PYÖRÄILIJÄN TURVALLISUUS

Liikenteessä on viime vuosina kuollut keskimäärin 23 ja loukkaantunut yli 900 pyöräilijää vuodessa. Louk-kaantuneiden määrän arviointia vaikeuttavat puutteet tilastoinnissa, mutta sairaalatilastojen ja väestöhaastatteluiden perusteella on arvioitu, että vuosittain loukkaantuu noin 30 000 pyöräilijää.

Kaksi kolmesta kuolemantapauksista ja yhdeksän kymmenestä loukkaantumisesta tapahtuu taajamissa.

Kaikista kuolleista pyöräilijöistä yli puolet on yli 64-vuotiaita. Heidän kuolemanriskinsä onkin kolminkertainen koko väestöön verrattuna, kun mittana käytetään kuolleiden määrää ikäryhmän kokoon nähden. Loukkaantumisriski on puolestaan kaksinkertainen 10-14 -vuotiailla pyöräilijöillä koko väestöön verrattaessa. Miehiä menehtyneistä on 62 prosenttia.

Onnettomuudet

Suurin osa loukkaantumiseen johtaneista onnettomuuksista on pyöräilijöiden yksittäisiä kaatumisia tai suistumisia syystä tai toisesta. Pyöräilijän ja autoilijan välisissä törmäyksissä seuraukset ovat kuitenkin yleensä vakavammat kuin yksittäisonnettomuuksissa: 70 % pyöräilijöiden kuolemista aiheutuu moottoriajoneuvojen ja pyöräilijöiden välisistä onnettomuuksista.

Lähes 70 % henkilövahingoista tapahtui risteyksissä – erityisesti kärkikolmiollisissa risteyksissä tapahtuu henkilövahinkoja. Näkemäesteet lisäävät huomattavasti onnettomuuden riskiä pyörätien ja ajoradan risteyksessä.

Osallisten toiminta ennen onnettomuutta eroaa selvästi onnettomuustyypin mukaan:

Autoilijoilla korostuvat havaintovirheet heidän lähestyessä sivutieltä päätietä, kun taas arviointivirheet saavat suuremman merkityksen heidän ajaessaan päätietä pitkin.
Pyöräilijät ylittäessään sivutien tai tontin liittymää havaitsevat usein auton, mutta olettavat sen väistävän. Päätien ylityksissä pyöräilijät ehtivät sen sijaan harvoin tehdä mitään onnettomuuden estämiseksi.