LAPSILLA PITÄISI OLLA MAHDOLLISUUS OPETELLA ITSENÄISTÄ
LIIKKUMISTA TUTUSSA YMPÄRISTÖSSÄ

-  Lapsen kehityksen kannalta heidän tulisi voida kävellä kouluun itse. Lapsella tulisi olla mahdollisuus harjoitella itsenäistä liikkumista tutussa liikenneympäristössä.

Rehtorit neuvovat usein vanhempia jättämään lapset reilun matkan päähän koululta - jos heitä ylipäätään on pakko tuoda autolla kouluun - ja kävellä loppumatka.  Silloin myös niiden lasaten, joiden on pakko kävellä koko matkan kodista kouluun itse, olisi turvallisempaa tehdä se, kun ns. "turhat autot" olisivat poissa koulun lähiympäristöstä. Mitä enemmän kiireiset vanhemmat saattavat lapsiaan autolla koulun ovelle tai pihaan asti, sitä turvattomampi koulun lähiympäristö on kävelijöille.

AJONEUVOTEKNIIKALLA PYSTYTÄÄN HITAASTI VAIKUTTAMAAN TURVALLISUUTEEN

Tekniikalla pystytään auttamaan jonkin verran, mutta markkinavoimat toimivat kuitenkin liikenneturvallisuutta vastaan. Ainoita keinoja, mutta nekin toimivat vasta pitkällä aikavälillä, on kuljettajan tukeminen ja aistitoimintojen parantaminen:
-  nopeusrajoittimet,
-  kaistaviivojen tunnistus ja
-  katvenäkyvyyden parantaminen.

LASTEN LIIKKUMISVAPAUDET SUOMALAINEN VALTTIKORTTI
Sosiaaliset vaarat ja lasten turvattomuus tulevat maailmassa lisääntymään. Siksi Suomi voisikin käyttää tulevaisuudessa omana valttikorttinaan lasten suhteellisen suurta liikkumis-vapautta verrattuna moneen muuhun maahan.

 ITSENÄINEN LIIKKUMINEN LISÄÄ LAPSEN HENKISEN KASVUN MAHDOLLISUUTTA

Puutteelliseksi koettu liikenneturvallisuus ei saisi rajoittaa lasta liikkumasta itsenäisesti lähiympäristössä. Lapsen kokonaiskehityksen kannalta on tärkeää, että lapsi saa liikkua, nähdä ja hankkia kokemuksia  sekä itsenäisesti että aikuisen seurassa.

Vähitellen rakentuvat valmiudet ja mahdollisuudet turvalliseen liikkumiseen antaa aina aikuinen. Kasvatuksellisesti tavoitteena tulisi ensisijaisesti olla lapsen turvallisen liikkumisen kehittäminen, eikä turvallisuuden lisääminen kuljettamalla lapsia autolla ja sulkemalla lapsia entistä useammin sisätiloihin.

Itsenäisen liikkumisen on arvioitu lisäävän lapsen henkisen kasvun mahdollisuuksia, sillä riippuvuus muista perheenjäsenistä ei rikasta lapsen kokemusmaailmaa samalla tavoin kuin matkojen tekeminen itsenäisesti.

                                                                         Riippumattomuus liikkumisessa kasvattaa osaltaan lapsen itseluottamusta,
                                                                         kognitiivisia taitoja ja selitytymistaitoja erilaisissa elämäntilanteissa.