Pelstaako vastuullinen kansalainen maapallon ja itsensä?
Ongelmakäytön ohella pitäisi tutkia myös sitä:
- miksi lujaa ajaminen on niin mukavaa,
- miksi uhkapelaaminen palkitsee,
- miksi sähkö tekee elämästä mukavampaa,
- miksi viina maistuu niin hyvältä ja
- miksi televisio on niin hyvä seuralainen.
Mahdollisuus muutokseen
Vastuullinen kansalainen vastaa omasta liikenneturvallisuudestaan, terveydestään, energiankäytöstään, rahoitusriskeistään, velkaantumisestaan ja ruokatottumuksistaan - viimeksi mainittu onkin oikea yksilöllisen vastuun menestystarina Suomessa.
- Omaehtoinen muutos onnistuu
jos on tietoa, taitoja, aitoja vaihtoehtoja ja rakenteellisia keinoja; esimerkiksi Pohjois-karjalaprojektissa oli yhdistettynä ravitsemusvalistusta ja institutionaalisia innovaatioita. "Esimerkiksi fiksu käytös liikenteessä olisi automatisoitava," totesi Pantzar.
- Omaehtoinen muutos epäonnistuu
jos kuvitellaan kuluttajien ajattelevan enemmän järjestelmän toimivuutta kuin omia etujaan tai kun aitoja vaihtoehtoja ei ole.
Kuluttajat eivät pelasta maapalloa – asenteiden ja tekojen ristiriita
- Länsimaissa sodan jälkeisenä aikana merkittävimpiä ympäristötekoja ovat tehneet penseästi vihreyteen suhtautuvat suuryritykset, esim. pistekuormitus.
- Myös tulevaisuudessa merkittävin tehostamisen potentiaali on yrityksissä ja infrastruktuureissa.
- Pahinta ympäristötuhoa ovat aiheuttaneet suurempia asuntoja ja kesämökkejä hamuavat tavalliset ihmiset, jotka ovat muuttaneet yhä kauemmaksi työpaikoiltaan ja kaupoista. Vihreimmät arvot omaavat ovat myös suurimpia tuhlaajia, esim. koulutetut ja suurituloiset
- Kuluttajien ”vihertämiseksi” oleellisempaa kuin asenteiden muuttaminen tai tiedon jakaminen on vaikuttaa rakenteellisiin muutosprosesseihin, jotka johtavat luonnonvarojen käytön lisääntymiseen, esim. väestön ikääntyminen, asumisväljyyden kasvu, liikkuvuus,
- Parempaan tottumisen oravanpyörä: Kuinka arjen mukavuudet muuttuvat välttämättömyyksiksi, ja kuinka niistä ehkä voisi luopua?
<< takaisin
|