Heijastin loistaa aikaisempaa useammin
Heijastimen käyttö kaupunkialueella on yleistynyt. Liikenneturvan tämän syksyn seurannan mukaan heijastinta käyttää taajamissa 43 prosenttia jalankulkijoista. Käyttö yleistyi selvästi verrattuna edellisiin vuosiin. Aikaisemmin käyttöprosentti on pysynyt 30 prosentin tuntumassa, vaikka vuoden 2003 alusta heijastinta on lain mukaan käytettävä pimeällä myös taajamassa.
Heijastinvalikoimat ovat parantuneet
Naiset käyttävät heijastinta miehiä useammin. Miehet suosivat vaatteissa kiinteästi olevia heijastimia.
Viime vuosina heijastinvalikoima on parantunut. Vaihtoehtoja löytyy moneen makuun; on design-heijastimia, nuorisolle idolien tunnuksia, autoilijalle stretch-heijastin ja sauvakävelijöille heijastavia tarroja sauvoihin.
Hakaneulan sijaan heijastimen voi kiinnittää takkiin esimerkiksi muovisella klipsillä.
Kuluttajan on heijastin hankkiessaan syytä kuitenkin tarkistaa, että se on CE-hyväksytty (EN13356). Silloin heijastimessa on riittävän paljon heijastavaa pintaa ja materiaali on tarkoitukseen sopivaa. Kaikki heijastavat tuotteet ja korut eivät tätä standardia täytä. Standardin vaatimuksen mukaisesta heijastimesta tai sen myyntipakkauksesta löytyvät seuraavat tiedot:
• CE
• EN 13356
• tyyppitarkastuksen suorittaneen laitoksen
nimi esim. Työterveyslaitos
• käyttöohjeet.
Heijastinliivillä voidaan myös tehostaa näkymistä hämärässä ja pimeällä. Heijastinliivien tulee olla myös CE-hyväksyttyjä:
• EN 1150 on merkintä ei-ammattikäyttöön tarkoitetusta heijastinliivistä
• EN 471 on merkintä ammattikäyttöön tarkoitetusta heijastinliivistä.
Kiinnitä heijastin oikeaan paikkaan
Heijastin pitäisi sijoittaa noin puolen metrin korkeudelle maasta, jotta autoilija näkisi sen riittävän ajoissa Jalkoihin ja käsiin sekä riippumaan kiinnitetyt heijastimet erottuvat hyvin, koska ne heiluvat.
Lähivaloilla ajava autoilija havaitsee ilman heijastinta kulkevan kävelijän vasta noin 40 - 45 metrin päästä. Kun kävelijällä on heijastin, hän erottuu jo 100 - 200 metrin etäisyydeltä. Jos autoilija ajaa märällä ja lumisella kelillä 50 kilometrin tuntinopeudella, pysähtymiseen tarvitaan yli 40 metriä.
Vuonna 2006 jalankulkuonnettomuuksista 22 sattui hämärällä tai pimeällä. Kyseisissä onnettomuuksissa menehtyneistä jalankulkijoista, joiden heijastimen käyttö oli tiedossa, heijastinta ei käyttänyt 80 % (n=16). Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien arvion mukaan heistä 10 olisi todennäköisesti pelastunut kuolemalta käyttämällä heijastinta.
Lisätietoja:
suunnittelija Laura Loikkanen
puh. 020 7282 341
laura.loikkanen@liikenneturva.fi
Tietolehti heijastimesta