Moottoripyöräilijöiden kuolonkolareiden piirteitä

Suomessa kaikki kuolonkolarit tutkitaan. Tutkimuksissa etsitään onnettomuuksien syitä ja parannusehdotuksia monesta näkökulmasta. Raportit analysoitiin ja onnettomuudet luokiteltiin tätä aineistoa varten
seuraavasti.

Suistuminen vauhdilla (25 %)

  • Ajonopeus tilanteeseen tai kuljettajan taitoihin nähden liian suuri
  • Pyörä ohjautui tieltä yleensä kaarteessa
  • Kuljettajat sekä kokemattomia että kokeneita
  • Usein ”mutkatie”

Suistuminen/törmääminen humalassa (24 %)

  • Useimmiten suistumisia
  • Ajonopeudet useimmiten kohtuullisia, mutta tilanteeseen nähden liian suuria
  • Ajoon lähtö humalaisen päähänpisto
  • Kokeneita tai kokemat-tomia motoristeja

Moottoripyöräilijä toimii oikein tai aito vahinko (22 %)

  • Usein vastapuoli vahingon pääasiallinen aiheuttaja
  • Motoristit vähän iäkkäämpiä, kokeneita tai kokemattomia
  • Isoilla teillä, jolloin nopeus pahensi seurauksia
  • Useimmin risteyksissä

Keulinta/Kaahaus/Kohellus (15 %)

  • Moottoripyöräilijän toiminta ei sopinut normaaliin liikenteeseen
  • Hallinnan menetys jarrutuksessa tai wobblauksen seurauksena
  • Wobblaus johtui kovasta nopeudesta tai keuli-misesta
  • Vastapuoli yllättyi moottoripyöräilijän toiminnasta
  • Tyypillisesti alle 30‑vuotiaita miehiä
  • Kohtalaisen kokeneita tai kokeneita motoristeja
  • Erittäin tehokas pyörä

Poikkeaminen liikenteen rytmistä (13 %)

  • Usein huomattava ylinopeus
  • Tilanteeseen ja liikentee-seen nähden liian suuri nopeus
  • Motoristin toiminta heikensi vastapuolen ja omia mahdollisuuksia toimia
  • Pääasiallinen aiheuttaja joko vastapuoli tai moottoripyöräilijä itse
  • Kokeneita ja kokemattomia motoristeja


<< Takaisin

Tämän aineiston tiedot perustuvat  liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien raportteihin moottoripyöräilijöiden kuoleman-kolareista kolmen vuoden ajalta. Tapauksia oli 72.

© 2010 Liikenneturva