TURVALLINEN ELINYMPÄRISTÖ LAPSILLE
JA NUORILLE 

Teknisen korkeakoulun arkkitehtiosastolle  tehdyssä väitöskirjassaan Marketta Kyttä tutki, minkälainen on lapselle turvallinen elinympäristö. Lasten liikkumisrajoituksiin liittyy  sekä yksikötasolla että yhteiskunnallisella tasolla ilmeneviä ongelmia.

Yksilötasolla ongelmat liittyvät:

  • fyysiseen kehitykseen,
  • sosiaaliseen kehitykseen,
  • kognitiiviseen kehitykseen,
  • emotionaaliseen kehitykseen ja
  • havaintojen tekemiseen ympäristöstä.

Yhteiskunnallisella tasolla ongelmat liittyvät:

  • kuljetuksiin käytettyyn aikaan,
  • äitien työssäkäyntiin ja
  • liikenneruuhkiin. 

 


















Marketta Kyttä on käyttänyt PehmoGIS-metodia tutkiessaan lasten elinympäristöjä Turussa . Nyt vastaavanlainen  hanke on käynnistymässä  samaa metodia käyttäen Helsingissä.

Sosiaalinen turvattomuus yhä yleisempää

Lapset eivät koe liikennettä keskeisimpänä turvattomuuden tunnetta aiheuttavana tekijänä.

Lasten kokema turvattomuus voidaan alkuperältään jaotella kolmeen luokkaan:

1.    riksoturvattomuuteen

2.    sosiaaliseen turvattomuuteen ja 

3.    liikkumis- ja tapaturmaturvattomuuteen.

Sosiaalinen turvattomuus on nykyään valtaamassa yhä enemmän alaa lasten kokemusmaailmassa.
                                                                                            >> jatkuu
                                                                                            

© 2008 Liikenneturva