisuusvaikutuksia. Niiden ansiosta liikenteen keskinopeuksia voidaan alentaa. Tämä puolestaan vähentää henkilövahinko-onnettomuuksien määrää ja onnettomuuskustannuksia.
Liikenneturvan mielestä puuttumiskynnystä koskevat ohjeet yhdenmukaistavat käytännössä liikennevalvontaa ja tuovat sen vuoksi selkeän parannuksen nykytilanteeseen, jossa käytännöt vaihtelevat.
Nopeuksiin puuttuminen saa autoilijoilta ymmärrystä
Suomalaiset pitävät nykyistä nopeusrajoitusjärjestelmää hyväksyttävänä ja liikenteen valvontaa asianmukaisena.
Liikenneturva on selvittänyt kuljettajien käsityksiä ajonopeuksista ja suhtautumista nopeusvalvontaan. Vuonna 2008 autoilijoille tehdyn kyselyn mukaan lähes kaikki kuljettajat kertoivat ylittävänsä nopeusrajoituksia, joka viides heistä kertoo ylittävänsä ne usein. Ainoastaan 4 prosenttia kuljettajista kertoi, ettei koskaan ylitä rajoituksia. Useampi kuin joka kolmas perusteli ylinopeuttaan silla, että on turvallisempaa mennä muun liikennevirran vauhtia kuin noudattaa nopeusrajoitusta.
Yli puolet kuljettajista oli sitä mieltä, että puuttuminen ylinopeudella ajamiseen on yksi kolmesta tärkeimmästä liikenneturvallisuustoimenpiteestä. Neljä kymmenestä oli sitä mieltä, että poliisin puuttumiskynnystä ylinopeuksiin tulisi laskea. Kuusi autoilijaa kymmenestä esitti mielipiteenään, että poliisin tulisi puuttua 80 km rajoitusalueella 10 km/h:n ja sitä pienempiin ylityksiin. Taajamissa joka kolmas kuljettaja kannatti puuttumista jo 1-5 km/h:n ylinopeuksiin. Kuitenkin viidennes kuljettajista oli taajamassakin yli 10 km/h:n puuttumiskynnyksen kannalla.
Selvitys antoi myös selviä viitteitä siitä, että ajonopeus mitoitetaan poliisin oletetun ”sakkorajan” mukaan. Verrattuna vastaavaan selvitykseen vuodelta 2001 autoilijoiden asenne ylinopeuksia kohtaan oli jonkin verran löystynyt.
Kuljettajakyselyn perusteella puuttumisrajojen tarkistamisella on ymmärrystä autoilijoiden parissa. Taajamanopeuksien hillinnässä olisi edellytyksiä myös esitettyä pienempiin toleransseihin.
Liikenneturvan yksityiskohtaiset huomautukset ohjeluonnokseen
Liikenneturva pitää tärkeänä, että uusien puuttumisrajojen käyttöön otossa huolehditaan siitä, että voimakkaalla viestinnällä kaikki autoilijat saavat tiedon muutoksesta. Kun tieto muutoksesta leviää, muuttuvat liikennevirtojen ominaisuudet varsin nopeasti.
Liikenneturva pitää myös tärkeänä, että uusien puuttumisrajojen käyttöön ottoa koskevassa viestinnässä korostetaan sitä, että rajat eivät ole lievennys kuljettajien velvollisuuteen noudattaa nopeusrajoituksia täsmällisesti. Viestin tulisi olla selkeä: lievän ylinopeuden ajaminen ei ole sallittua ja poliisi puuttuu siihen aina mahdollisuuksiensa mukaan. Myös ohjeiden ymmärrettävyyteen on syytä kiinnittää huomiota väestöviestinnässä. Esimerkiksi raja-arvojen selkeä kuvaus ja varmuusvähennyksen sisällön ymmärtäminen edellyttävät selkeää ja kansanomaista viestintää.
Poliisin ylijohdon suosituksessa huomautuksen ja rikesakon väliseksi rajaksi esitetään kaikilla nopeusrajoitusalueilla 10 km/h:n ylitystä.
Liikenneturvan mielestä raja on liian kategorinen ja korkea taajamaliikenteessä sovellettavaksi. Taajamien onnettomuuksissa jo varsin pienet erot törmäysnopeuksissa vaikuttavat ratkaisevasti jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden vammojen vakavuuteen. Esimerkiksi 40 km/h:n rajoitusalueella jo huomautusrajaan mahtuva 6 – 9 km/:n ylinopeus lähes kaksinkertaistaa törmäystilanteessa jalan¬ kulkijan kuoleman riskin. Tämän vuoksi Liikenneturva pitää perusteltuna, että alhaisilla nopeus-rajoitusalueilla otetaan käyttöön alemmat puuttumiskynnykset. Tälle olisi mahdollista saada em. Liikenneturvan tutkimuksen mukaan myös kansalaisten tuki.
Kohdassa ”Muuta huomioitavaa” todetaan, että tarkempi puuttuminen nopeuksiin voisi joillakin tieosilla johtaa nopeusrajoitusten nostamiseen tasaisemman liikennevirran hyväksi.
Liikenneturvan mielestä ohjeluonnoksessa esitetty ajatus, jonka mukaan valvonnan kohdistaminen tapahtuisi onnettomuustilanteen tarkastelun lisäksi yhteistyössä paikallistason tienpitäjien ja jopa tienkäyttäjäryhmien kanssa on kannatettava. Tässä menettelyssä on mahdollista tarkastella myös rajoitusten osuvuutta. Sen sijaan asian sisällyttäminen valvonnan puuttumiskynnystä koskeviin ohjeisiin ei tunnu Liikenneturvasta tarkoituksenmukaiselta.
Ohjeluonnoksessa pidetään tärkeänä, että poliisi vaikuttaa liikenteen sujumiseen huomi-oimalla myös nopeusrajoitusta alempaa nopeutta ajavat muissakin kuin tieliikennelain 19 §:ssä tilanteissa.
Liikenneturvan laatima selvitys vuonna 1998 osoitti selvästi, että valtaosalla muuta liikennettä selvästi hitaammin ajavilla on yleensä pätevä syy ajotapaansa. Heidän hoputtamisensa muiden tahtiin voi nopeasti lisätä onnettomuusriskiä. Heidän opastamisensa joustavaan käyttäytymiseen on toki perusteltua, ja poliisilla on siinä tärkeä rooli. Liikenneturva ei kuitenkaan näe turvallisuuden näkökulmasta perustetta sille, että poliisia ohjeistuksella aktivoidaan asiassa ja että hitaasti aja-miseen puututtaisiin laajemmin kuin mitä tieliikennelain 19 § sallii. Tämä vahvistaisi yleistä kielteistä asennoitumista hitaasti ajamista ja hitaasti ajavia kohtaan.
Liikenneturva tukee ohjeiden käyttöön ottoa
Liikenneturva kannattaa ja on valmis omilla toimillaan tukemaan valvonnan puuttumisrajoja koskevien ohjeiden käyttöön ottoa. Uudistuksesta saatavien kokemusten ja turvallisuusvaikutusten perusteella valvonnan puuttumisrajoja on Liikenneturvan mielestä syytä arvioida aika ajoin. Myös jatkossa nopeuksien hallinta tulee olemaan keskeinen keino turvallisuustavoitteiden saavuttamiseksi.
Kannelmäessä 15.7.2009
Matti Järvinen
toimitusjohtaja
Liikenneturva
Liikenne- ja viestintäministeriölle
Lausuntopyyntönne nro LVM 035:00/2009
LAUSUNTO LVM:N EHDOTUKSESTA ASETUKSEKSEN MUUTOKSEKSI KOSKIEN AJONEUVOJEN RENKAIDEN NASTOJA
Esitetty asetusmuutos muuttaisi ajoneuvon renkaiden nastamäärää koskevaa rajoitusta. Sen mukaan nastamäärä perustuisi vierintäkehän pituuden mukaiselle enimmäismäärälle, joka olisi 50 kpl vierintäkehän metriä kohden. Muutos pienentäisi henkilöauton renkaan nastamäärää keskimäärin noin 15 prosentilla. Tällä olisi tarkoitus vähentää nastojen tiepäällysteelle aiheutuvaa kulumista.
Tutkimuksessa Nastojen ja nastarenkaiden hyväksymisvaatimusten muutostarpeista (LVM:n julkaisu 51/2008) on arvioitu, että muutoksesta aiheutuva pidon heikkeneminen jää pieneksi ja että se korjaantuu nopeasti, todennäköisesti jo siirtymäaikana.
Liikenneturvan mielestä nastarenkaiden kehittäminen on perusteltua. Pääasiallinen tavoite näyttää kuitenkin olevan tiepäällysteen kulumisen vähentäminen. Tieturvallisuuden kannalta on oleellista, että kehittäminen ei saa tapahtua renkaiden pito-ominaisuuksien kustannuksella. Asetusmuutoksessa ja sen käytäntöön soveltamisessa tulee varmistua siitä, että renkaiden pito-ominaisuuksien vaikutus turvallisuuteen ei nykyisestään heikkene.
LIIKENNETURVA
Matti Järvinen Ari-Pekka Elovaara
Toimitusjohtaja Turvallisuusinsinööri
Liikenne- ja viestintäministeriö
Lausuntopyyntönne nro LVM056:00/2008, 3.4.2009
Esityksen keskeisenä tavoitteena on tehostaa kokonaisvaltaista liikennepolitiikan valmistelua ja korostaa liikennejärjestelmän kokonaisuuden hallintaa. Lisäksi sillä pyritään parantamaan mm. hallinnon ja turvallisuustyön tuottavuutta ja vaikuttavuutta, hyödyntämään alan synergiaetuja ja ottamaan huomioon liikenteen käyttäjien matkatarpeita.
Liikenneturvan mielestä asetetut tavoitteet vastaavat liikennehallinnon yleisiä kehittämistarpeita, eikä keskusjärjestöllä ole huomauttamista esitettyihin lainsäädännön yksityiskohtiin.
Liikenneturvallisuustyön keskusjärjestönä haluamme kuitenkin esittää näkemyksiämme siitä, miten liikenneturvallisuustyön kokonaisuus hahmottuu liikennehallinnon ja siihen liittyvien rinnakkaisten valtionhallinnon muiden uudistusten valossa. Aihe liittyy myös Liikenneturvan rooliin ja asemaan, jonka selvitysmiehet mainitsevat raportissaan avoimeksi jääväksi kysymykseksi.
Liikenneturvallisuus virastouudistuksessa
Virastouudistuksen (tieliikenteen) turvallisuusvaikutukset on arvioitu (6.4) varsin vähäisiksi. Synergiaetuna nähdään se, että tieliikenteessä voitaisiin oppia muiden liikennemuotojen nollatoleranssista liikennekuolemien suhteen. Lisäksi toivotaan, että uudistus tarjoaisi mahdollisuuden tarkastella nykyistä paremmin matkaketjujen turvallisuutta kokonaisuutena. Matka- ja kuljetustarpeet voitaisiin täyttää nykyistä pienemmällä suoritteella, mikä vähentäisi liikkumisen riskejä.
Virastouudistuksen perusteluissa ei ole kokonaisarviota, eikä -näkemystä sen vaikutuksista tieliikenteen tai ylipäätään liikenteen turvallisuuteen.
Turvallisuusviraston osalta esillä on Ajoneuvohallintokeskuksen laskennallinen turvallisuuspotentiaali (4.2), joka liittyy lähinnä ajoneuvoteknisiin ja tietojärjestelmän parannuksiin. Väyläviraston osalta ei turvallisuusarviota ole tehty lainkaan, vaikka sen tärkeä merkitys liikenneturvallisuustyössä säilynee.
Poikkihallinnollinen yhteistyö on avainsana tieliikenteen turvallisuuden kannalta. Uusilla virastoilla tulisi olla valmiudet yhteistyöhön ja selvät linjaukset sen sisällöstä, sillä etenkin alue- ja kuntatasolla myös muiden tapaturma-alojen toimijat antavat haasteita yhteistyöhön.
Tieliikenteen turvallisuustyön kannalta uutta potentiaalia on kuitenkin nähtävissä siinä, että väylävirasto ohjaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten liikenne- ja infrastruktuurin vastuualueita. Se koskee myös yhteistyötä mm. kaupunkiseutujen kanssa. Tämä tarjoaa käytännön työssä aluetasolla uusia mahdollisuuksia mm. yhteistyöhön yritysten (työliikenteen ja kuljetusten turvallisuus) ja kuntien kanssa. Alueellisessa liikenneturvallisuustyössä on tällä hetkellä toimiva roolitus ja työnjako tiepiirin, läänin liikenneosaston, poliisin ja Liikenneturvan välillä. Tämä yhteistyö tulisi turvata uusissa järjestelyissä ja samalla käyttää hyväksi tarjolla oleva uusi em. synergiaetu.
Liikenneturvan mielestä on tärkeää, että valmisteluun tulevassa uudessa valtakunnallisessa liikenneturvallisuussuunnitelmassa selkeytetään virastojen yhteistyölinjauksia tieliikenteen turvallisuustyön osalta ja määritellään niiden vastuut suhteessa ulkopuolisiin tahoihin näissä asioissa.
Liikenneturvan asema
Selvitysmiehet esittävät avoimena kysymyksenä Liikenneturvan asemasta:
tulisiko sen toimia liikenneturvallisuudesta kiinnostuneiden järjestöjen ja muiden toimijoiden keskusliittona vai kiinteämmin yhteydessä turvallisuusvirastoon?
Liikenneturvan asema liikennehallinnossa määriteltiin viimeksi vuonna 2004, jolloin Liikenneturvaa koskeva laki (278/2003) tuli voimaan. Sen mukaan järjestömuotoinen Liikenneturva vastaa kansalaisiin suunnattavasta liikenneturvallisuustiedotuksesta, valistuksesta ja koulutuksesta tavoitteena vaikuttaa heidän liikennekäyttäytymiseensä ja arvovalintoihinsa. Se harjoittaa omaa toimintaansa palvelevaa tutkimusta asiantuntemuksensa varmistamiseksi. Liikenneturvan tehtävänä on tehdä aloitteita ja toimia yleisen turvallisuustietouden ja arvostuksen ylläpitämiseksi yhteiskunnassa.
Liikenneturva toimii alueyksikköjensä kautta koko maassa ja se antaa asiantuntija-apua alueellisessa liikenneturvallisuustyössä toimiville henkilöille ja pyrkii vaikuttamaan siihen, että turvallisuusnäkökohdat otetaan huomioon päätöksenteon eri vaiheissa.
Keskusjärjestönä Liikenneturvan keskeinen tehtävä on opastaa, yhteen sovittaa ja tukea jäsenjärjestöjensä liikenneturvallisuustyötä. Se toimii myös väylänä välittää niiden tietämystä viranomaisten päätöksentekoon. Liikenneturva toimii
liikenne- ja viestintäministeriön valvonnassa. Sillä on jäsenjärjestöjen ja viranomaisten edustajista koostuva hallitus.
Lain perusteluissa todetaan, että järjestömuotoinen Liikenneturva soveltuu tehtäviinsä hyvin täydentäen varsinaista viranomaistoimintaa, johon esimerkiksi tiedottamisen alalla katsotaan kuuluvan ensisijaisesti säännöksistä tiedottaminen.
Liikenneturva ei ole ainoa valtionhallintoon kytkeytyvä julkisoikeudellinen yhdistys. Tehtäviltään ja asemaltaan hyvin samanlainen organisaatio on vapaaehtoisessa maanpuolustuksessa toimiva Maanpuolustuskoulutusyhdistys ry, jota koskeva laki (556/2007) hyväksyttiin vuonna 2008. Sen tehtävänä on maan puolustuksen edistäminen koulutuksen, tiedotuksen, valistuksen ja tutkimuksen keinoin. Valtakunnallisen toiminnan ohella Maanpuolustuskoulutusyhdistyksellä on alueellisia ja paikallisia yksikköjä.
Liikenneturva ja liikennehallinnon uudistukset
Liikenneturvan käyttäytymistieteellinen asiantuntemus sekä viestinnän ja koulutuksen osaaminen ovat käytettävissä, kun uusien virastojen viestintää kehitetään. Pidämme tärkeänä, että virastot huolehtivat tehokkaasti omassa roolissaan väestöviestinnästä. Liikenneturvallisuusviestinnän yhteistyöllä on pitkät perinteet. Niiden perustalle on hyvä rakentaa viestintäyhteistyö myös uusien liikennevirastojen kanssa.
Liikenneturva pitää myös tärkeänä sitä, että turvallisuuskysymyksiä koskeva liikennealan tutkimus järjestetään siten, että sitä voidaan toteuttaa poikkitieteellisesti ja pitkäjänteisesti. Se edellyttää, että käytettävissä on riittävät resurssit ja että tutkimuksia koskevassa päätöksenteossa kuullaan alan eri toimijoiden tarpeita ja tutkimusideoita.
Liikenneturvan toimintaa kehitetään tällä hetkellä yhteistyössä liikenne- ja viestintäministeriön kanssa. Turvallisuustyön näkyvyyttä ja toiminnan tavoitteellisuutta lisätään mm. parantamalla työn vaikutusten arviointia.
Liikenneturvan toiminnan kehittämistä itsenäisenä toimijana myös jatkossa puoltavat mielestämme monet näkökohdat.
- Liikenneturva ei ole viranomainen, vaan keskusjärjestö, joka edustaa ns.
kolmatta sektoria liikenneturvallisuustyössä. Se on ainoa alan organisaatio, jonka yksinomainen tehtävä on liikenneturvallisuudesta huolehtiminen. Se toimii koko maassa aluetoimistojensa kautta.
- Järjestöroolissaan ja tehtävänsä mukaisesti Liikenneturvalla on
kokonaisnäkemys tieliikenteen turvallisuuden eri tekijöistä. Sen oma tutkimus takaa luotettavuuden. Tämä tuo toimintaan riippumattomuutta alan yksittäisistä intresseistä, mikä puolestaan sallii kitkattoman yhteydenpidon eri viranomaisiin, järjestöihin, yrityksiin ja mediaan. Tämä toteutuu erityisesti alueellisessa työssä.
- Kun liikennealan järjestöillä ei ole enää edustajaa ministeriön liikenneturvallisuusasiain neuvottelukunnassa, Liikenneturva tarjoaa väylän niiden asiantuntemuksen käyttämiselle sen toiminnassa. Tämä on keskusjärjestölle uusi haaste.
- Liikenneturva on vapaaehtoisen liikenneturvallisuustyön keskusjärjestö, jolla on suorat yhteydet kansalaisiin. Vapaaehtoisuus liittyy toimintaan usealla eri tavalla. Ensinnäkin Liikenneturvan jäsenjärjestöt edustavat laajasti tahoja, jotka toimivat liikenteen parissa turvallisuusasioissa ja joilla on suora yhteys jäseninään oleviin tienkäyttäjiin.
Liikenneturvalla on koko maan kattava, oma lähes sadan vapaaehtoisen kouluttajan verkosto, joka huolehtii suorasta kansanvalistuksesta. Kolmas näkökulma vapaaehtoisuuteen liittyy siihen, että Liikennetuvan vaikuttaminen perustuu suostutteluun ja tarjottaviin palveluihin. Niiden käyttö vaatii aina henkilökohtaista motivaatiota ja panosta sekä järjestöissä että kunnissa työskenteleville henkilöille. Liikenneturvalla on asemansa vuoksi kyky luoda ja hyödyntää tätä motivaatiota.
Liikenneturva pitää tärkeänä sitä, että haasteellinen liikennevirastoja koskeva uudistus voidaan viedä päätökseen nopeasti. Näin varmistetaan liikenneturvallisuustyön jatkuvuus vaativien turvallisuustavoitteiden saavuttamiseksi.
LIIKENNETURVA
Sirpa Rajalin
Tutkimuspäällikkö
Toimitusjohtajan sijainen
Liikenne- ja viestintäministeriö
Lausuntopyyntönne LVM040:00/2009, 14.4.2009
AJOKORTTISÄÄNNÖSTEN MUUTTAMINEN
Liikenneturva pitää esitettyjä säädösmuutoksia perusteltuina. Linja-auton kuljettajan perustutkinto¬kou¬lutuksessa olevan opiskelijan ajo-oikeutta koskevia säännöksiä tulisi mielestämme kuitenkin täsmentää siten, että ajaminen voi tällöinkin tapahtua vain ohjatusti. Opiskelijan ei tulisi voida ajaa itsenäisesti etenkään matkustajia kyydissään.
LIIKENNETURVA
Matti Järvinen
Toimitusjohtaja
Opetusministeriö
Lausuntopyyntönne Dnro 46/040/2008, 26.3.2009
LAUSUNTO KOULULAISTEN AAMU- JA ILTAPÄIVÄTOIMINNAN LAINSÄÄDÄNNÖN TOIMIVUUDESTA
Kiitämme mahdollisuudesta lausua näkemyksemme koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan lainsäädännön toimivuutta, toiminnan laatua ja muutostarpeita koskevasta selvityksestä (2009:8).
Selvityksessä todetaan koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan kehittämiskohteiksi mm. toiminnan mahdollistaminen kaikille sitä tarvitseville ja aamu- ja iltapäivätoiminnan ja koulun yhteistyön vahvistaminen.
Lasten liikenneturvallisuuden ja liikennekasvatuksen kannalta Liikenneturva haluaa kiinnittää huomiota seuraaviin selvityksessä esitettyihin asioihin.
Koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan perusteet sisällytetään osaksi perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita ja kunnan aamu- ja iltapäivätoiminnan toimintasuunnitelmaan. (Toimenpide-ehdotus 3).
Koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan avulla voidaan tukea kodeissa ja koulussa annettavaa liikennekasvatusta ja edesauttaa lasten turvallista liikkumista koulu- ja vapaa-aikana. Tämän vuoksi Liikenneturva pitää tärkeänä, että turvallista liikkumista koskevat aihekokonaisuudet sisällytetään aamu- ja iltapäivätoimintaa koskeviin opetussuunnitelman perusteisiin ja kunnan toimenpidesuunnitelmaan. Lisäksi tulee varmistua siitä, että liikenneturvallisuus sisältyy ohjaajien perus- ja täydennyskoulutuksen aiheisiin.
Liikenneturva on omalta osaltaan valmis tarjoamaan liikenneasioiden käsittelyyn aamu- ja iltapäiväkerhoissa sekä opettajakoulutuksessa aineistoa ja toimintamalleja.
Koulumatkojen turvallisuus (6.16.)
Selvityksessä todetaan (6.16. johtopäätökset), että aamu- ja iltapäivätoiminta on lapsen vapaa-aikaa. He voivat tulla aamutoimintaan ja lähteä iltapäivätoiminnasta hyvin eriaikaisesti. Tällä voi olla vaikutuksia koulumatkojen turvallisuuteen. Kuljetusedun järjestämisen ohella koulussa tulisi pohtia laajemmin lasten koulumatkojen turvallisuutta yhdessä heidän vanhempiensa kanssa. Koulumatkan ja koulualueen turvallisuusasiat tulisi liittää myös lapsille annettavaan opetukseen.
Muilta osin Liikenneturvalla ei ole huomauttamista selvitykseen.
LIIKENNETURVA
Matti Järvinen
Toimitusjohtaja
