Heijastin
Talja antoi vuonna 1959 Valtion teknisen tutkimuskeskuksen (VTT)
tehtäväksi vertailla erilaisia Suomessa käytössä olevia heijastinnauhoja ja niiden käyttöominaisuuksia. Tutkimus osoitti, että vain yhden heijastinnauhan käyttöä liikenneturvallisuusmielessä voitiin suositella.
Vuonna 1960 järjestettiin kampanja jalankulkijoiden heijastinnauhan käytön lisäämiseksi. Vuonna 1961 levitettiin elokuvateattereihin sekä heijastimen että turvavyön käyttöä koskevat alkufilmit. Vuoden 1964 syksyllä järjestettiin toiminnaltaan ja tuloksiltaan suurin kampanja Näe ja näy pimeässä. Sen aikana myytiin ja levitettiin noin 350 000 heijastinta. Näiden lisäksi Talja lahjoitti kaikille koulujen ekaluokkalaisille heijastavan käsivarsinauhan. Yhteensä niitä jaettiin noin 90 000 kpl. Vuonna 1972 Liikenneturva keräsi polkupyörien heijastimet tutkittavaksi. Kaksi vuotta myöhemmin lähetettiin tekstiilikauppiaille vetoomus varustaa myytävät tuotteet heijastavalla materiaalilla.
Vuonna 1979 Liikenneturva teki luonnoksen jalankulkijan heijastinstandardiksi. Suomen Standardisoimisliitto vahvisti sen vielä samana vuonna.
Liikenneturva on jakanut vuodesta 1981 lähtien heijastinpalkinnon. Se on jaettu vuosittain parhaille heijastimen käytön edistäjille, parhaista heijastimista tai parhaista heijastinasuista. Vuonna 1984 tästä palkinnosta ruvettiin käyttämään nimitystä Vuoden heijastinpalkinto.
Turvavyö
Talja laati VTT:n kanssa vuonna 1960 turvavyönormit. Tällöin otettiin käyttöön hyväksymismerkintä Taljan hyväksymä turvavyö. Ensimmäisenä vuonna tällaisen merkinnän sai neljä valmistajan tai maahantuojan turvavyö.
Vuonna 1968 Talja nimitti turvavyötoimikunnan. Ensimmäisenä toimintavuonna se käsitteli ISO-turvavyönormiehdotukset, lasten turvaistuinten normiehdotukset ja turvavöiden hyväksymiskäsittelyt. Varsin suuren osan toimikunnan kokousajasta vei turvavöitten käytössä havaittujen epäkohtien käsittely ja niiden poistamiseksi tehty työ.
Renkaat
Vuonna 1962 Oulussa pidettyjen talvipäivien yhteydessä järjestettiin eri rengastyyppien jarrutus- ja vetokokeet. Tässä kokeessa verrattiin sekä metallisilla liukuesteillä varustettujen että niitä ilman olevien renkaiden ominaisuuksia. Tulokset julkaistiin Tielehdessä n:o 2/1962.
Polkupyöräily
Vuonna 1972 ryhdyttiin toimenpiteisiin polkupyörän suojaviirin tunnetuksi tekemiseen.
Turvalaitetoimikunnan polkupyöräryhmä sai vuonna 1976 valmiiksi luonnoksen polkupyörien turvallisuusvaatimuksista. Seuraavana vuonna Liikenneturva teki Suomen Standardisoimisliitolle esityksen sen vahvistamisesta. Samana vuonna vahvistettiinkin standardit SFS 4000 ja SFS 4001.
Vuonna 1987 ryhdyttiin tiedotuksellisin keinoin edistämään polkupyöräilijöiden kypärän käyttöä. Vuonna 1993 luotiin kokeilumielessä korvausjärjestelmä sellaisille onnettomuuksissa rikkoutuneille polkupyöränkypärille, joita vakuutus ei korvaa. Samalla on saatu kerätyksi tutkimustietoa. Vuonna 1993 korvattavia kypäriä oli 23 kpl ja vuonna 1998 niiden määrä oli 255.
Lasten turvakaukalot
Liikenneministeriö antoi vuonna 1988 Liikenneturvalle tehtäväksi valmistella koko maan kattava turvakaukaloiden vuokrausjärjestelmä. Suunnittelutyötä varten asetettu työryhmä esitti, että Liikenneturva kehittäisi toimintaa täydentämällä olemassa olevia lainauspalveluja sekä valmistaisi koulutusmateriaalia äitiysvalmennuksen käyttöön. Tätä tarkoitusta varten valmistettiinkin video, juliste ja esite, joista viimeksi mainittu kuuluu nykyisin äitiyspakkauksen vakiovarustukseen. Tehostaakseen vauvaikäisten turvalaitteiden käyttöä autossa Liikenneturva hankki vuonna 1989 2600 turvakaukaloa vuokrattavaksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton, Suomen Punaisen Ristin ja Samfundet Folkhälsanin toimipisteiden kautta ympäri Suomea.
