keskiviikko 23. toukokuuta
Muuta tekstin kokoa

MOOTTORIAJONEUVOJEN RISTEÄMIS- JA SUISTUMISONNETTOMUUDET - KEHITYS 1990-LUVUN ALUSSA SEKÄ OSALLISTEN, ONNETTOMUUSTYYPIN JA -PAIKAN YHTEYKSIÄ


Mikko Räsänen

Liikenneturva, Helsinki 1997
Liikenneturvan tutkimuksia, ISSN 0782-2421; 115/1997

TIIVISTELMÄ

Liikenneturvallisuuden parantumiseen 1990-luvun alussa vaikutti merkittävästi suuren onnettomuusriskin omaavan ryhmän, nuorten kuljettajien määrän vähentyminen liikenteessä (18 - 25 -vuotiaiden ajokorttien määrä väheni 21,5 % vuosina 1989 - 1994) ja toisaalta se, että ne nuoret kuljettajat, jotka olivat liikenteessä, aiheuttivat vähemmän onnettomuuksia kuin edeltäjänsä. [Poliisin tietoon tulleet onnettomuudet vähentyivät 5,7:sta 3,2:een 1 000:tta ajokorttia kohti vuosina 1991 - 1994 (1-osalliset)]. Tämä näkyi erityisesti nuorille tyypillisissä onnettomuuksissa, suistumisissa, joissa 18 - 25 -vuotiaiden suistumisten vähentyminen oli 73 % koko suistumisten määrän pienentymisestä vuosina 1990 - 1994. Tutkimuksen pääaineiston muodostivat tutkijalautakuntien tutkimat kuolemaan johtaneet moottoriajoneuvojen risteämis- (n=240) ja suistumisonnettomuudet (n=420) vuosina 1991 - 1995 (vuosi 1995 ei kokonaan).

Iäkkäät kuljettajat olivat useammin risteämisonnettomuuksien pääaiheuttajia kuin vastapuolia, pääaiheuttajista 31 % oli yli 64-vuotiaita. Iäkkäillä kuljettajilla oli erityisesti vaikeuksia havaita vastapuoli yleisimmässä onnettomuustyypissä, jossa osallisilla oli risteävät ajosuunnat suoraan (51,5 % moottoriajoneuvojen välisistä risteämisonnettomuuksista). Havainnon tekoa vaikeutti kuljettajien suurempi liittymien lähestymisnopeus tässä onnettomuustyypissä verrattuna kääntymisonnettomuuksiin.

Liittymissä pääaiheuttajien näkemät olivat 25 m ennen liittymää 58 %:ssa pitempiä kuin 100 m ja 6 m ennen liittymää näkemät olivat 86 %:ssa pitempiä kuin 100 m vastapuolen tulosuuntaan. Risteämisonnettomuuksissa vain 12 % vastapuolista ei havainnut pääaiheuttajaa lainkaan ennen vahinkohetkeä. Lähes 2/3 kuljettajista, jotka havaitsivat pääaiheuttajan ennen vahinkohetkeä, olettivat sen hiljentävän tai pysähtyvän.

Suistumisonnettomuuksissa erottui viisi ryhmää:

  • usean selittäjän onnettomuudet 22,4 %, n=94
  • alkoholitapaukset 49,2 %, n=207
  • nukahtamiset 9,5 %, n=40
  • sairauskohtaukset 11,0 %, n=46
  • tahalliset ulosajot 7,9 %, n=33

Keli oli 16,2 %:ssa suistumisista luminen, jäinen tai vastaava. Usean selittäjän onnettomuuksista ja alkoholitapauksista yli 70 % oli alle 34-vuotiaiden onnettomuuksia. Kuljettajat ajoivat ylinopeutta (yli 10 km/h yli sallitun) yli puolessa usean selittäjän onnettomuuksista ja noin 75 prosentissa alkoholitapauksista. Alkoholitapauksissa esiintyi alkoholin lisäksi neljä muutakin yleistä riskitekijää: ylinopeus, aiemmat rikkomukset, humalainen seurue ja vähäinen ajokokemus. Nämä tekijät muodostivat 70 %:ssa onnettomuustapauksista erilaisia kombinaatioita. Kuljettajista 80 %:lla verenalkoholi oli korkeampi kuin 1,5 promillea, ja 84 % tapahtui vapaa-ajan tai muutoin ilman kohdetta olleilla matkoilla. Nukahtamiset sattuivat useammin valtateillä kuin muut suistumiset. Nuorista kuljettajista (18 - 23 v.) 68 %:lla oli takanaan yksi tai useampia rikkomuksia (74 %:lla alkoholitapauksissa).